Onko väärin haluta läheisyyttä ja lämpöä pitkässä parisuhteessa?
Meillä tilanne on se, että yhteistä taivalta on takana yli 10v. Lukuunottamatta muutamaa ensimmäistä vuotta, seksielämä on ollut jokseenkin laimeaa. Viime vuosina tyyliin kerran 3kk:ssa. Lapsia olemme saaneet aikaiseksi, joskin välillä mietin, miten.
Seksin puute ei ole minulle ollut mikään ongelma, miehelle enemmänkin. Mutta se, mikä minua on alkanut enenevässä määrin vaivata, on läheisyyden ja lämmön puute. En edes muista, koska viimeksi olisin ollut esim. sohvalla mieheni vieressä. Jos joskus siihen eksynkin, alkaa välittömästi kähmiminen ja ahdistelu johonkin muuhun. Ja se loukkaa minua. Muutenkin välillä tuntuu, että mitään muuta ei mies minusta halua, kuin sen äkkinäisen peittojen pöllytyksen. Mies kyllä sanoo rakastavansa minua, mutta minusta jotain puuttuu.
Pelkään ihan tosissani, että tämä asia ei korjaannu välillämme koskaan. Ja nyt olenkin alkanut haaveilla salaa siitä, että voisin saavuttaa tuon läheisyyden jonkun toisen kanssa. Välimme miehen kanssa ovat viime ajat olleet kauheat, riidelleet olemme enemmän kuin laki sallii. Erosta on puhuttu ja suoraan sanottuna, juuri nyt se tuntuu hyvin houkuttelevalta ajatukselta.
En tiedä, mitä tehdä. Koko ajan on vain niin paha olo :( Haluaisin vielä tuntea itseni rakastetuksi ja halutuksi.
Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä??
Auttakaa...
Kommentit (24)
että minä en tule seksissä tyydytetyksi :( En ole koskaan tullut. En tiedä, onko ongelma vain minun, mutta en ole siitä ainakaan täysin vakuuttunut.
-ap-
Mullekin riittäisi hyvin, jos saisin vain olla kainalossa ja nukahtaa illalla lähelle, mutta seksi.... se on vaan poissa kallisarvoisesta uniajasta. Muutenkin väsyttää koko ajan enkä ehdi nukkua tarpeksi.
Mutta toisaalta välillä suostun seksiin vähän vastentahtoisestikin, sillä tiedän että mies tarvitsee sitä enemmän kuin minä ja hänelle se on hyvinvoinnin edellytys ( samalla lailla kuin nukkuminen minulle)
Ps. Oletko koittanut hieromasauvaa?
nimittäin jos itse vain odottaisin, että mies aina tietäisi pelkkää " miehisyyttään" , että millä tavalla minut pitäisi tyydyttää, en varmasti koskaan saisi minkäänlaista nautintoa.
Eikä tämä johdu siitä, että mies olisi tumpelo! Hän on aivan ihana, mutta ei hän osaa pitkällä aikavälillä lukea ajatuksia - ja hänellekin olisi tosi turhauttavaa, jos vain odottaisin, että hän " hoitaisi hommat sekä naisen orgasmin" .
Tietysti jos teillä ei ole tarpeeksi rakkautta ja yhteistä halua ongelmien korjaamiseen, tilanne on hankala.
Minä vaan pelkään hukkaavani tämän ainoan elämäni onettomassa liitossa :( Ja tiedän, ei se välttämättä vaihtamalla paranisi. Mutta jos ei pian tapahdu jotain, pelkään tekeväni jotain epätoivoista...
-ap-
Vaikka nykyinen liittosi kariutuisi, niin terapiasta saisit paremmat eväät mahdollisiin uusiin suhteisiin.
tai tietysti sinäkin saatat löytää uuden miehen. Eikö kuitenkin olisi fiksumpaa yrittää saada teidän suhdettanne reilaan edes sitä varten, että avioero, sopimukset lapsista ja muut olisi sitten kivemmat hoitaa? Jos tuohon otat kolmannen osapuolen sotkemaan teidän kuviot, huomaat pian että olet menettänyt molemmat miehet sekä lasten isän.
Ja huomaat miten perseestä on rikkoa lapsilta koti pirullisella tavalla. Kuitenkin on reilumpaa se, että huonokin suhde päätetään puhtaalla pöydällä, joudut olemaan miehesi kanssa tekemisissä liki lastenne aikuisuuteen saakka. _mieti_sitä!
Sen tiedän, ettei yksi ihminen saa parisuhdetta kuntoon. Mutta jospa sinä yrittäisit tehdä aloitteen? Anna miehelle mahdollisuus! Jos hän ei enää jaksa yrittää, on sitten varmaan aika kohdata totuus? Itse en kannattaisi hengaamista onnettomassa suhteessa.
Ensimmäisen jälkeen minä olin se, joka odotti, että asiat paranevat. Seksi- elämä vain ei kuulunut noiden asioiden joukkoon. Ulospäin näytämme varmasti ihan malliperheeltä, mutta tosiasiassa olemme mieheni kanssa kuin kämppäkavereita :( Nyt luulen, että mieheni olisi vielä valmis yrittämään, mutta itsestäni tuntuu, että en vain kertakaikkiaan enää jaksa. Sekin pelottaa, että mahdollisesta sovinnosta huolimatta tilanne kohta taas on yhtä huono.
Ja mitä tulee tuohon väleissä pysymiseen, niin en tietenkään halua riitaisia välejä mieheeni, vaikka ero tulisikin. Lasten kannalta on tottakai parasta, että välit ovat niin hyvät kuin mahdollista. Mutta nyt viime iakoina täällä kotona vain on riidelty paljon...
-ap-
On luonnollista ja oikein haluta lämpöä ja läheisyyttä parisuhteesa, pitkässä ja lyhyessä.
Mutta jos " pakottaa" toisen selibaattiin tai ainakin lähes, mitä mun mielestä tuo seksiä 3 kk välein jo on, on oikeastaan aika utopistista odottaa että toinen vaan tykkäisi pitää kainalossa eikä haluaisi muuta.
Vierailija:
On luonnollista ja oikein haluta lämpöä ja läheisyyttä parisuhteesa, pitkässä ja lyhyessä.Mutta jos " pakottaa" toisen selibaattiin tai ainakin lähes, mitä mun mielestä tuo seksiä 3 kk välein jo on, on oikeastaan aika utopistista odottaa että toinen vaan tykkäisi pitää kainalossa eikä haluaisi muuta.
vähä sama tilanne kuin ap:llä. Voihan sitä seksiin suostua, mutta mun mies ei ainakaan tykkää jos en ole innolla mukana.
En tietystikään aina mutta usein. Näin kaikki sujuu paremmin. Ja sitäpaitsi usein sitä sitten kuitenkin innostuu touhuun mukaan.
Ei kannata tehdä asioista liian vaikeita.
Vierailija:
En tietystikään aina mutta usein. Näin kaikki sujuu paremmin. Ja sitäpaitsi usein sitä sitten kuitenkin innostuu touhuun mukaan.Ei kannata tehdä asioista liian vaikeita.
Tosin nyt kyllä jo niin kauan kuin muistaa saatan. Mutta miksi vika on siis aina naisessa, jos seksiä ei ole? Miksi kukaan ei ymmärrä, että esim. minun kohdallani sitä seksiä voisi olla paljon enemmän, jos tuo läheisyys asia olisi kunnossa :( Miksi miehen ei tarvitsisi hillitä halujaan vaimon mielihyvän eteen??
-ap-
Silittelen ja pidän hyvänä vaan. Ja kuten kerroin, saattaa käydä niin, että alkaakin tuntua itsestäkin hyvältä.
koska minun mielestäni vastuu on teillä molemmilla. Ja sinun täytyy ymmärtää, että on todella turhauttavaa miehelle kokea pettymyksiä toisensa jälkeen siitä, että sinä et pidä häntä haluttavana. Se on äärettömän loukkaavaa.
Nyt te molemmat olette loukkaantuneita omalla tahollanne- Jos sinä haluat tilanteeseen muutosta, joudut tekemään aloitteen.
Seurustelen itse miehen kanssa, joka tuli lähes impotentiksi sen jälkeen, kun hänen vaimonsa toistuvasti koki hänet perverssiksi ja fyysisesti vastenmieliseksi. Hän todella tunsi ettei ole fyysisesti yhtään mitään ja että hän on vain oksettava himonussija, joka ei arvosta naista lainkaan.
Toisaalta kiitos vaimolle. Yhtä onnellista miestä on vaikea löytää, kun vain vähän haluaa pitää hyvänä ja sanoo, että nauttii ja välittää. Samanlaista hellyyden määrää en ole koskaan aikaisemmin miehiltä saanutkaan. Hän oli niin turhautunut ja onneton siitä vuosikausia kestäneestä torjunnasta, johon ei tuntunut mikään auttavan.
Exä ei myöskään halunnut tehdä asian eteen mitään - miehen olisi pitänyt vain tyytyä siihen ettei seksiä ole. Se on finito, loppuelämäksi melkein. Paitsi pari kertaa kuussa, kerran kuussa, joka toinen kuukausi. Nopeasti. Nainen oli vain vihainen, mies ei osannut tehdä mitään oikein.
Eli että mieheni katkeroituu ja alkaa suorastaan vihata minua :( Enkä minä todellakaan pidä miestäni minään perverssinä, mutta niin monet kerrat pyytämällä olen häneltä pyytänyt, että ota vain lähelle ja pidä siinä. Mutta oikeastaan koskaan se ei ole onnistunut. En suostu uskomaan, että se on miehelle täysi mahdottomuus.
-ap-
Voi olla, että molemmat panttaavat toiselta sitä, mitä toinen haluaa, koska itse ei saa, mitä haluaa. Mitä jos juuri sinä päättäisit tehdä asialle jotain? Esim. suostuisit seksiin vähän useammin tai jopa ehdottaisit sitä. Ehkä välinne voisivat vähän lämmetä ja seksi voisi ajan mittaan alkaa tuntua mukavammalta, jos teidän välinne muuten parantuisivat. Et voi olettaa, että kaikki parantuu, jos et itse ole valmis tekemään myönnytyksiä.
Ymmärrän kyllä läheisyyden kaipuun, mutta monesti meillä naisilla on tapana pitää läheisyydenkaipuuta jotenkin paljon painavampana puutteena kuin seksin puutetta. Miehellesi voi olla ihan yhtä raastavaa olla ilman seksiä.
Oletteko te kaikki muut kaikin puolin tyydyttävissä suhteissa?
-ap-, kohta masennuksen partaalla :(
Tilanne on varmasti aika yleinen. Saithan jo neuvoja, miten voisit yrittää tilannetta parantaa. Etkö ole valmis itse ottamaan ensimmäistä askelta sovun aikaansaamiseksi?
on ihan normaalia alkaa haluta toista ihmistä, kun harvoin harrastaa seksiä. Jos ja kun toisesta pitää, on normaalia että alkaa tehdä mieli, kun toinen tulee viereen. Useimmiten mies (ja nainenkin) tuntee olonsa hylätyksi, jos tulee seksuaalisesti torjutuksi kerta toisensa jälkeen.
Mitä mies tekisi, jos harrastaisitte seksiä? Pitäisikö hyvänä sen jälkeen? Meillä hellyys onnistuu silloin parhaiten, kun molempien seksuaaliset tarpeet on tyydytetty. Itselleni olisi kammottavaa elää suhteessa, jossa mies ei haluaisi seksiä kuin kerran kolmessa kuukaudessa. Olisin todella turhautunut ja pettynyt.