Kuvailkaa millainen on oikeasti PAHA parivuotisuhma????
Tääl fundeeraan oman taaperon käytöstä, glunks :-/
Kommentit (8)
Kun sitä kieltää jostain, vetää heti kamalat huudot. Nyt, kun on oppinut nousemaan ylös tukea vasten, niin jos kieltää, heittäytyy heti lattialle ja huutaa... Kova tahto sillä on muutenkin, eikä mitään malttia. Kaikki mulle heti nyt -tyylillä.
Kun olen itse pysynyt tyynenä ja ajatellut muita asioita, niin ei ne kohtaukset ole niin kauheasti minua rasittaneet. Lapsia kylläkin...
Katoin, että luki puolivuotisuhma :D Sori... :)
-se 7kk-uhma ;)
Joskin voi olla toisilla hyvin raivoisaa sellaista:-) Uhmaiästä puhuisin vasta n. 1,5-vuotiaasta ylöspäin.
tahtoa... :) Se on todella jääräpää, ei kyllä varmaan tuu jäämään jalkoihin... Ehkä ihan hyvä niin. Välillä kyllä suututtaa se, että pitää suuttua heti, kun kielletään... :)
-7kk " uhma"
joka saattaa mm. aamulla välittömästi herättyään alkaa karjua kurkku suorana: " VETTÄ VETTÄ VETTÄ" . Sitten kun hänelle vie vesimukin, se ei kelpaakaan, lapsi läpsii ja heittelee mukia ja jatkaa karjumistaan. Mikään ei auta, sylissä ei pysy millään, huutaa ja karjuu vaan kurkku suorana. Kuulostaa varmaan kivalta naapuriin.. julmat vanhemmat ei anna vettä lapselleen.. :( Samanlaisia kilareita tulee sitten päivän mittaan muitakin milloin mistäkin, välillä huutoa tehostetaan läpsimällä tai puremalla tai tavaroita heittelemällä. Ja veikkaan, että uhma on vasta aluillaan... onneksi olemme toistaiseksi onnistuneet pysymään rauhallisina, vaikkei tuollaiseen karjuntaan olekaan järin mieltä ylentävää herätä aamu toisensa jälkeen..
Se helpotti kun siirrettiin sänkyyn, josta pääsee itse pois. Kun huutaa, pyydän lasta sanomaan nätisti mitä hän haluaa, koska muuten en ymmärrä ja korvat särkyvät. Se katkaisee huudon ja lapsi pyytää kauniisti (mutta huutaa taas hetken pästä jotain muuta). Huutamalla en anna mitään.
Minusta hankala uhmaikä kestää pitkään, lapsi saa raivokohtauksia herkästi ja ne jäävät päälle. Päivät ovat toisin sanoen pelkkää kiukuttelua ja lasta on vaikea saada rauhoittumaan ja tilannetta saattaa jatkua vaikka puolitoista vuotta. (Se mikä on lapsen luonnetta ja mikä uhmaikää onkin asia erikseen).
Minusta toimivin keino on pysyä itse rauhallisena...niin vaikeaa kuin se välillä onkin.