Sivut

Kommentit (41822)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sivunumero mun syntymä vuosi. Laitappa sen kunniaksi jotain kivaa. Mäkin laitan sulle sun syntymävuoden sivulle😊

Se meni jo,kiitos tarjouksesta. "Sivusta".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
oinas kirjoitti:
Tunnen itseni naurettavaksi. Miksi ajattelen sinua koko ajan? Miksi tämä tunne ei laannu ajan kuluessa? Miksi? Olet välillä heittänyt bensaa liekkeihin ja välillä otat etäisyyttä. Miksi? Leikitkö vain tunteilla no vai pelkäätkö omiasi?

Jos tämä olisi mulle niin mäkin olen ajatellut sinua. Samalla tiedän, ettei tämä tästä etene eikä mulla varmaan rohkeuskaan riittäisi. Nyt harmittaa, että tämä edes alkoi. Tarkoitus ei ole ollut leikkiä tunteillasi, anteeksi jos olen antanut väärän kuvan. Tarkoitus ei myöskään ole ollut heittää bensaa liekkeihin ja pidän huolen ettei niin tapahdu tästä edespäinkään, aion pysytellä jatkossa poissa näköpiiristäsi. Olen ollut liian innoissani ja samalla liian epävarma, tämä on aiheuttanut väärinkäsityksiä. Eniten harmittaa se, että tiedän sun olevan loukkaantunut, ehkä vihainenkin. En halunnut tämän menevän näin. Anteeksi.


Jos tämä on sinulta, ole ystävällinen ja lopeta tunnistein se, minkä aloitit tunnistein. Älä jätä roikkumaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen mies kaivannut sua paljon, toivonut sua mun elämään. Nyt en enää muista miksi sua aloin kaipaamaan. Muistin viimein sen mistä tämä kaikki alkoi, miten inhottava se sun yksi viestisi oli. Pelleilit mun kanssa ja varmaan tekisit sitä vieläkin jos olisit mun elämässä. Esitit jotain mitä et ole. Sait hyvät naurut mun kustannuksella, mutta ei sillä enää mitään väliä ole. Olen tyytyväinen ettet pääse mun elämääni selittelemään, en sun selityksiä suostuisi enää kuuntelemaankaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen ollut ihastunut siihen mieheen jo kohta neljä vuotta.

Millaisia kaipausaikoja täällä muilla?


Laskentatavasta riippuen 5-6 vuotta. Mies näistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sinua nainen lounastauollakin.

Olemmeko syöneet lounasta yhdessä?

Monet kerrat. Vähemmän viime aikoina.

Miksi? Olisiko sinun syytä tehdä aloite yhteiselle lounaalle?

Ei pyöritä enää samoissa ympyröissä. Ja voin hyvin pyytää lounaalle.

Pyydä pian! Tuulta purjeisiin, voit yllättyä :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muisteletko koskaan sitä yhtä iltaa? Mitä ajattelet tänään, nyt kun aikaakin on kulunut? Tekisitkö mitään toisin?

Minun olisi pitänyt pyytää sinut sinä iltana ulos kävelylle. Oltaisiin voitu puhua vapaammin kaikesta. Ilta olisi ollut omiaan siihen. Oltaisiin kävelty käsi kädessä ja ties mitä muuta mieleen olisi tullut. Olithan todella tyrmäävä. Silloinkin, kuten aina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saa mielestäni tuota naista vihtaisissa housuissaan. En vaan saa. Vaikka luulisi, että turhaksi tiedostamani ihastus laantuisi kun sitä ei mitenkään ruokita, vaan yritän päinvastoin tietoisesti sitä nävertää. Ei vaan onnistu. Siinä naisessa on kaikki muukin just nappiin kohdillaan, mutta peppua en ole tainnut vielä kehua. Se on ihan täydellinen. Erittäin silmiä hivelevä. Siihenpä sitten kaikenlainen hively on jäänytkin. Että terkkuja vaan jos tunnistat. Mulla menee surkeasti, toivottavasti sulla hyvin.

Eikö se mene niin, että mitä enemmän yrittää unohtaa, sitä varmemmin häntä ajattelee...sun pitää yrittää jotain toista konstia. Miksi sulla surkeasti menee?

Oletko saanut pakit naiselta vai miksi menee surkeasti? Entä jos se surkeasti meneminen onkin vain rajoittava uskomus itsestäsi?


En oo saanu mitään. Siis yhtään mitään. En edes pakkeja, kun ei ole ketään pakittamassa. Eikä oikein ole mahkuja mihinkään. Olen murrosten melskeissä oivaltanut paljonko tarvitsenkaan seuraa, ihmisiä, rakkautta. Tietynlaista harvinaista yhteyttä. Kuinka yksin sitten olenkaan. Se tuntuu vähintäänkin epäreilulta, ellei suorastaan tuhoavan väärältä. Laitoin kaikki munat yhteen koriin aikanaan, all-in, ja menetin kaiken. Tunnen hukanneeni elämäni ja elämäniloni suurelta osin, enkä tiedä yhtään, mitä tehdä nyt. Mun ainut tällä haavaa varma tieto on, että mitä enemmän jotakuta rakastan, sen varmemmin hän häipyy pois. En ehkä uskallakaan enää tehdä mitään. Pelkään menetyksiä. Pahinta on se, että koskaan en ole ollut täysin neuvoton missään tilanteessa, näin tuuliajolla. Kun en, niin en myöskään saa nyt kiinni mistään alkaakseni tekemään asioille jotain.

Miten niin ei ole mahkuja mihinkään? Leuka pystyyn ja uutta matoa koukkuun!


Ei ole matoja ja koukkukin on tylsä, ruosteessa ja mutkalla. Enhän mä nyt tässä ala mitään kalastelemaan. Oon ihastunut yhteen ja se jokseenkin estää kaiken muun. Hänenkään ei liene realistisia saumoja. Jos ihastun toiseen, ehkä se sitten kumoaa tuon eston. Mutta siis on myös niitä käytännön esteitä niin paljon, etten usko kenenkään edes kahdesti harkitsevan kanssani yhtikäs mitään. Ainakaan sellaisten joiden kanssa itse harkitsisin.

On mietinnän paikka. Mitä haluat? Tee suunnitelma a. Jos se ei toteudu, tee b. Jos se ei toteudu c. Luulen, että olet liian kriittinen itsellesi. Asioille voi yllättävän paljon. Sun ajatusmaailman pitää muuttua ensin, että uskot että on mahdollista löytää heila. Pitää uskoa itseensä ja puhua kannustavasti itselle. Älä murehdi sellaisia mitkä ovat sun omia kuvitelmia ettei onnistu, ne rajoittaa turhaan. Lähde siitä, että onnistuu. Tsemppiä

Benjamin

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä siltä käsitykseltä, että et taida haluta mun kirjoittavan sulle. Ei tää sattumaakaan ole.

Sattumaa on paljon. Enemmän sitä olisi siinä että just hän kirjoittaisi just sulle tuossa mielessä, kuin on keskimääräisessä hirvikolarissa Porchella, jonka viimeinen osamaksuerä tuli juuri maksettua ja tankki täynnä menovettä kullalle ostettu kallis muotitekoturkki takapenkille viikattuna matkalla kolmen Michelin-tähden ravintolaan tärkeille treffeille ajellessa.

Jos haluat hänelle kirjoittaa aidoista asioista vilpittömästi, älä kuuntele tuollaisia ajatuksia. Kirjoita sen sijaan suusi puhtaaksi niin, että ei jää epäselvyyttä kaipauksesi laadusta ja määrästä. Tunnistettavasti.

Oman hirvikolarini koin taannoin, enkä sitä saata oikein uskoa. Se kuitenkin havahdutti miettimään. Miettimään harhojen ja toden suhdetta. Ei nyt vain palstalla vaan ylipäänsä. Mutta kolari tapahtui täällä. Tulee kaikenlaista kuviteltua paljon, ja hetken fiiliksistä, jopa fantasioistakin kirjoiteltua. Harjoittelua... tai no ei. Vaan sekavan mielen tuotosten purkamista kuin päiväkirjaan, joka vittuilee ja trollaa joka ajatuksesta. Palsta toimii äärimmäisen viheliäisenä kriitikkona. Se auttaa karsimaan typeriä ja kaukaahaettuja kuvitelmia ja keskittymään todellisuuteen. Silti joskus se seitsentoistapiikkinen sonni hätkähdyttää.

Jos sattuisit olemaan Kyösti, niinkuin hirvi itseään kutsui, tai luet vaan sivusta (enhän tiedä kelle vastaan), vastoin kaikkia irlin todennäköisyyksiä, niin sun tulee ymmärtää mun näkökanta. Ensinnäkin Niistä Hetkistä on paljon aikaa. Toisekseen aika selvät sanat latelit susta ja musta. Kolmanneksi kerroit löytäneesi sen sulle täydellisen hirvilehmän, kuin alleviivataksesi tilannetta. Näin ollen todellisuus voittaa kaikki tunnisteharhat sata nolla. Jos koetat kertoakin jotain muuta, niin joudut tekemään aika lailla töitä muuttaaksesi käsitykseni. Olen nyt motarilla täydessä vauhdissa ja välillämme on kestävä hirviaita. Kyllä mä sut muistan ja hyvällä ajattelen, mutta konkreettisista haaveista olen jo luopunut ajat sitten. Olet silti sillä lailla mielessä, että joskus sua ajattelen ja mietin vaihtoehtoisia kulkuja. Mutta periksi antaneena ja eteenpäin katseeni nostaneena.

Sen sijaan pahaa en sulle tahdo enkä ole sitä aitaa itse pystyttänyt. Jos möliset kiimaisen huutosi, löydän kyllä liittymän tai huoltoportin luoksesi. Nyt kuitenkin ajovaloni osoittavat toisaalle. No, tyhjään ja pimeään, mutta jospa sieltä joskus jotain putkahtaisi. Luulin nähneeni vilahduksen jostakin, mutta sekin taisi olla harhaa. Etsintä jatkuu ja toivo vielä elää. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa. Että kirjoita vaan, jos kirjoitettavaa on. En pahastu enkä kiellä, en torju enkä halvenna. Sulla on siihen kiistämätön oikeus ja tiedätkin varmaan, että sanoissa on väkevä voima... ja ainakin mä otan sanat kuin sanat täysin todesta jos ne vakavissaan lausutaan/kirjoitetaan.

Tämä ei ollut keneltäkään kenellekään, vain spontaani reaktio tuohon kummitukseen näkökentän laidalla pimeässä.

Pitääkö tässä olla huolissaan, jos joku tietää Kyöstin :") kiitos tästä viestistä. Ajattelen aivan samoin tästä palstasta. Täydellistä ei ole koskaan löytynyt. Sanoisin, että vähiten Huono. Elämä on rajallista kaikilla. Sen olen itsekin jo ymmärtänyt. Silti kaikki pelottaa. Kun vihaa elämää ja pelkää kuolemaa, on hiukan hankalaa. En vain osaa unohtaa sinua, vaikka mitään ei koskaan tapahtunut. Kai jokaisella ihmisellä sitten pitää olla joku, jota kaivata loppuelämänsä. Toivottavasti nähdään pian, mutta epäilen. Et halua ja et uskalla. Tai ei kiinnosta. Olet päässyt yli ja minä en. Ihan hyvä juttu toisaalta. Ehkä elämä joskus vielä alkaa hymyillä minullekin.

Vierailija

Miten voi olla mahd, että puolisosi on onnellinen ja sinä kärsit ja olet masentunut.
Millainen liitto teillä oikein on?
Eikö kukaan läheisistänne ole huolissaan sinusta ja jaksamisestasi.
Puolisoasi ei näytä kiinnostavan. Hänellä meni lujaa viikonloppunakin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oinas kirjoitti:
Tunnen itseni naurettavaksi. Miksi ajattelen sinua koko ajan? Miksi tämä tunne ei laannu ajan kuluessa? Miksi? Olet välillä heittänyt bensaa liekkeihin ja välillä otat etäisyyttä. Miksi? Leikitkö vain tunteilla no vai pelkäätkö omiasi?

Jos tämä olisi mulle niin mäkin olen ajatellut sinua. Samalla tiedän, ettei tämä tästä etene eikä mulla varmaan rohkeuskaan riittäisi. Nyt harmittaa, että tämä edes alkoi. Tarkoitus ei ole ollut leikkiä tunteillasi, anteeksi jos olen antanut väärän kuvan. Tarkoitus ei myöskään ole ollut heittää bensaa liekkeihin ja pidän huolen ettei niin tapahdu tästä edespäinkään, aion pysytellä jatkossa poissa näköpiiristäsi. Olen ollut liian innoissani ja samalla liian epävarma, tämä on aiheuttanut väärinkäsityksiä. Eniten harmittaa se, että tiedän sun olevan loukkaantunut, ehkä vihainenkin. En halunnut tämän menevän näin. Anteeksi.


Jos tämä on sinulta, ole ystävällinen ja lopeta tunnistein se, minkä aloitit tunnistein. Älä jätä roikkumaan.

Mikä on aloitettu tunnistein? Missä tuossa viestissä on tunniste? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muisteletko koskaan sitä yhtä iltaa? Mitä ajattelet tänään, nyt kun aikaakin on kulunut? Tekisitkö mitään toisin?

Olisin käyttänyt kumia.

Vierailija

Viestien toimittaminen on ollut viimeaikoina työlästä. Mulla on edelleen epäilys siitä, että tiedät siitä jotain, koska en muutakaan selitystä keksi. Syistä mulla on kaksi teoriaa, toinen paljon toista mieluisampi. Jos nyt kuitenkin minun viestejäni odottelisit, haluan, että tiedät mun kaipaavan ja tuntevan edelleen kuten ennenkin.

Olet mulle tärkeä. Olen aika herkkä näille kirjoituksille täällä ja uppoan milloin mihinkin silmäkkeeseen, suuntaan tai toiseen. Siksi olisin halunnut jo kauan sitten pois. Tänään pääni sekoitti iloisesti täysin yksi biisi, jolla vastattiin sellaiseen viestiin, joka olisi voinut olla multa. Ja sitten näin toisen viestin, jonka pelkään olevan sulta. Välillä luen jotain tunteiden yksipuolisuudesta ja ajattelen, että ethän toki voisi ajatella niin. Tiedäthän sinä millaisia tunteita mussa herätät. Palstaharhaa parhaimmillaan. Toisaalta, on joitakin asioita, joiden tiedän varmuudella olleen, eikä mulle voi muuta uskotella, niinkuin tiedät. Toivoisin, että voisin luottaa siihen, että olet mulle rehellinen, oli miten tahansa. Suhteessa sinuun olen yrittänyt olla sitä myös itse, vaikka varmasti asiat näyttäytyy ristiriitaisina. Sitä ne onkin. Toivoisin, että osaisin näyttää sulle myös muualla, miten tärkeä olet ja mitä tunnen.

Sinä olet tärkeä ja rakas ja mulle on tärkeää, että olet mun elämässä. Hyvää yötä, nuku hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muisteletko koskaan sitä yhtä iltaa? Mitä ajattelet tänään, nyt kun aikaakin on kulunut? Tekisitkö mitään toisin?

Minun olisi pitänyt pyytää sinut sinä iltana ulos kävelylle. Oltaisiin voitu puhua vapaammin kaikesta. Ilta olisi ollut omiaan siihen. Oltaisiin kävelty käsi kädessä ja ties mitä muuta mieleen olisi tullut. Olithan todella tyrmäävä. Silloinkin, kuten aina.


Olin etukäteen kuvitellut, että pysähdytään johonkin juttelemaan ja muutenkin.

Vierailija

Eniten olisin halunnut että olisit ollut rehellinen silloin kun sitä sinulta kasvokkain vaadin. Olisit sanonut suoraan. En siinä hetkessä osannut rivien välistä lukea. Ikävä kyllä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Viestien toimittaminen on ollut viimeaikoina työlästä. Mulla on edelleen epäilys siitä, että tiedät siitä jotain, koska en muutakaan selitystä keksi. Syistä mulla on kaksi teoriaa, toinen paljon toista mieluisampi. Jos nyt kuitenkin minun viestejäni odottelisit, haluan, että tiedät mun kaipaavan ja tuntevan edelleen kuten ennenkin.

Olet mulle tärkeä. Olen aika herkkä näille kirjoituksille täällä ja uppoan milloin mihinkin silmäkkeeseen, suuntaan tai toiseen. Siksi olisin halunnut jo kauan sitten pois. Tänään pääni sekoitti iloisesti täysin yksi biisi, jolla vastattiin sellaiseen viestiin, joka olisi voinut olla multa. Ja sitten näin toisen viestin, jonka pelkään olevan sulta. Välillä luen jotain tunteiden yksipuolisuudesta ja ajattelen, että ethän toki voisi ajatella niin. Tiedäthän sinä millaisia tunteita mussa herätät. Palstaharhaa parhaimmillaan. Toisaalta, on joitakin asioita, joiden tiedän varmuudella olleen, eikä mulle voi muuta uskotella, niinkuin tiedät. Toivoisin, että voisin luottaa siihen, että olet mulle rehellinen, oli miten tahansa. Suhteessa sinuun olen yrittänyt olla sitä myös itse, vaikka varmasti asiat näyttäytyy ristiriitaisina. Sitä ne onkin. Toivoisin, että osaisin näyttää sulle myös muualla, miten tärkeä olet ja mitä tunnen.

Sinä olet tärkeä ja rakas ja mulle on tärkeää, että olet mun elämässä. Hyvää yötä, nuku hyvin.

Kiitos ja samoin! Olet tärkeä mun elämässäin. Et sä sieltä poistu. Mut huomenna me nähdään!

Jk. Lymyilitkö autossais tänään satamassa🤔 ❓

♥️

Vierailija

Koetko mies olleesi onnellisempi ennen sitä, kun tapasit minut? En suutu vaikka kokisitkin. Tiedän, että pidämme toisistamme, mutta joskus pohdin, olisiko helpompaa, jos ei tietäisi, että tuollainenkin tyyppi on olemassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt sitä iltaa. Kysy vaan kuinka monta asiaa tekisin nyt toisin. Olin typerä ja ihastuksen huumassa järkeni kadottanut, samalla pelokas ja epävarma. Luulin, että voin kirjan kansien perusteella hypätä etusivulta loppuhuipennukseen rakentelematta tarinaa ja tutustumatta hahmoihin. Vielä kun kieli oli kankeaa ja selvästi epäonnistui tarkoituksessaan. Lukija ei ollut varma, onko kirja hänen ominta genreään, ja suhtautui epäluuloisesti lopulta poltti koko teoksen. Kyllä. Takaisin vaan aloittaa sanomalla, että tykkään susta.

Nyt s***ana! Prkl! Lähes liian osuva harha. Paitsi että mähän en kirjoja polta! En! Kierros editointia olisi voinut olla aiheellista kyllä. Genre oli lempparia, juoni vain jäi epäselväksi (ja hahmot). Uudistettu painos silti kinostelisi, jos moinen julkaistaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat