Sivut

Kommentit (32913)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Heinekenkö? kirjoitti:
Tiedän, että tämä on vaihe. Tämä rakkaus, jos sitä uskaltaisi jo sellaiseksi kutsua, kasvaa kuin lumipallo, kierros kierrokselta. Jokainen uusi kierros saa sysäyksensä siitä, kun näen sut tai juttelen kanssasi. Jokainen uusi alkava kierros sisältää myös sen epävarmuuden ja kyseenalaistamisen vaiheen. Mitä suurempi pallo, sen isompia pelot. Kuinka suurta palloa jaksan työntää? Koska pallo hajoaa yksinkertaisesti suureen kokoonsa? Uskallanko vielä jatkaa? Mitä jos kaikki romahtaa ja ilmastonmuutos sulattaa lumet?

Tiedän myös että samalla rakentuu uutta ja merkittävää. Uutta pohjaa isommille tunteille. Niin isoille etten ehkä ole aiemmin niitä kohdannut. Tuntematonkin hieman pelottaa. Paljonko kestän? Paljonko hyvää uskallan riskeerata, kuinka suuren tappion jaksan kantaa, jos kaikki katoaakin?

Sitten sitä ajattelee, että aikuinen ihan fiksu ja jalat maassa yleensä pitävä tyyppi pohtii tällaisia, on sekaisin ja epävarma kuin pahainen teinikloppi. Että mitä hittoa tämä on olevinaan! Miksi se toinen valtaa mielen ja itsekin alkaa kyseenalaistaa omia tunteitaan. Ei, ei niissä itsessään ole mitään epäselvää, mutta se, ovatko ne vain katteettomista shekkejä, joita pankki ei koskaan lunasta? Ehei, poju, sua on nyt höynäytetty. Nämä on niitä nigerialaisen prinssieverstin shekkejä joiden arvo on kierrätyspaperin verran, mitäs luulit ähäkutti nääs!

Lopulta vaiheet menevät ohi ja saapuu sees. Silloin kaikki on taas kaunista. Mutta samalla tulee odotus seuraavasta rundista. Sillä ei urakka ole valmis ennenkuin hiilisuu nauraa porkkananenän alla. On pyöritettävä vielä. Alimman palllon pitää olla ISO. Vasta sen päälle rakentuu riittävän suuri lumiukko. Nämä pohjatyöt on tehtävä.

Välihuomautus: tässä piti olla punainen lanka, mutta tulikin tällainen.

Niin, mua vaivaa kauhea itsetutkiskelun ja ylianalyysin riesa. Ja ne herkän mielen suuret tunteet, joissa piisaa tutkittavaa. Kun osaisinkin vaan ottaa annettuna ja nauttia kyydistä. Yritän. Eikä se auta, että yhtä lailla yrittää tulkita toista, jonka tunteista tietää vain murto-osan verran siitäkään mitä omistaan. Itseä pelkää satuttavansa, mutta vielä enemmän toista loukkaavansa. Enhän mä nyt edelleenkään voi vaan mennä ja täräyttää pöytään rakkauslaulua omalla nimellä ja naamalla. Jos olen vain kaveri, niin kohta en sitäkään. Kakarana, jollainen taas olen, tuli sekin koettua ja sattuuhan se.

Mikä parasta, kun se toinen, eli siis sinä, on vähän samasta puusta. Jos hänkin kelailee näitä samoja uria. Ehkä me ollaan mahdoton pari. Jonkun pitäisi ottaa niskapersotteella kumpaakin ja nakata pussauskoppiin, sanoen, että pois ei ole tulemista ennenkuin alkaa tapahtua. Niin sen pitäisi mennä.

Ihana viesti. Toivottavasti pääsette sinne pussauskoppiin! Jos kaivatussasi on yhtään samaan tapaan sisäistä elämää kuin sinussa, teistä tulee hotain hienoa.
Itse tuskin oon kaivattusi, mutta yksi sana jäi kaihertamaan. Oliko tekstiin piilotettu tunniste?

Mikä sana se oli?

sivusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten voisin tietää, jos ajatuksesi olisivat muuttuneet? En mitenkään. Ja ei, en voi kysyä.

Mihin ne nyt olisivat muuttuneet? Eivät tietenkään ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heinekenkö? kirjoitti:
Tiedän, että tämä on vaihe. Tämä rakkaus, jos sitä uskaltaisi jo sellaiseksi kutsua, kasvaa kuin lumipallo, kierros kierrokselta. Jokainen uusi kierros saa sysäyksensä siitä, kun näen sut tai juttelen kanssasi. Jokainen uusi alkava kierros sisältää myös sen epävarmuuden ja kyseenalaistamisen vaiheen. Mitä suurempi pallo, sen isompia pelot. Kuinka suurta palloa jaksan työntää? Koska pallo hajoaa yksinkertaisesti suureen kokoonsa? Uskallanko vielä jatkaa? Mitä jos kaikki romahtaa ja ilmastonmuutos sulattaa lumet?

Tiedän myös että samalla rakentuu uutta ja merkittävää. Uutta pohjaa isommille tunteille. Niin isoille etten ehkä ole aiemmin niitä kohdannut. Tuntematonkin hieman pelottaa. Paljonko kestän? Paljonko hyvää uskallan riskeerata, kuinka suuren tappion jaksan kantaa, jos kaikki katoaakin?

Sitten sitä ajattelee, että aikuinen ihan fiksu ja jalat maassa yleensä pitävä tyyppi pohtii tällaisia, on sekaisin ja epävarma kuin pahainen teinikloppi. Että mitä hittoa tämä on olevinaan! Miksi se toinen valtaa mielen ja itsekin alkaa kyseenalaistaa omia tunteitaan. Ei, ei niissä itsessään ole mitään epäselvää, mutta se, ovatko ne vain katteettomista shekkejä, joita pankki ei koskaan lunasta? Ehei, poju, sua on nyt höynäytetty. Nämä on niitä nigerialaisen prinssieverstin shekkejä joiden arvo on kierrätyspaperin verran, mitäs luulit ähäkutti nääs!

Lopulta vaiheet menevät ohi ja saapuu sees. Silloin kaikki on taas kaunista. Mutta samalla tulee odotus seuraavasta rundista. Sillä ei urakka ole valmis ennenkuin hiilisuu nauraa porkkananenän alla. On pyöritettävä vielä. Alimman palllon pitää olla ISO. Vasta sen päälle rakentuu riittävän suuri lumiukko. Nämä pohjatyöt on tehtävä.

Välihuomautus: tässä piti olla punainen lanka, mutta tulikin tällainen.

Niin, mua vaivaa kauhea itsetutkiskelun ja ylianalyysin riesa. Ja ne herkän mielen suuret tunteet, joissa piisaa tutkittavaa. Kun osaisinkin vaan ottaa annettuna ja nauttia kyydistä. Yritän. Eikä se auta, että yhtä lailla yrittää tulkita toista, jonka tunteista tietää vain murto-osan verran siitäkään mitä omistaan. Itseä pelkää satuttavansa, mutta vielä enemmän toista loukkaavansa. Enhän mä nyt edelleenkään voi vaan mennä ja täräyttää pöytään rakkauslaulua omalla nimellä ja naamalla. Jos olen vain kaveri, niin kohta en sitäkään. Kakarana, jollainen taas olen, tuli sekin koettua ja sattuuhan se.

Mikä parasta, kun se toinen, eli siis sinä, on vähän samasta puusta. Jos hänkin kelailee näitä samoja uria. Ehkä me ollaan mahdoton pari. Jonkun pitäisi ottaa niskapersotteella kumpaakin ja nakata pussauskoppiin, sanoen, että pois ei ole tulemista ennenkuin alkaa tapahtua. Niin sen pitäisi mennä.

Ihana viesti. Toivottavasti pääsette sinne pussauskoppiin! Jos kaivatussasi on yhtään samaan tapaan sisäistä elämää kuin sinussa, teistä tulee hotain hienoa.
Itse tuskin oon kaivattusi, mutta yksi sana jäi kaihertamaan. Oliko tekstiin piilotettu tunniste?

Mikä sana se oli?

sivusta


Tunnistaja tunnistaa, jos oli. Ei kuulu sivulliselle. Ap =]

Vierailija

Ihan vain tiedoksi. Voit häslätä ja koheltaa rauhassa, sillä minun silmissäni sinun ei tarvitse pelätä kompastumisia. Otetaan vuoronperään ja yhdessä niitä hoipertelevia ensiaskeleita, ja kasvatetaan rohkeutta. Uskottavuushan on yliarvostettua. Tärkeämpää on se morsetus tuolta syvempää. Ota siitä koppi. No, mennäänkö jatkamaan niiden askelien opettelua? Minä ainakin kipaisen jo! Ähäskutti, täällä jo viiletän!!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten voisin tietää, jos ajatuksesi olisivat muuttuneet? En mitenkään. Ja ei, en voi kysyä.

Ehkä hän itse kertoisi jos ne ovat muuttuneet? Vai?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin tietää, jos ajatuksesi olisivat muuttuneet? En mitenkään. Ja ei, en voi kysyä.

Ehkä hän itse kertoisi jos ne ovat muuttuneet? Vai?

Näin se on nähtävä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin tietää, jos ajatuksesi olisivat muuttuneet? En mitenkään. Ja ei, en voi kysyä.

Ehkä hän itse kertoisi jos ne ovat muuttuneet? Vai?

Näin se on nähtävä.

Joo luota siihen, ja lopeta kaikenlainen ahdistelu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blokkaa minut facebookissa päiväksi tai pariksi, jos haluat viestiä että sinulla olisi vielä jotain sanottavaa. Tuo on sellainen signaali jota kukaan ulkopuolinen ei huomaa., en edes minä jollen sitten yritä katsoa profiiliasi ja sitähän en tee paitsi jos sittenkin mietin sinua.

Typerä idea, koska kaivattusi ei kuitenkaan tätä lue, mutta jos muu joku erehtyy noudattamaan jippoa, tuleepahan vain estäneeksi oman asiasta mitään tietämättömän kaivattunsa ja pahimmillaan menettää kaikki mahdollisuutensa tasan siihen.

Taisi olla trollin käsialaa tuo ensimmäinen viesti. Estäminen on vahva viesti, joka kertoo estetylle tämän olevan epätoivottu/vastenmielinen henkilö. Menetätte viimeisetkin mahdollisuudet jos kohde sattuu huomaamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voisin tietää, jos ajatuksesi olisivat muuttuneet? En mitenkään. Ja ei, en voi kysyä.

Ehkä hän itse kertoisi jos ne ovat muuttuneet? Vai?

Näin se on nähtävä.

Joo luota siihen, ja lopeta kaikenlainen ahdistelu.


Valoja nyt päälle, kiitos.

Vierailija

Jos mies on tosissaan, hän pidemmittä puhetta vie naisen syömään viihtyisään ravintolaan ja maksaa kaiken.

Hän vie varsin nopeasti naisen myös lapsuusperheeseensä näytille. Netissä kummittelut ovat asiaa erikseen. Ihme porukkaa jos kukaan mies esim. kirjoittelisi tällaiseen ketjuun. Näiden kaikkien täytyy olla naisia, jotka ovat saaneet palstaharhan. Lasten hiekkalaatikko.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tosissaan, hän pidemmittä puhetta vie naisen syömään viihtyisään ravintolaan ja maksaa kaiken.

Hän vie varsin nopeasti naisen myös lapsuusperheeseensä näytille. Netissä kummittelut ovat asiaa erikseen. Ihme porukkaa jos kukaan mies esim. kirjoittelisi tällaiseen ketjuun. Näiden kaikkien täytyy olla naisia, jotka ovat saaneet palstaharhan. Lasten hiekkalaatikko.

T: 50-luku, joka eksyi väärälle palstalle

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Heinekenkö? kirjoitti:
Tiedän, että tämä on vaihe. Tämä rakkaus, jos sitä uskaltaisi jo sellaiseksi kutsua, kasvaa kuin lumipallo, kierros kierrokselta. Jokainen uusi kierros saa sysäyksensä siitä, kun näen sut tai juttelen kanssasi. Jokainen uusi alkava kierros sisältää myös sen epävarmuuden ja kyseenalaistamisen vaiheen. Mitä suurempi pallo, sen isompia pelot. Kuinka suurta palloa jaksan työntää? Koska pallo hajoaa yksinkertaisesti suureen kokoonsa? Uskallanko vielä jatkaa? Mitä jos kaikki romahtaa ja ilmastonmuutos sulattaa lumet?

Tiedän myös että samalla rakentuu uutta ja merkittävää. Uutta pohjaa isommille tunteille. Niin isoille etten ehkä ole aiemmin niitä kohdannut. Tuntematonkin hieman pelottaa. Paljonko kestän? Paljonko hyvää uskallan riskeerata, kuinka suuren tappion jaksan kantaa, jos kaikki katoaakin?

Sitten sitä ajattelee, että aikuinen ihan fiksu ja jalat maassa yleensä pitävä tyyppi pohtii tällaisia, on sekaisin ja epävarma kuin pahainen teinikloppi. Että mitä hittoa tämä on olevinaan! Miksi se toinen valtaa mielen ja itsekin alkaa kyseenalaistaa omia tunteitaan. Ei, ei niissä itsessään ole mitään epäselvää, mutta se, ovatko ne vain katteettomista shekkejä, joita pankki ei koskaan lunasta? Ehei, poju, sua on nyt höynäytetty. Nämä on niitä nigerialaisen prinssieverstin shekkejä joiden arvo on kierrätyspaperin verran, mitäs luulit ähäkutti nääs!

Lopulta vaiheet menevät ohi ja saapuu sees. Silloin kaikki on taas kaunista. Mutta samalla tulee odotus seuraavasta rundista. Sillä ei urakka ole valmis ennenkuin hiilisuu nauraa porkkananenän alla. On pyöritettävä vielä. Alimman palllon pitää olla ISO. Vasta sen päälle rakentuu riittävän suuri lumiukko. Nämä pohjatyöt on tehtävä.

Välihuomautus: tässä piti olla punainen lanka, mutta tulikin tällainen.

Niin, mua vaivaa kauhea itsetutkiskelun ja ylianalyysin riesa. Ja ne herkän mielen suuret tunteet, joissa piisaa tutkittavaa. Kun osaisinkin vaan ottaa annettuna ja nauttia kyydistä. Yritän. Eikä se auta, että yhtä lailla yrittää tulkita toista, jonka tunteista tietää vain murto-osan verran siitäkään mitä omistaan. Itseä pelkää satuttavansa, mutta vielä enemmän toista loukkaavansa. Enhän mä nyt edelleenkään voi vaan mennä ja täräyttää pöytään rakkauslaulua omalla nimellä ja naamalla. Jos olen vain kaveri, niin kohta en sitäkään. Kakarana, jollainen taas olen, tuli sekin koettua ja sattuuhan se.

Mikä parasta, kun se toinen, eli siis sinä, on vähän samasta puusta. Jos hänkin kelailee näitä samoja uria. Ehkä me ollaan mahdoton pari. Jonkun pitäisi ottaa niskapersotteella kumpaakin ja nakata pussauskoppiin, sanoen, että pois ei ole tulemista ennenkuin alkaa tapahtua. Niin sen pitäisi mennä.

Ihana viesti. Toivottavasti pääsette sinne pussauskoppiin! Jos kaivatussasi on yhtään samaan tapaan sisäistä elämää kuin sinussa, teistä tulee hotain hienoa.
Itse tuskin oon kaivattusi, mutta yksi sana jäi kaihertamaan. Oliko tekstiin piilotettu tunniste?

Minäpä analysoin sivusta...

1. Pari viittausta alkoholiin.

a.) Heineken. Sellainen halpa perusolut, joka on kuulunut kauppojen valikoimiin jo kauan ennen nykyistä olutbuumia, jonka myötä merkkejä on kymmenittäin kaupassa kuin kaupassa.

b.) Prinssi Eversti. Kaverini on syntynyt v. 1975 ja joi nuorena tuota, koska äitinsäkin. Äiti oli syntynyt v. 1950 aikoihin. Itse maistoin 20-vuotiaana pari kertaa ja inhosin.

2. Sukupuoli

Kloppi, poju, tyyppi, kaveri, kakara. Selkeä mies, jollei sitten kyseessä ole äärimmäisen ovela täysharhautus.

3. Ikä

a.)Viittaus katteettomaan shekkiin. 80-luvulla syntynyt saattaisi vielä puhua shekeistä, mutta ei kovin todennäköistä. Kirjoittaja ei siis ole kovin nuori.

b.)Pussauskopeista puhuttiin vuosikymmeniä sitten. 80-luvulla sana kulminoitui Jonna Tervomaan Minttuun ja Villeen.

4. Musiikki

Haluaako viitata rakkauslaulusta puhuessaan sihen, että kaivattunsa tietää, että hän on biisintekijä-trubaduuri?

Kirjoittaja on siis aika varttunut mies. Nääs-sana voisi olla vihje, mutta en usko. Liian ilmeistä. Pilkut hänellä on hyvin hallussa, mutta muutama aika johdonmukainen virhe/tietoinen valinta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tosissaan, hän pidemmittä puhetta vie naisen syömään viihtyisään ravintolaan ja maksaa kaiken.

Hän vie varsin nopeasti naisen myös lapsuusperheeseensä näytille. Netissä kummittelut ovat asiaa erikseen. Ihme porukkaa jos kukaan mies esim. kirjoittelisi tällaiseen ketjuun. Näiden kaikkien täytyy olla naisia, jotka ovat saaneet palstaharhan. Lasten hiekkalaatikko.

Ketjussahan haikaillaan varattuja tai muuten saavuttamattomia ihmisiä. Palstaharhaa ja haaveita, mitkä ei koskaan toteudu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tosissaan, hän pidemmittä puhetta vie naisen syömään viihtyisään ravintolaan ja maksaa kaiken.

Hän vie varsin nopeasti naisen myös lapsuusperheeseensä näytille. Netissä kummittelut ovat asiaa erikseen. Ihme porukkaa jos kukaan mies esim. kirjoittelisi tällaiseen ketjuun. Näiden kaikkien täytyy olla naisia, jotka ovat saaneet palstaharhan. Lasten hiekkalaatikko.


Oikeassa elämässä palstaharha ja ravintolassa syöminen eivät sulje toisiaan pois. Menehän tekemään läksyt.

Vierailija

Lähdetkö nainen kanssani laaturavintolaan? Euron juustoja ajattelin. Itselleni kaksi ja sinulle yksi. Minä tarjoan. Ja hox. myös maksan. Ulkosalla kaivetaan sitten esiin omat juomat, eli Rainbow-pillimehut (päärynä mulle, cola sulle).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lähdetkö nainen kanssani laaturavintolaan? Euron juustoja ajattelin. Itselleni kaksi ja sinulle yksi. Minä tarjoan. Ja hox. myös maksan. Ulkosalla kaivetaan sitten esiin omat juomat, eli Rainbow-pillimehut (päärynä mulle, cola sulle).

En lähe Motonetin taa! Oot yrittänyt saada mua sinne ennenkin. Saat syödä sen minunkin juuston ja juoda cokiksen. En pidä nääs colasta. Otan sen pillimehun sulta väkisin.

Pitääkö paikkansa, että sulla on mun valmistujaiskuva? Sillä XD - hiuksilla?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat