Sivut

Kommentit (32912)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö laittaa joku kysymys kun on niin hiljaista?

Vaikka luuletko tai tiedätkö, onko kaivattusi sinusta kiinnostunut? Mistä päättelet, että on/ei ole?


En tiedä. Luulen, että hän luulee mun vihaavan häntä. Ja luulen, et hän vihaa mua.
Rakastan kuitenkin.
Tuskin on enää kiinnostunut. Suhteemme päättyi n2vuotta sitten. En ole ennen kaivannut häntä näin paljon. Oikeastaan viime keväänä tajusin, että ikävöin häntä ihan liikaa.

Miksi hän vihaisi sinua jos kaksi vuotta sitten olette olleet suhteessa? Tapahtuiko silloin jotain häntä loukkaavaa vai oletko siellä muuten vaan itsesäälin vallassa ja siksi kuvittelet, että hänkin vihaa sinua? 


Ei ole mitään itsesääliä.
Tuli vain aika, jolloin minun olisi pitänyt valehdella, olla hiljaa ja kadota.
En osannut, enkä suostunut. Mistä hän ei varmasti pitänyt.

Yksi kysymys: miksi rakastat häntä edelleen?


En tiedä. Uskoin löytäneeni jotain, mihin kohtaa vain kerran elämässä.
Ihailin, arvostin ja rakastin.
En saa rakkauttani loppumaan.

Niinpä, voi sinua. Sydän on itsepäinen eikä useinkaan kuuntele järjen ääntä. Ihan sama kokemus itsellä, paitsi että kyse on paljon pidemmästä ajasta eikä varsinaista suhdetta edes ole koskaan ollut. Vain joitain pieniä hetkiä..

Miksi teidän juttu loppui? Ilmeisesti vielä aika rumasti?

Hän hävitti minut kaikkialta.
Minua ei ole hänelle koskaan ollutkaan olemassa.
Hän päättikin jäädä "kuolleeseen" avioliittoonsa.
Kivittäkää🤗

Miten hän sinut "hävitti"?

Enkä kivitä, ymmärrän, että elämässä voi tulla vastaan monenlaista.


Kielsi kaiken tapahtuneen, koskaan rakastaneen, suhteen vakavuuden.
Käänsi selkänsä, hävitti kaiken, mikä muistutti minusta.
Ensin olin elämä, seuraavana päivänä tuntematon, merkityksetön. Ilmaa.

Kuvittele miltä lapsesta tuntuu kun oma isä tekee noin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa mies on paljon hyviä puolia, myös varmasti monia sellaisia, jotka ovat parempia kuin puolisossani, vaikken noin periaatteessa tykkääkään vertailla ihmisiä. Olet hyvä ihminen ja ihana kaikin puolin. En oikein osaa sitä sen kummemmin eritellä.

Et tykkää vertailla ihmisiä? Vertaile vaan, se tuo esiin hyvät ja huonot puolesi.  Olet läpinäkyvä ja pinnallinen.

Koita pärjäillä..


Sorry nyt...
Pakko kommentoida tähän väliin.

Oletkohan sama jannu, joka mullekin toivotteli pärjäilemisiä toukokuun lopussa?

Pärjäilehän sinäkin.
(sivusta)

Vierailija

Naiselle kirjoitti:
Hyvää yötä, rakas. Kaipaan ja rakastan sinua ja tahtoisin nukahtaa viereesi. Sinun lähelläsi on niin hyvä olla. Helliä ja kiihkeitä suudelmia sinulle. Nuku hyvin. Kauniita unia. Ps. Kaipaan kauniita silmiäsi. Ne lumosivat minut.

Kiitos ja hyvää yötä! Minä kaipaan Sinua! Rakas olet, ei siitä mihkään pääse...💋

Olen lumoojatar:) on ne lumonnut muitakin XD.mistäköhän puhut...?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö laittaa joku kysymys kun on niin hiljaista?

Vaikka luuletko tai tiedätkö, onko kaivattusi sinusta kiinnostunut? Mistä päättelet, että on/ei ole?


En tiedä. Luulen, että hän luulee mun vihaavan häntä. Ja luulen, et hän vihaa mua.
Rakastan kuitenkin.
Tuskin on enää kiinnostunut. Suhteemme päättyi n2vuotta sitten. En ole ennen kaivannut häntä näin paljon. Oikeastaan viime keväänä tajusin, että ikävöin häntä ihan liikaa.

Miksi hän vihaisi sinua jos kaksi vuotta sitten olette olleet suhteessa? Tapahtuiko silloin jotain häntä loukkaavaa vai oletko siellä muuten vaan itsesäälin vallassa ja siksi kuvittelet, että hänkin vihaa sinua? 


Ei ole mitään itsesääliä.
Tuli vain aika, jolloin minun olisi pitänyt valehdella, olla hiljaa ja kadota.
En osannut, enkä suostunut. Mistä hän ei varmasti pitänyt.

Yksi kysymys: miksi rakastat häntä edelleen?


En tiedä. Uskoin löytäneeni jotain, mihin kohtaa vain kerran elämässä.
Ihailin, arvostin ja rakastin.
En saa rakkauttani loppumaan.

Niinpä, voi sinua. Sydän on itsepäinen eikä useinkaan kuuntele järjen ääntä. Ihan sama kokemus itsellä, paitsi että kyse on paljon pidemmästä ajasta eikä varsinaista suhdetta edes ole koskaan ollut. Vain joitain pieniä hetkiä..

Miksi teidän juttu loppui? Ilmeisesti vielä aika rumasti?

Hän hävitti minut kaikkialta.
Minua ei ole hänelle koskaan ollutkaan olemassa.
Hän päättikin jäädä "kuolleeseen" avioliittoonsa.
Kivittäkää🤗

Miten hän sinut "hävitti"?

Enkä kivitä, ymmärrän, että elämässä voi tulla vastaan monenlaista.


Kielsi kaiken tapahtuneen, koskaan rakastaneen, suhteen vakavuuden.
Käänsi selkänsä, hävitti kaiken, mikä muistutti minusta.
Ensin olin elämä, seuraavana päivänä tuntematon, merkityksetön. Ilmaa.

Kuvittele miltä lapsesta tuntuu kun oma isä tekee noin.

Ja sitten menee ja kuolee. Prkle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heinekenkö? kirjoitti:
Tiedän, että tämä on vaihe. Tämä rakkaus, jos sitä uskaltaisi jo sellaiseksi kutsua, kasvaa kuin lumipallo, kierros kierrokselta. Jokainen uusi kierros saa sysäyksensä siitä, kun näen sut tai juttelen kanssasi. Jokainen uusi alkava kierros sisältää myös sen epävarmuuden ja kyseenalaistamisen vaiheen. Mitä suurempi pallo, sen isompia pelot. Kuinka suurta palloa jaksan työntää? Koska pallo hajoaa yksinkertaisesti suureen kokoonsa? Uskallanko vielä jatkaa? Mitä jos kaikki romahtaa ja ilmastonmuutos sulattaa lumet?

Tiedän myös että samalla rakentuu uutta ja merkittävää. Uutta pohjaa isommille tunteille. Niin isoille etten ehkä ole aiemmin niitä kohdannut. Tuntematonkin hieman pelottaa. Paljonko kestän? Paljonko hyvää uskallan riskeerata, kuinka suuren tappion jaksan kantaa, jos kaikki katoaakin?

Sitten sitä ajattelee, että aikuinen ihan fiksu ja jalat maassa yleensä pitävä tyyppi pohtii tällaisia, on sekaisin ja epävarma kuin pahainen teinikloppi. Että mitä hittoa tämä on olevinaan! Miksi se toinen valtaa mielen ja itsekin alkaa kyseenalaistaa omia tunteitaan. Ei, ei niissä itsessään ole mitään epäselvää, mutta se, ovatko ne vain katteettomista shekkejä, joita pankki ei koskaan lunasta? Ehei, poju, sua on nyt höynäytetty. Nämä on niitä nigerialaisen prinssieverstin shekkejä joiden arvo on kierrätyspaperin verran, mitäs luulit ähäkutti nääs!

Lopulta vaiheet menevät ohi ja saapuu sees. Silloin kaikki on taas kaunista. Mutta samalla tulee odotus seuraavasta rundista. Sillä ei urakka ole valmis ennenkuin hiilisuu nauraa porkkananenän alla. On pyöritettävä vielä. Alimman palllon pitää olla ISO. Vasta sen päälle rakentuu riittävän suuri lumiukko. Nämä pohjatyöt on tehtävä.

Välihuomautus: tässä piti olla punainen lanka, mutta tulikin tällainen.

Niin, mua vaivaa kauhea itsetutkiskelun ja ylianalyysin riesa. Ja ne herkän mielen suuret tunteet, joissa piisaa tutkittavaa. Kun osaisinkin vaan ottaa annettuna ja nauttia kyydistä. Yritän. Eikä se auta, että yhtä lailla yrittää tulkita toista, jonka tunteista tietää vain murto-osan verran siitäkään mitä omistaan. Itseä pelkää satuttavansa, mutta vielä enemmän toista loukkaavansa. Enhän mä nyt edelleenkään voi vaan mennä ja täräyttää pöytään rakkauslaulua omalla nimellä ja naamalla. Jos olen vain kaveri, niin kohta en sitäkään. Kakarana, jollainen taas olen, tuli sekin koettua ja sattuuhan se.

Mikä parasta, kun se toinen, eli siis sinä, on vähän samasta puusta. Jos hänkin kelailee näitä samoja uria. Ehkä me ollaan mahdoton pari. Jonkun pitäisi ottaa niskapersotteella kumpaakin ja nakata pussauskoppiin, sanoen, että pois ei ole tulemista ennenkuin alkaa tapahtua. Niin sen pitäisi mennä.

Oletko vihreä mies stadista?

Varsin kaukana moisesta.
Eli Lapualainen moukarimies

Jotain sinnepäin, mutta yhä aika kaukana. Ei niinkään ehkä henkisesti, kuin noiden pinnallisten määritelmien suhteen. Lapualainen moukarimies varmaan tarjoaisi noista vähemmän samaistumispintaa. 😀

Vierailija

Naiselle kirjoitti:
Kysyin juuri Veskulta onko teillä suhde. Sanoi ettei ole. En vakuuttunut.

Kuka on Vesku? En tunne sen nimistä ellei esiinny mulle muulla nimellä. ???????

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö laittaa joku kysymys kun on niin hiljaista?

Vaikka luuletko tai tiedätkö, onko kaivattusi sinusta kiinnostunut? Mistä päättelet, että on/ei ole?


En tiedä. Luulen, että hän luulee mun vihaavan häntä. Ja luulen, et hän vihaa mua.
Rakastan kuitenkin.
Tuskin on enää kiinnostunut. Suhteemme päättyi n2vuotta sitten. En ole ennen kaivannut häntä näin paljon. Oikeastaan viime keväänä tajusin, että ikävöin häntä ihan liikaa.

Miksi hän vihaisi sinua jos kaksi vuotta sitten olette olleet suhteessa? Tapahtuiko silloin jotain häntä loukkaavaa vai oletko siellä muuten vaan itsesäälin vallassa ja siksi kuvittelet, että hänkin vihaa sinua? 


Ei ole mitään itsesääliä.
Tuli vain aika, jolloin minun olisi pitänyt valehdella, olla hiljaa ja kadota.
En osannut, enkä suostunut. Mistä hän ei varmasti pitänyt.

Yksi kysymys: miksi rakastat häntä edelleen?


En tiedä. Uskoin löytäneeni jotain, mihin kohtaa vain kerran elämässä.
Ihailin, arvostin ja rakastin.
En saa rakkauttani loppumaan.

Niinpä, voi sinua. Sydän on itsepäinen eikä useinkaan kuuntele järjen ääntä. Ihan sama kokemus itsellä, paitsi että kyse on paljon pidemmästä ajasta eikä varsinaista suhdetta edes ole koskaan ollut. Vain joitain pieniä hetkiä..

Miksi teidän juttu loppui? Ilmeisesti vielä aika rumasti?

Hän hävitti minut kaikkialta.
Minua ei ole hänelle koskaan ollutkaan olemassa.
Hän päättikin jäädä "kuolleeseen" avioliittoonsa.
Kivittäkää🤗

Miten hän sinut "hävitti"?

Enkä kivitä, ymmärrän, että elämässä voi tulla vastaan monenlaista.


Kielsi kaiken tapahtuneen, koskaan rakastaneen, suhteen vakavuuden.
Käänsi selkänsä, hävitti kaiken, mikä muistutti minusta.
Ensin olin elämä, seuraavana päivänä tuntematon, merkityksetön. Ilmaa.

Surullista. Oliko teillä pitkä suhde?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Pyytää anteeksi kaikkea ja todeta että taisin rakastua häneen....

Jokainen haluaisi ja ansaitsisi kuulla tuon. Sinä ansaitsisit vapautuksen taakastasi. Tee se, pyydän, kaiken kauniin kaipauksen ja kaipaajien puolesta!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö laittaa joku kysymys kun on niin hiljaista?

Vaikka luuletko tai tiedätkö, onko kaivattusi sinusta kiinnostunut? Mistä päättelet, että on/ei ole?


En tiedä. Luulen, että hän luulee mun vihaavan häntä. Ja luulen, et hän vihaa mua.
Rakastan kuitenkin.
Tuskin on enää kiinnostunut. Suhteemme päättyi n2vuotta sitten. En ole ennen kaivannut häntä näin paljon. Oikeastaan viime keväänä tajusin, että ikävöin häntä ihan liikaa.

Miksi hän vihaisi sinua jos kaksi vuotta sitten olette olleet suhteessa? Tapahtuiko silloin jotain häntä loukkaavaa vai oletko siellä muuten vaan itsesäälin vallassa ja siksi kuvittelet, että hänkin vihaa sinua? 


Ei ole mitään itsesääliä.
Tuli vain aika, jolloin minun olisi pitänyt valehdella, olla hiljaa ja kadota.
En osannut, enkä suostunut. Mistä hän ei varmasti pitänyt.

Yksi kysymys: miksi rakastat häntä edelleen?


En tiedä. Uskoin löytäneeni jotain, mihin kohtaa vain kerran elämässä.
Ihailin, arvostin ja rakastin.
En saa rakkauttani loppumaan.

Niinpä, voi sinua. Sydän on itsepäinen eikä useinkaan kuuntele järjen ääntä. Ihan sama kokemus itsellä, paitsi että kyse on paljon pidemmästä ajasta eikä varsinaista suhdetta edes ole koskaan ollut. Vain joitain pieniä hetkiä..

Miksi teidän juttu loppui? Ilmeisesti vielä aika rumasti?

Hän hävitti minut kaikkialta.
Minua ei ole hänelle koskaan ollutkaan olemassa.
Hän päättikin jäädä "kuolleeseen" avioliittoonsa.
Kivittäkää🤗

Miten hän sinut "hävitti"?

Enkä kivitä, ymmärrän, että elämässä voi tulla vastaan monenlaista.


Kielsi kaiken tapahtuneen, koskaan rakastaneen, suhteen vakavuuden.
Käänsi selkänsä, hävitti kaiken, mikä muistutti minusta.
Ensin olin elämä, seuraavana päivänä tuntematon, merkityksetön. Ilmaa.

Kuvittele miltä lapsesta tuntuu kun oma isä tekee noin.

Kenen isä nyt noin on tehnyt?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö laittaa joku kysymys kun on niin hiljaista?

Vaikka luuletko tai tiedätkö, onko kaivattusi sinusta kiinnostunut? Mistä päättelet, että on/ei ole?


En tiedä. Luulen, että hän luulee mun vihaavan häntä. Ja luulen, et hän vihaa mua.
Rakastan kuitenkin.
Tuskin on enää kiinnostunut. Suhteemme päättyi n2vuotta sitten. En ole ennen kaivannut häntä näin paljon. Oikeastaan viime keväänä tajusin, että ikävöin häntä ihan liikaa.

Miksi hän vihaisi sinua jos kaksi vuotta sitten olette olleet suhteessa? Tapahtuiko silloin jotain häntä loukkaavaa vai oletko siellä muuten vaan itsesäälin vallassa ja siksi kuvittelet, että hänkin vihaa sinua? 


Ei ole mitään itsesääliä.
Tuli vain aika, jolloin minun olisi pitänyt valehdella, olla hiljaa ja kadota.
En osannut, enkä suostunut. Mistä hän ei varmasti pitänyt.

Yksi kysymys: miksi rakastat häntä edelleen?


En tiedä. Uskoin löytäneeni jotain, mihin kohtaa vain kerran elämässä.
Ihailin, arvostin ja rakastin.
En saa rakkauttani loppumaan.

Niinpä, voi sinua. Sydän on itsepäinen eikä useinkaan kuuntele järjen ääntä. Ihan sama kokemus itsellä, paitsi että kyse on paljon pidemmästä ajasta eikä varsinaista suhdetta edes ole koskaan ollut. Vain joitain pieniä hetkiä..

Miksi teidän juttu loppui? Ilmeisesti vielä aika rumasti?

Hän hävitti minut kaikkialta.
Minua ei ole hänelle koskaan ollutkaan olemassa.
Hän päättikin jäädä "kuolleeseen" avioliittoonsa.
Kivittäkää🤗

Miten hän sinut "hävitti"?

Enkä kivitä, ymmärrän, että elämässä voi tulla vastaan monenlaista.


Kielsi kaiken tapahtuneen, koskaan rakastaneen, suhteen vakavuuden.
Käänsi selkänsä, hävitti kaiken, mikä muistutti minusta.
Ensin olin elämä, seuraavana päivänä tuntematon, merkityksetön. Ilmaa.

Kuvittele miltä lapsesta tuntuu kun oma isä tekee noin.


Ei lapselle kerrota tuollaisia.
Eikä se vähennä isän rakkautta lapseensa, jos rakastaa naista, joka ei ole lapsensa äiti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä suhteessa olisin parempi kuin puolisosi?

Kemia, kemia, kemia❤️ Olet mun sielunkumppani ja thats it!

Mies vai nainen sun sielunkumppani?

Mies. Aivan mielettömän ihana mies❤️

Oih, Andy räjäyttää lian!💥
T. Joe

Heinekenkö? kirjoitti:
Tiedän, että tämä on vaihe. Tämä rakkaus, jos sitä uskaltaisi jo sellaiseksi kutsua, kasvaa kuin lumipallo, kierros kierrokselta. Jokainen uusi kierros saa sysäyksensä siitä, kun näen sut tai juttelen kanssasi. Jokainen uusi alkava kierros sisältää myös sen epävarmuuden ja kyseenalaistamisen vaiheen. Mitä suurempi pallo, sen isompia pelot. Kuinka suurta palloa jaksan työntää? Koska pallo hajoaa yksinkertaisesti suureen kokoonsa? Uskallanko vielä jatkaa? Mitä jos kaikki romahtaa ja ilmastonmuutos sulattaa lumet?

Tiedän myös että samalla rakentuu uutta ja merkittävää. Uutta pohjaa isommille tunteille. Niin isoille etten ehkä ole aiemmin niitä kohdannut. Tuntematonkin hieman pelottaa. Paljonko kestän? Paljonko hyvää uskallan riskeerata, kuinka suuren tappion jaksan kantaa, jos kaikki katoaakin?

Sitten sitä ajattelee, että aikuinen ihan fiksu ja jalat maassa yleensä pitävä tyyppi pohtii tällaisia, on sekaisin ja epävarma kuin pahainen teinikloppi. Että mitä hittoa tämä on olevinaan! Miksi se toinen valtaa mielen ja itsekin alkaa kyseenalaistaa omia tunteitaan. Ei, ei niissä itsessään ole mitään epäselvää, mutta se, ovatko ne vain katteettomista shekkejä, joita pankki ei koskaan lunasta? Ehei, poju, sua on nyt höynäytetty. Nämä on niitä nigerialaisen prinssieverstin shekkejä joiden arvo on kierrätyspaperin verran, mitäs luulit ähäkutti nääs!

Lopulta vaiheet menevät ohi ja saapuu sees. Silloin kaikki on taas kaunista. Mutta samalla tulee odotus seuraavasta rundista. Sillä ei urakka ole valmis ennenkuin hiilisuu nauraa porkkananenän alla. On pyöritettävä vielä. Alimman palllon pitää olla ISO. Vasta sen päälle rakentuu riittävän suuri lumiukko. Nämä pohjatyöt on tehtävä.

Välihuomautus: tässä piti olla punainen lanka, mutta tulikin tällainen.

Niin, mua vaivaa kauhea itsetutkiskelun ja ylianalyysin riesa. Ja ne herkän mielen suuret tunteet, joissa piisaa tutkittavaa. Kun osaisinkin vaan ottaa annettuna ja nauttia kyydistä. Yritän. Eikä se auta, että yhtä lailla yrittää tulkita toista, jonka tunteista tietää vain murto-osan verran siitäkään mitä omistaan. Itseä pelkää satuttavansa, mutta vielä enemmän toista loukkaavansa. Enhän mä nyt edelleenkään voi vaan mennä ja täräyttää pöytään rakkauslaulua omalla nimellä ja naamalla. Jos olen vain kaveri, niin kohta en sitäkään. Kakarana, jollainen taas olen, tuli sekin koettua ja sattuuhan se.

Mikä parasta, kun se toinen, eli siis sinä, on vähän samasta puusta. Jos hänkin kelailee näitä samoja uria. Ehkä me ollaan mahdoton pari. Jonkun pitäisi ottaa niskapersotteella kumpaakin ja nakata pussauskoppiin, sanoen, että pois ei ole tulemista ennenkuin alkaa tapahtua. Niin sen pitäisi mennä.

Ohhoh, jopas. Tämä on tämmöisenä justiinsa hyvä. Oletkohan taas se sama jolle täällä ilmeisesti vastailen :D, kun pidän teksteistä.

Sinä voisit kuiskata sille jollekulle sitten kopista kapuamisen jälkeen (toivottavasti hymyssä suin ja mairea mirmelisi kainalossa) pienen sanasen siitä, miten minttu ja kaivattu voitaisiin kanssa ihan hyvin tahollaan järjestää tuommoiseen koppiin. Jos olisi tarpeeksi pieni koppero, tarvittaisiinko enää yhtään rohkaisujuomaakaan? Jos asiat olisivat olleet vuosia sitten tai nytkään toisin, niin varmaankin kolaisi hitsarinkypärät- tai lasit meillä toisiinsa tuollaisessa reaktorissa, koska niin kirkasta, leimahdusaltista ja reaktiivista on laittaa näitä olomuotoja samaan tilaan ensinkään.

Sinulle kirjoittaja onnea elämääsi ja arvostathan itsetutkiskelun ja ilmaisun taitojasi.

Vierailija

Onko täällä tänään ollut paljon enemmän rakkautta ja kaipausta kuin aikoihin, vai olenko se vain minä? Hyvää yötä joka tapauksessa kaikille ja varsinkin Vihikselle.

Vierailija

Kesäinen päivä päättymässä ja oon vielä jalkeilla vaikka päätin käyä unelle jo yheksältä. Näin Siusta unta ja olit mielessäin valveissakkiin.

Hyvän yön toivotus, suukko & hali Siulle ihanattarelle mieheltä 30km ja kuntarajain takaa.

Etunimemme alkaat samalla ääntiöllä ja niissä sama määrä tavuja ja kirjaimia.

Entisen kotkaupunkis nimen toiseks viimenen kirjain on sukunimeis ensimmäinen.

Nuku hyvin Rakas, näe kauniita unia. Hyvää yötä kaikille, kaipaajille ja rollikoillekkiin, huomiseen.

Vierailija

Even if we can't find heaven, I'm gonna stand by you
Even if we can't find heaven, I'll walk through hell with you
Love,  you're not alone, 'cause I'm gonna stand by you

Välillä oikeastaan tuntuu siltä, että toivoa kuitenkin on. Kun saa jutella kanssasi niin varsinkin nyt alkaa taas uskoa siihen, että aina kannattaa pitää sellainen liekki palamassa ja se on helppo pitää, koska olet sellainen ihminen, jota ei voi unohtaa. Saan aina niin paljon voimaa jos näen vilauksenkin sinusta ja kuulen äänesi. Nyt on ollut todella hyvä olo muutenkin ja olen iloinen kaikesta. Ehkä asiat vielä muuttuvat. Kaipaan sinua, tiedät kyllä sen. Hyvää yötä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat