2,5 vuottako liian pieni ikäero??
Tiedän ettei lapsia saada tilauksesta, mutta toivoisimme lapsillemme ikäeroksi tuota kahta ja puolta vuotta käytännön syistä. Haluan nimittäin hoitaa lapsia kotona mahdollisimman pitkään ja tuo ikäero mahdollistaisi kotihoidon opiskelujeni ohessa ja valmistuttuani pääsisin suoraan töihin ja nuorimmainenkin olisi sopivassa iässä hoitoon.
MUTTA: onko tuo aivan liian pieni ikäero lapsille ja onko siinä ylipäätään mitään muita hyviä puolia kuin se, että lapsille on todennäköisesti seuraa toisistaan. Hartaasti toivoisin kokemuksianne juuri tällaisesta ikäerosta. Toivottavasti osaatte auttaa:)
Kommentit (20)
Opiskelu sinällään ei minua huoleta: varaan aikaa opiskeluun iltapäivisin mieheni kotiuduttua ja toisinaan viikonloppuaamuisin. Joten opiskeluihini se ei vaikuta, on sama onko mieheni yhden vai kahden lapsen kanssa opiskeluideni akjan:) Toki tulen olemaan väsyneempi, mutta yliopisto-opiskeluiden joustavuus takaa sen, että voin ottaa kulloisenkin tilanteen huomioon ja elämään sen puitteissa, joskus voi ottaa löysästikkin.
Kiitos kaikille kommenteistanne:):) Edelleen otan ilolla vastaan lisääkin kokemuksia ja kommentteja.
terv: ap
Meillä samanlaisia suunnitelmia ja toiveita kuin aplla, joten miekin kaipailisin kommentteja, niin hyviä kuin huonoja, lisää ja mielellään runsain mitoin;)
Ja jos hyvässä lykyssä kahta vaippaikäistä samaan aikaan, niin mikä ettei. Minä suosittelen kyllä vähän pitempää väliä...
En oikein ymmärrä edellisen kirjoittajan pointtia... Jos haluaa todella helpolla päästä niin kannattanee harkita viiden tai kuuden vuoden ikäeroa, myutta asiantuntijoiden mukaan tällainen ikäero vastaa käytännössä samaa, kuin lapsi varttuisi ainoana lapsena perheessä. Eli sisaruksista ei välttämättä ole kauheasti iloa toisilleen. Muuten mielestäni ei ole merkityksellistä onko ikäeroa kolme vai kaksi vuotta, mutta nelivuotiaalla alkaa olla jo omat jutut, eli tuo suunnittelemasi ikä vaikuttaa kaikin puolin hyvältä ja on meillä toiminut.
esikoinen oli 6 kun kaksoset syntyivät, ja hänestä oli suuri apu vauvojen hoidossa eikä mustasukkaisuutta ollut läheskään yhtä paljon kuin mitä olen kuullut olevan pienemmän ikäeron sisaruksilla. Tietysti sehän on ihan perhekohtaista. Lisäksi olin kotona hoitovapaalla kun esikoinen aloitti koulunsa, joten hänen ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin iltapäivisin. Meillä tosin ikäero ei ollut suunniteltu, vaan kyseessä oli sekundäärinen lapsettomuus... Joka tapauksessa halusin vain sanoa, että on sillä isommallakin ikäerolla hyvät puolensa :-) (Ja meillä on isosiskolla ja pikkusiskoilla hyvin lämpimät ja läheiset välit edelleenkin).
Onko tuo ikäero todellakin liian pieni?? Näännynkö työtaakan alle? Minua on peloteltu, että tuo kahden ja puolen vuoden ikäero ei ole riittävä......
viime syksynä. Esikoisen uhma alkoi jotakuinkin samoihin aikoihin, mutta huumorilla siitä selvittiin, vaikka pitkää pinnaa välillä vaatikin. Ja kyllä se pinna välillä myös paloi... Rasittavinta oli kun sattui talvi-ajaksi tuo hankalin vaihe, esikoinen temppuili lähinnä pukemisen kanssa. Monet itkut siinä itkettiin, mutta nyt on seesteinen vaihe menossa. Pilke silmäkulmassa sanoinkin aina, että ootan sitä kautta kun lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan (luin jostain että sellainen tulee). Nyt se on sitten meneillään... :)
Hyvin tuonikäinen sopeutuu uuteen tilanteeseen ja pikkuveli on kovin rakas isosiskolle. Pitää huolen, että äiti varmasti muistaa pikkuveljenkin ottaa mukaan jos mihin lähdetään ;)
kaksi on AINA enemmän kuin yksi. Jos ikäero on todella suuri, eka osaa varmasti jo vaikka hyppiä päällään mutta osaa vastaavasti myös purkaa mustasukkaisuuttaan mitä luovimmilla tavoilla (ei aina niin positiivisilla), jos taas ikäeroa on vähän, vaippapeppuja voi olla yhtä aikaa kaksi mutta onko siinä loppujen lopuksi niin kauheasti eroa, vaihtaako vaippaa vai etsiikö viime tingassa vanhemmalle vessaa tai pottaa....?? Meillä ikäeroa 12 kk enkä todellakaan nääntynyt mihinkään (edelleenkään). WSehän nyt on ihan lapsikohtaista, kuinka paljon yövalvomisia tulee ja jotkut lapset heräilevät vielä 4-vuotiaina, joten silloin se ikäerokaan ei pelasta siltä, että kaksi on tosiaan enemmän kuin yksi. Meillä kuitenkin itse aloin viihtyä kotona paremmin, kun oli oikeasti PUUHAA eli toisen syntymä teki kotonaolon mielekkäämmäksi!!
meidän lapsilla ikäero 2.4v. todella paha ikäero, jos esikoisella uhma päällä. meillä oli mustasukkaisuutta ja rajua vauvan päälle käymistä.
nyt kuopus on 2.2v. ja hänellä tosi paha uhma. olen onnellinen ettei meille ole nyt vauvaa tulossa.
paljon vaikuttaa esikoisen luonne. onko lapsi kiltti vai hyvinkin temperamenttinen. toisilla lapsilla uhmaikä saattaa olla hyvinkin raju.
tosin nyt lapset viihtyvät todella hyvin yhdessä. nyt kuopus käy esikoisen päälle.
nyt valitsisin pienen ikäeron, koska vauva ehtisi kasvaa ennen esikoisen uhmaikää. alku voisi olla rankkaa, mutta sisaruksista paljon iloa toisilleen.
4v. on hyvä ikäero, jos haluaa helpolla päästä. tosin sisarukset eivät leiki enään keskenään.
4v. lapsesta taas vauvaarki voi olla tylsää ja lapsi kaipaa jo paljon tekemistä.
Meillä esikoinen oli 2,5v kun kaksoset syntyivät. Selvittiin hienosti! Esikoinen käyttäytyi tosi ihanasti vauvoja kohtaan koko ajan, kiukutteli kyllä normaalia enemmän meille vanhemmille, mutta sehän nyt oli selviö, ettei esikoinen ihan mitenkään reagoimatta selviä siitä, että porukka lisääntyy ja vielä kahdella vauvalla kerralla!
Ja uhmaikä meillä alkoi esikoisella siinä kolmen vuoden paikkeilla ja jatkuu edelleen, nyt neiti on 3v8kk. Eli ei sen esikoisen uhmankaan mukaan voi sitä ikäeroa suunnitella, kun ei tiedä loppumis ajankohtaa.
Meillä esikoinen oli pois vaipoista jo silloin, kun vauvat syntyivät. Se helpotti jonkin verran. Esikoinen on myös aina ollut hyvä nukkuja, ei heräillyt yöllä itsekseen, eikä myöskään siihen kun vauvat itkeskelivät.
Minusta tuo ikäero on ollut tosi hyvä, nyt kun pienet on 1v3kk alkaa olla jo paljon yhteisiä touhuja kaikilla kolmella.
Tärkeää on huomioida esikoista mahdollisimman samalla tavalla pikkusisaruksen syntymän jälkeenkin. Myös esikoinen on silloin vielä pieni ja tarvitsee sitä ihan jakamatontakin huomiota. Ja on hyvä pitää huoli myös siitä, etteivät kaikki tule kylään vaan " katsomaan vauvaa" vaan huomioivat myös (ja mieluummin vielä ensiksi) isosisaruksen!
Esikoisenkin on helpompi hyväksyä tulokas kun ikäero ei veny liian pitkäksi ja lapset ovat nopeasti suunnilleen samassa kehitystasossa. Minulla on jopa helpompaa kuin yhden kanssa, kun saan jopa lukea lehden rauhassa kun nuo 3 ja 1 vuotiaat touhuavat yhdessä. Vauvavaihettakaan en kokenut rankkana. 2,5 vuotias osaa kuitenkin jo aika paljon.
Aika sopiva on ollut. Ehkä kaksi vuotta olisi ollut vielä parempi. 2,5 ei ainakaan ole liian pieni!
Meidän lapsilla eroa 2,5v. Olihan siinä alkuun suht paljon työtä, mutta nyt ovat leikkineet todella hyvin keskenään jo todella kauan (nyt ovat 4,5v ja 7v).
En usko, että paljon helpommalla pääsee vaikka esim. vuoden lisää oottaiskin, vauvan ja toisen suht pienen kanssa riittää aina tekemistä. Oon vaan joltain tutulta kuullu, että esim. 4v alkaa olla jo niin paljon eroa, ettei leikit oikein menis yksiin... mut tapauskohtaistakin se voi olla.
Siitä vaan, oon samaa mieltä, että turhan tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä.
Yhden kanssa kaikki on paljon helpompaa... Meillä ainakin näin. ikä ero 1 v 10 kk. Opiskelu onnistui hyvin kunnes kuopus täytti vuoden... sen jälkeen paljon vaikeampaa ollut. Nyt luovutan vuodeksi ja sitten puolivuotta opiskelen täyspäiväisesti, että saan paperit ulos.
Isompi osaa ja ymmärtää jo asioita sen ikäisenä. Toisaalta taas hän on niin pieni, että leikit pikkuveljen kanssa sujuu tosi hyvin.
Toki riippuu myös lapsista itsestään miten homma sujuu, mutta itse voin lämpimästi suositella juuri tuota ikää. Esikon uhmaakaan ei kannata pelätä; meillä uhma jatkuu edelleen, vaikka ikää jo viisi vuotta:)
Varotuksen sananen ettei kannata liikaa suunnitella ja toivoa. Kuten sanoitkin, että lapsia ei niin vain tehdä.
Kiitollisena ottaisin vastaan myös muiden perusteluja ja kokemuksia arjesta. Minulla ei ole ketään muuta, joilta asiaa kysyä ja siksi toivoisin kovasti saavani täältä hieman käytännön kokemuksia arjesta:) Kiitos jo tulleista vastauksistanne:)
terv: ap
Minulla on jo tyttö 2 vee ja pikku kakkonen syntyy puolen vuoden kuluttua. Jotenkin raskausaikana tämä ikäero on alkanut jännittämään kun jotkut ovat minulle päivitelleet että kyllä tulee rankkaa olemaan noin pienellä ikäerolla... Please, kertokaa kokemuksistanne!!
Meillä on lasten ikäero 14 kk ja hyvältä meistä tuntuu.
Mielestäni täysin riippuu sinusta ja miehestäsi sopiiko elämäänne lapsi miten hyvin tai huonosti! Se että meillä voimavarat riittää voi olla että joku toinen ei jaksaisi.
Kolmas on meillä haaveissa niin että odotellaan vuosi ja sitten yritys päälle. Toivottavasti saataisiin lapsi kun esikoinen on täyttämässä 4 ja pienempi 3.
Kannattaa miettiä asiaa siltä kantilta jaksaako vauvan koliikin ja esikoisen viikon kuumejakson.. Kannattaa miettiä miten paljon vaippoja ja vaatteita vaihdetaan, miten jaksaa arjen siivoomiset ja ruokailut.
Mitä tekee kun esikoinen heittäytyy mahalleen eikä halua liikkua ja sylissä on nälkänen vauva.