Sivut

Kommentit (876)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muistakaas nyt, että nämä mummot ovat yleensä eläneet lapsena ja nuorena puutteessa ruuan suhteen, ilman ylellisyyksiä.

Heille ruoka : rakkaus.

Ajatusmallia ei niin vain muuteta.

Pienten lasten mummot on ikäluokkaa 45-60. Ei he mitään pulaa ole kokeneet. Ja kyllä huono tunnekasvatus pitää vaan katkaista.

Vierailija

Meilläkin oma äitini tyrkytti lapsilleni jatkuvalla syötöllä jotain syötävää. Makeaa tai sitten vaikka eineslihapullia, kunhan suussa oli koko ajan jotain. Mikään sanominen ei auttanut. Tuli ääni väristen kysymään kolmevuotiaani kanssa "eikö nyt voisi toista jäätelöä antaa". Ja minun piti olla se pahis, joka kieltää, kun mummo ei osaa. Siirsin tapaamiset ulos leikkipuistoon, jotta mässyttäminen olisi vaikeampaa. Eikös mummo kiskaissut eväät (popcornia, sipsiä jne) esiin. Mikään puhuminen ja perustelu ei auttanut. Ja sitten kun olisi pitänyt olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa (kuunnella, lukea, leikkiä), se ei kiinnostanut. Vain pakkosyöttäminen.

Näimme noin kerran viikossa, ja lapsi sai sai useamman viikon sokerimäärän kerralla, mikä tarkoitti myös sitä, että kotona ei olisi voinut ikinä herkutella. Lopulta lopetin yhteydenpidon kokonaan, koska minkäänlaista järkeä ja kunnioitusta ei löytynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En isoäiti-ikäisenä voi itsekään ymmärtää tätä sokerihysteriaa. Lapsilla ja nuorilla on monesti ylipaino- ja hammasongelmia, jotka olisi suurelta osin vältettävissä oikealla ruokavaliolla. Sokeri on haitaksi ja toivoisin että saisimme aikaan sokeriveronkorotuksen.Siis sokerit pois ja tilalle vaikka ananas tai viinirypäleet. Hyviä lahjoja nekin.

Hehheh, olipas ristiriitainen viesti. Sokerit pois ja tilalle sokeria.

Vierailija

"Reikiä hampaisiin aiheuttaa karies-bakteeri, jonka yleensä piittaamattomat vanhemmat tartuttavat lapsillensa.

Piittaamattomat siksi, että kaikille kai tää jo opetetaan neuvolassa.[/quote]

Tai piittaamattomat isovanhemmat jotka naureskelevat tyhmälle äidille. "Kyllä sitä ennenkin on samalla lusikalla syöty, heh heh". Samoin tietty sokerin syöttäminen vauvalle, ennenkin on annettu. Ainoastaan silloin olen saanut mummon hiljaiseksi, kun hän ehdotti (vauva 3 kk), että hunajavesi olisi kivan makeaa vauvalle, jos pelkkä vesi en mene. Silloin kerroin (kuin vähä-älyiselle) miksi vesi tai hunajavesi ei kuulu tuon ikäiselle vauvalle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole isoäiti, eivätkä mun lasteni isoäidit hukuta lapsiani sokeriin, mutta vastauksena lienee se, ettei ennen sokeria pidetty niin pahana. Meillä on kyllä ihan normaali käytäntö, etteivät lapset syö isoja karkkimääriä kerralla, vaikka sitä karkkia tulisikin iso määrä kerralla, eikä tarvitse pahiksen viittaa sovitella kenenkään päälle. Ei noista kumpikaan edes pysty syömään kovin isoa määrää karkkia kerralla.

Ongelma on, että tämän isoäidin kanssa on tuosta asiasta väännetty monta kertaa, mutta ei hänellä mene jakeluun, että meillä ei lapsia sokerissa marinoida. Jo lasten ollessa vauvoja jouduttiin haukkana valvomaan, ettei juota vauvalle mehukattia tuttipullosta. Kun tästä väännettiin ratakiskon pätkästä malli, että EI mehua,  niin haukuttiin koko suvulle, kuinka vauvalle ei "mitään hyvää" saa antaa.

En ole ehdottomasti kieltänyt karkkien tuomista, mutta näköjään pitää harkita, kun noin pahasti heittää yli. Ne 6 Kinderiä yhteiseksi olisi mun mielestä ollut sopiva määrä kahdelle pienelle, loput olisi voitu jättää kaupan hyllylle.


Kuule, jos asia on sinulle noin suuri ongelma, heitä tuliaiset roskiin isoäidin lähdettyä. Siten ”pienillesi” ei tule kammoamaasi sokerimyrkytystä. Jos saat pahiksen viitan, niin voi voi, sellaista äitiys on. Yritä olla aikuinen. Et voi aina miellyttää lapsia.

Miten tällaisestakin asiasta täytyy tehdä vaikeaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Reikiä hampaisiin aiheuttaa karies-bakteeri, jonka yleensä piittaamattomat vanhemmat tartuttavat lapsillensa.

Piittaamattomat siksi, että kaikille kai tää jo opetetaan neuvolassa.

Tai piittaamattomat isovanhemmat jotka naureskelevat tyhmälle äidille. "Kyllä sitä ennenkin on samalla lusikalla syöty, heh heh". Samoin tietty sokerin syöttäminen vauvalle, ennenkin on annettu. Ainoastaan silloin olen saanut mummon hiljaiseksi, kun hän ehdotti (vauva 3 kk), että hunajavesi olisi kivan makeaa vauvalle, jos pelkkä vesi en mene. Silloin kerroin (kuin vähä-älyiselle) miksi vesi tai hunajavesi ei kuulu tuon ikäiselle vauvalle.[/quote]
Mun vauva ei aikoinaan kelpuuttanutkaan tuttia. Tämä ei käynyt mummulle, koska heidän suvussaan on vauvat suorastaan rakastaneet tuttia. Jätin mummun WC-käynnin ajaksi yksin vauvan kanssa. Kun tulin takaisin, mummu oli kaapilla etsimässä sokeria, että saadaan dipata tutti siihen. ”Sitten kelepaa”. En suostunut. Minulle suututtiin tästäkin.

Ja tosiaan se lusikka. Miten voi olla sairaanhoitaja niin tollo, ettei tajua, että lapsen kanssa ei samaa lusikkaa käytetä.

Vierailija

Oma kokemus on, että kun lapselta kielletään karkit, niin sitten niitä syödään siellä, missä voi. Esimerkiksi meidän lasten synttäreillä nämä "meidän lapset ei edes halua karkkia" -äitien lapset ahmivat herkkuja sellaista tahtia, että kauhistuttaa katsoakin.

Saman näki nyt virpojissa eli jos antoi lasten ottaa itse, niin karkkeja rohmuttiin järkyttävät määrät.

Parempi elää niin, että kaikki kohtuudella on hyvä määrä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole isoäiti, eivätkä mun lasteni isoäidit hukuta lapsiani sokeriin, mutta vastauksena lienee se, ettei ennen sokeria pidetty niin pahana. Meillä on kyllä ihan normaali käytäntö, etteivät lapset syö isoja karkkimääriä kerralla, vaikka sitä karkkia tulisikin iso määrä kerralla, eikä tarvitse pahiksen viittaa sovitella kenenkään päälle. Ei noista kumpikaan edes pysty syömään kovin isoa määrää karkkia kerralla.

Ongelma on, että tämän isoäidin kanssa on tuosta asiasta väännetty monta kertaa, mutta ei hänellä mene jakeluun, että meillä ei lapsia sokerissa marinoida. Jo lasten ollessa vauvoja jouduttiin haukkana valvomaan, ettei juota vauvalle mehukattia tuttipullosta. Kun tästä väännettiin ratakiskon pätkästä malli, että EI mehua,  niin haukuttiin koko suvulle, kuinka vauvalle ei "mitään hyvää" saa antaa.

En ole ehdottomasti kieltänyt karkkien tuomista, mutta näköjään pitää harkita, kun noin pahasti heittää yli. Ne 6 Kinderiä yhteiseksi olisi mun mielestä ollut sopiva määrä kahdelle pienelle, loput olisi voitu jättää kaupan hyllylle.


Kuule, jos asia on sinulle noin suuri ongelma, heitä tuliaiset roskiin isoäidin lähdettyä. Siten ”pienillesi” ei tule kammoamaasi sokerimyrkytystä. Jos saat pahiksen viitan, niin voi voi, sellaista äitiys on. Yritä olla aikuinen. Et voi aina miellyttää lapsia.

Miten tällaisestakin asiasta täytyy tehdä vaikeaa.


Kuule, miksi mun pitäisi sallia se, että mummeli tuo mun kotiin asioita, joiden tuomisen olen kieltänyt. Seuraavalla kerralla saa mummu lähteä sokerilimoineen kotiin. Ja tietysti näyttävästi, että lapset joutuvat pettymään mummiinsa, ei minuun.

Vierailija

MInä vien lastenlapsille kortin ja sekin on kännykässäni, siitä voidaan yhdessä katsoa. Ei jää perheelle roskia, ei herkkuja eikä voi syytellä, että mummi pilaa lapsenlapset.

Vaikka en kysy, mitä lapsi haluaa lahjaksi, niin ihmeestä sieltä miniältä tulee listaa, että synttärinä Kerkko haluaa 100 e, että voi ostaa sitä, mitä tarvitsee. No ihanko totta, ostakoot vanhemmat sen, mikä on tarpeen. Minä annan omaa aikaani 90 minuuttia, se saa luvan riittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
MInä vien lastenlapsille kortin ja sekin on kännykässäni, siitä voidaan yhdessä katsoa. Ei jää perheelle roskia, ei herkkuja eikä voi syytellä, että mummi pilaa lapsenlapset.

Vaikka en kysy, mitä lapsi haluaa lahjaksi, niin ihmeestä sieltä miniältä tulee listaa, että synttärinä Kerkko haluaa 100 e, että voi ostaa sitä, mitä tarvitsee. No ihanko totta, ostakoot vanhemmat sen, mikä on tarpeen. Minä annan omaa aikaani 90 minuuttia, se saa luvan riittää.

Tässä malliesimerkki siitä, millaista marttyyrin jollotusta pääsee kuuntelemaan, kun erehtyy mummolle sanomaan liiallisesta syöttämisestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
MInä vien lastenlapsille kortin ja sekin on kännykässäni, siitä voidaan yhdessä katsoa. Ei jää perheelle roskia, ei herkkuja eikä voi syytellä, että mummi pilaa lapsenlapset.

Vaikka en kysy, mitä lapsi haluaa lahjaksi, niin ihmeestä sieltä miniältä tulee listaa, että synttärinä Kerkko haluaa 100 e, että voi ostaa sitä, mitä tarvitsee. No ihanko totta, ostakoot vanhemmat sen, mikä on tarpeen. Minä annan omaa aikaani 90 minuuttia, se saa luvan riittää.

Kukaan sun satasias ole vailla!

Vierailija

Lapsi oli noin kolmevuotiaana anopilla yökylässä ja alkoi oksentaa, luulimme vatsataudiksi kunnes selvisi että kunnon ruuan asemasta anoppi tarjoaa herkkuja, oikein tyrkyttää kunnes lapsi on oikeasti sairas. Ei varmaan tarvitse sanoa, että loppui yökyläilyt anopilla ! Oma äitini sentään tarjoaa ihan kunnon ruokaa lapsenlapselleen, vaikka on sielläkin se keksipaketti aina kaapissa.

Vierailija

Meillä syötetään poikaa, on kuin pullasorsa. Tytöt sai virpomisessakin eilen mummilta omenat kun poika paketin oreomunia. Tytöt ei saa lihoa nääs.

Vierailija

Minulla on yksi 2-vuotias tyttärenlapsi, jolle annan syötäväksi sitä, mitä vanhempien kanssa sovitaan. Makeaa ei ollenkaan, ruokaan ei suolaa lisätä ja muutenkin ruoka on kasvispainotteista ja esim. punaista lihaa syödään harvoin. Sokerista olen ollut alusta asti samaa mieltä vanhempien kanssa. Mitä pidempään sitä saa vältettyä, sen parempi. Ruuan kanssa oli vaikeampaa. Aluksi kasvispainotteisuus tuntui oudolle ja mietitytti, riittääkö se lapsen kasvuun ja kehitykseen ja maistuuko se miltään. Kun sitten vähän itse perehdyin asiaan, huomasin että homma on enemmän kiinni omista asenteista ja käsityksistä ja lapsi syö ruokansa mielellään. Omien lasten kanssa siihen ei kiinnitetty huomiota eikä silloin oltu niin ravintotietoisia. Hyvä asia, että tämän päivän vanhemmat ovat valveutuneita. Tässä maassa on jo riittävästi meitä, joilla on suuri riski sairastua sydän-ja verisuonitauteihin omien ruokavalintojen takia. Miestä on pitänyt toppuutella, sen mielestä lapsen pitäisi saada jotain ”hyvää”, mutta kyllä sekin ymmärtää, kun asian jämäkästi perustelee. Itse asiassa olen tästä kokemuksesta ”valaistunut” ja alkanut kiinnittää huomiota myös omiin ruokavalintoihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että kun lapselta kielletään karkit, niin sitten niitä syödään siellä, missä voi. Esimerkiksi meidän lasten synttäreillä nämä "meidän lapset ei edes halua karkkia" -äitien lapset ahmivat herkkuja sellaista tahtia, että kauhistuttaa katsoakin.

Saman näki nyt virpojissa eli jos antoi lasten ottaa itse, niin karkkeja rohmuttiin järkyttävät määrät.

Parempi elää niin, että kaikki kohtuudella on hyvä määrä.


Nimenomaan. Yli kilo kerralla karkkia ei ole millään muotoa kohtuullista.

Meillä saa lapset karkkia ja muutakin herkkua, mutta harkiten. Mieluusti jälkiruokana, ei esim automatkalla ajankuluna.

Vierailija

Miehen  veli ja sisko olivat lapsena ylipainoisia mikä oli 70/80-luvuilla harvinaista, mieskin olisi ollut mutta  on saanut sellaiset geenit ettei liho. Anoppi osoitti rakkauttaan leipomalla ja ostamalla herkkuja, ei lukenut kirjoja eikä vienyt puistoihin mutta herkkuja tunki syyn täyteen ja passitti johonkin nurkkaan  piirtämään ja olemaan hiljaa. Oli kuulemma ollut normaalia että anoppi oli noussut leipomaan pullaa ja lapset saivat sitten  aamupalaksi pullaa sekä kaakaota. 

Ja nyt sitten yrittää samaa lapsenlapsiin ! Että ottakaa pullat/jätskit/suklaalevyt ja menkää  katsomaan tabletilta piirrettyjä, mummilla on kiire.

Vierailija

No voi, onpa ongelmat. Jos meillä kävisi isovanhempi monta kertaa viikossa, niinkuin ilmeisesti tässä ketjussa kirjoittavilla, olisin ikionnellinen heidän seurastaan. Ottaisin tarjottavat vastaan ja sanoisin, että laitetaan ne kaappiin ja syödään toiste, kun on syöty niin paljon herkkuja viime aikoina. Jos taas tämä tapahtuisi kerran pari kuukaudessa, niin ei haittaisi yhtään. Hyvä on tietysti rajoittaa lasten herkuttelua ja muutakin syömistä niin kauan kuin voi. Olen yläasteella töissä ja näen päivittäin, kun teinit tulevat kouluun niin, että on jo käyty kaupassa hakemassa limsaa, roiskeläppäpizzaa, nugetteja, jättikokoisia karkkipusseja jne. Monethan vetävät karkkia ja eineksiä ihan kaksin käsin ja lähes joka päivä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä vien lastenlapsille kortin ja sekin on kännykässäni, siitä voidaan yhdessä katsoa. Ei jää perheelle roskia, ei herkkuja eikä voi syytellä, että mummi pilaa lapsenlapset.

Vaikka en kysy, mitä lapsi haluaa lahjaksi, niin ihmeestä sieltä miniältä tulee listaa, että synttärinä Kerkko haluaa 100 e, että voi ostaa sitä, mitä tarvitsee. No ihanko totta, ostakoot vanhemmat sen, mikä on tarpeen. Minä annan omaa aikaani 90 minuuttia, se saa luvan riittää.

Tässä malliesimerkki siitä, millaista marttyyrin jollotusta pääsee kuuntelemaan, kun erehtyy mummolle sanomaan liiallisesta syöttämisestä.

Tuo on aika monen isoäidin nykytoimintatapa. Ei kannata viedä lapsenlapsille mitään, koska mitään muuta ei tarvita kuin rahaa. Ei tuossa ole pätkääkään marttyyria, tuossa on tapa olla lastenlasten kanssa. Harmi, että niin moni lapsi puolisoineen kokee, että se on jotenkin heiltä pois, kun isoäiti ei tuokaan sitä pyydettyä eli rahaa. Ihan kuin omalla lapsella voisi rahastaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miehen  veli ja sisko olivat lapsena ylipainoisia mikä oli 70/80-luvuilla harvinaista, mieskin olisi ollut mutta  on saanut sellaiset geenit ettei liho. Anoppi osoitti rakkauttaan leipomalla ja ostamalla herkkuja, ei lukenut kirjoja eikä vienyt puistoihin mutta herkkuja tunki syyn täyteen ja passitti johonkin nurkkaan  piirtämään ja olemaan hiljaa. Oli kuulemma ollut normaalia että anoppi oli noussut leipomaan pullaa ja lapset saivat sitten  aamupalaksi pullaa sekä kaakaota. 

Ja nyt sitten yrittää samaa lapsenlapsiin ! Että ottakaa pullat/jätskit/suklaalevyt ja menkää  katsomaan tabletilta piirrettyjä, mummilla on kiire.

Tuo oli suoraa lapsuudestani. Meillä oli aina tuoretta pullaa ja herkkuja, mutta koska niitä oli aina, niin ei todellakaan tarvinnut ahmia mitään. Tiedettin, että lisää saa huomenna, joten tänään riitti yksi korvapuusti. Jostain syystä lapsuudessani syötiin niin väärin kuin ikinä voi, mutta pysyttiin hoikkina ja terveinä. Ensimmäinen kohtaamani lihava lapsi oli helsinkiläinen kesävieras, joka ei saanut syödä jäätelöä, ettei lihoisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä vien lastenlapsille kortin ja sekin on kännykässäni, siitä voidaan yhdessä katsoa. Ei jää perheelle roskia, ei herkkuja eikä voi syytellä, että mummi pilaa lapsenlapset.

Vaikka en kysy, mitä lapsi haluaa lahjaksi, niin ihmeestä sieltä miniältä tulee listaa, että synttärinä Kerkko haluaa 100 e, että voi ostaa sitä, mitä tarvitsee. No ihanko totta, ostakoot vanhemmat sen, mikä on tarpeen. Minä annan omaa aikaani 90 minuuttia, se saa luvan riittää.

Tässä malliesimerkki siitä, millaista marttyyrin jollotusta pääsee kuuntelemaan, kun erehtyy mummolle sanomaan liiallisesta syöttämisestä.

Tuo on aika monen isoäidin nykytoimintatapa. Ei kannata viedä lapsenlapsille mitään, koska mitään muuta ei tarvita kuin rahaa. Ei tuossa ole pätkääkään marttyyria, tuossa on tapa olla lastenlasten kanssa. Harmi, että niin moni lapsi puolisoineen kokee, että se on jotenkin heiltä pois, kun isoäiti ei tuokaan sitä pyydettyä eli rahaa. Ihan kuin omalla lapsella voisi rahastaa.

Ihmeellinen isoäiti joka haluaa jollain sairaalla tavalla hallita aikuista lastaan tuolla tavoin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat