Vierailija
Poiminta

Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.

Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.

Sivut

Kommentit (606)

Vierailija

En ole isoäiti, eivätkä mun lasteni isoäidit hukuta lapsiani sokeriin, mutta vastauksena lienee se, ettei ennen sokeria pidetty niin pahana. Meillä on kyllä ihan normaali käytäntö, etteivät lapset syö isoja karkkimääriä kerralla, vaikka sitä karkkia tulisikin iso määrä kerralla, eikä tarvitse pahiksen viittaa sovitella kenenkään päälle. Ei noista kumpikaan edes pysty syömään kovin isoa määrää karkkia kerralla.

Vierailija

Syömishäiriöinen isoäiti joka ei osaa kokea tunteita ilman mässäämistä. Minun äitini on samanlainen. Siis viisi kiloa suklaata kahdelle pienikokoiselle tytölle on perussatsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sama homma..meillä kun on vielä mummut ja isomummutkin monet menossa mukana niin synttäreillä tuli karkkia varmaan vuoden tarpeisiin 😒 ja minä olen se pahis tottakai kun en antanut niitä vetää ihan mielinmäärin naamaan. Se on joku mummujen vakio juttu. Ärsyttää vaan että meillä ku sitte selkänsä kääntää niin sitä sokeria kauhotaan oikein porukalla vaikka olisin just sanonu että nyt riittää tälle päivää tai että ensin pitää syödä oikee ruoka ja sitten vasta lisää..

Vierailija

Koska nykyajan vanhemmat ovat niin tiukkoja, että lapsi ei muuten koskaan saa karkkia, ja tästä syystä on isovanhempien tehtävä hemmotella. Toisena syynä on se, että entisaikaan ei ollut niin paljon karkkia tarjolla.
Olen keskustellut näistä asioista useaan kertaan omien lasteni isovanhempien kanssa, ja tuossa on syyt, jotka olen saanut.

Jos kerron, että itse asiassa lapset syövät sokeria hyvin usein, sitä ei uskota. Hemmottelua ei myöskään voi suorittaa muulla tavoin kuin sokerilla ja hampurilaisaterioilla.

Vierailija

Ne on aikanaan olleet niitä pienten lasten tiukkapipomutseja ja ottavat nyt vahinkoa takaisin. Omille pennuille piti pitää jöötä, lapsenlapset lällytellään pilalle, kukin vuorollaan.

Vierailija

Ehkä he ovat eläneet niin köyhät ajat, että tuollanen tuliainen olisi ollut toiveiden täyttymys heille aikanaan. Tarkoitus hyvä, mutta itsekään en antaisi tuollaista määrää lapselle vaikka joku toisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ne on aikanaan olleet niitä pienten lasten tiukkapipomutseja ja ottavat nyt vahinkoa takaisin. Omille pennuille piti pitää jöötä, lapsenlapset lällytellään pilalle, kukin vuorollaan.

Meillä oli mässäilyövereitä kotonakin. Siis kuusi kakkua ja kilo nakkeja jne. Kaikki tunteet kulki ruoan kautta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ole isoäiti, eivätkä mun lasteni isoäidit hukuta lapsiani sokeriin, mutta vastauksena lienee se, ettei ennen sokeria pidetty niin pahana. Meillä on kyllä ihan normaali käytäntö, etteivät lapset syö isoja karkkimääriä kerralla, vaikka sitä karkkia tulisikin iso määrä kerralla, eikä tarvitse pahiksen viittaa sovitella kenenkään päälle. Ei noista kumpikaan edes pysty syömään kovin isoa määrää karkkia kerralla.

Ongelma on, että tämän isoäidin kanssa on tuosta asiasta väännetty monta kertaa, mutta ei hänellä mene jakeluun, että meillä ei lapsia sokerissa marinoida. Jo lasten ollessa vauvoja jouduttiin haukkana valvomaan, ettei juota vauvalle mehukattia tuttipullosta. Kun tästä väännettiin ratakiskon pätkästä malli, että EI mehua,  niin haukuttiin koko suvulle, kuinka vauvalle ei "mitään hyvää" saa antaa.

En ole ehdottomasti kieltänyt karkkien tuomista, mutta näköjään pitää harkita, kun noin pahasti heittää yli. Ne 6 Kinderiä yhteiseksi olisi mun mielestä ollut sopiva määrä kahdelle pienelle, loput olisi voitu jättää kaupan hyllylle.

Vierailija

Meillä on 3-vuotias suklaa-allergikko saanut "pikkujoululahjana" mummolta ison pussillisen sellaisia "kuusenkoristesuklaita" Ja minä olin tyhmä äiti, kun otin pussin lapselta pois syistä

1. lapsi ei olisi voinut niitä syödä yhtäkään

2. varsinkaan koko pussia

3. eikä ne soveltuneet oikein leikkeihinkään, kun olisivat hajonneet ja sulaneet.

Vierailija

Haluaa varmaankin osoittaa lapsille, että nämä ovat hänelle tärkeitä ja mielessä usein, eikä ole keksinyt muuta keinoa. Tuskinpa anopinkaan ajatuksensa oli, että kaikki vedetään napaan yhdellä istumalla? Laita poikansa istumaan alas äitinsä kanssa, käske kiittää lasten huomioimisesta ja miettiä yhdessä, mikä olisi kaikkia osapuolia enemmän miellyttävä tapa lasten muistamiseen. Lue: sinua enemmän miellyttävä, koska jos tuo häiritsisi miestäsi, eiköhän olisi asiaan jo puuttunut?

Vierailija

Minua hämmästyttää että näin monella on tuollaisia vanhempia. Eihän ne ole mitään ikäloppuja dementikkoja, tavallisia keski-ikäisiä ihmisiä kai. Kyllä minun vanhemmat tajuaa kun selitän niille, että nykyään suositukset sokerin suhteen on tiukemmat, ja että emme halua että lapsille tuodaan karkkia. Ollaan juteltu, että jos haluavat jotenkin hemmotella, voivat viedä vaikka leffaan tai huvipuistoon, tai jos jotain pitää ostaa, niin puhutaan mitä lapset toivovat tai tarvitsevat, ja ostetaan sitten sellaista. Oletteko yrittäneet keskustella ihan asiallisesti tästä karkkihommasta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ne on aikanaan olleet niitä pienten lasten tiukkapipomutseja ja ottavat nyt vahinkoa takaisin. Omille pennuille piti pitää jöötä, lapsenlapset lällytellään pilalle, kukin vuorollaan.

Tuo isoäiti ei todellakaan ole ollut sitä. Lapset on ruokittu pienimmän mahdollisen vaivan mukaan, eli ranskiksia ja nakkeja, pottuja ja kastiketta kera jauhelihan/nakkien/makkaran, ja aina viikon satsi tehty aina kerralla, ettei vaan tarvitse nähdä vaivaa. Karkkia, pullaa ja keksiä ollut tarjolla aina, janoon mehua ja limua. Ihan on ollut monttu auki, kun lapsenlapset pyytäneet janoonsa vettä.

Vierailija

Meillä ei mene mikään asiallinen, harkittu ja normaali jakeluun. MAkeaa pitää olla kilokaupalla, lahjojen tyhmiä ja mahdollisimman äänekkäitä ja kaikki esim säästäminen on täysin mahdotonta.

Jokin sellaisen ihmeellisen sekunteja kestävän ison meuhkahurmoksen saavuttaminen on tärkeintä. Sellainen kummallinen pohahdus ja sen tuoma outo ”riemu”.

Vierailija

Vinkki isovanhemmille, kiva rakkaudenosoitus lapselle olisi esim viedä leffaan, teatteriin, jonnekin konserttiin, esitykseen, ulkoilemaan, kirjastoon tms.

Mutta esim leffassa ilman niitä jättipoppareita, karkkeja, limuja...tosin, siellä leffassa kun lapset käyvät omien vanhempiensa kansssa, niin eipä näytä vanhempia haittaavan yhtään, vaikka lapsi mättäisi koko 2 tuntia popparia, limua ja karkkia.

Joskus nämä herkkukieltosäännöt tuntuvat koskevan vain isovanhempia...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on aikanaan olleet niitä pienten lasten tiukkapipomutseja ja ottavat nyt vahinkoa takaisin. Omille pennuille piti pitää jöötä, lapsenlapset lällytellään pilalle, kukin vuorollaan.

Tuo isoäiti ei todellakaan ole ollut sitä. Lapset on ruokittu pienimmän mahdollisen vaivan mukaan, eli ranskiksia ja nakkeja, pottuja ja kastiketta kera jauhelihan/nakkien/makkaran, ja aina viikon satsi tehty aina kerralla, ettei vaan tarvitse nähdä vaivaa. Karkkia, pullaa ja keksiä ollut tarjolla aina, janoon mehua ja limua. Ihan on ollut monttu auki, kun lapsenlapset pyytäneet janoonsa vettä.

Tunnet varmaan suurta ylemmyyttä?

Onko teillä muuten hyvät välit isovanhempiin? Niinpä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat