Pakkomyynnissä olevan talon osto. Moraalinen dilemma :/
Olemme olleet kiinnostuneita yhdestä talosta. Kiitos pienehkön paikkakunnan niin kuulimme kautta rantain, että kyseinen talo on pakkomyynnissä eli pankki on antanut myynnin viimeiseksi vaihtoehdoksi. Myyjät olleet aika nihkeitä antamaan tietoa, näyttöaikoja yms.
Nyt kun tiedon sain (toisen käden, mutta luotettavan sellaisen), niin mietin, että kauheaa "viedä" toisilta ihmisiltä koti? Onko moraalisesti arvelluttavaa? Omistajat saisivat ehkä asiat pankin kanssa selvitetyksi jos ostajaa ei ilmaannu lainkaan. Pitääkö mun edes miettiä tätä? Ja toisaalta mietin, että jos perheen isä vaikka flippaa ja tulee meille joskus riehuun tms.
Onko joku ostanut pakkomyydyn talon? Varmasti :) miten pääsit ero moraalisesta ongelmasta? Haluan juuri tämän talon ja tuntuu jopa kauhealta ajatella, että toisten epäonni on itselle niin suuri onni.
Riippuu ihan siitä, että onko tuo talo jotenkin sille perheelle rakas (tyyliin isän pitkästä tavarasta rakkaudella tekemä) vai onko talo vain sen perheen ostama ehkä jopa käytettynä ostama.
Jos talo on ilman sen kummempaa tunnearvoa, niin ei pitäisi olla moraalista ongelmaa, jos ostatte kunnon hintaan sen. Alemyynnistä ostaessa on moraalinen ongelma. Sinuna soittaisin omistajalle ja kysyisin talon historian ja mitä he toivovat. Olen itse myös hyvää tahtova ihminen ja myös ajattelisin tuota moraalista puolta.
Mieheni on joutunut myymään (pankin virheen takia!) pitkään (yli sata vuotta) suvussa olleen kesämökkinä käytetyn pientilan saaristossa. Se jätti häneen pysyvän ja syvän arven. Hän oli silloin vasta vähän yli parikymppinen. Todella surullinen tapaus. Välittäjätkin arvioivat sen selkeästi alakanttiin, mutta hän löysi itse ostajan, joka maksoi moninkertaisesti sen hinnan, mitä paras välittäjä olisi siitä pyytänyt. Tais olla peräti nelinkertaisen hinnan. Ostaja oli lempeä vanha varakkaan suvun rouva. Silti mieheni miettii tuota menetystä usein. (Siinä meni sitten monen sukulaisen käyttämä kesäpaikka.)