CP-vammainen Down-lapsi

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:44"]

Olen kuullut että on olemassa lapsia joilla on sekä Downin syndrooma että CP-vamma. Äkkisiltään kun ajattelee, niin tulee mieleen että auts, onpa siinä käyny lapselle pahasti! Mutta kun menet jonnekin missä sellainen lapsi on ja tutustut, niin huomaat, että ei se lapsi ole yhtään onneton vaan iloinen ja onnellinen ja nauttii elämän pienistä asioista, kuten uuden kaverin saamisesta, pihalla vipeltävästä pikku oravasta, koiranpennusta joka hyppää syliin, karkista ja hyvästä ruuasta, uusista leluista ja päiväkodissa tai koulussa touhuamisesta muiden lasten kanssa ja viikonkopuista ja lomista kotona tai hoitokodissa tai missä hän asustaakaan. Downin syndroomaan kuuluu lisävammoja ja joillakin näillä lapsilla lisävammana voi olla CP-vamma. Varmasti suloinen lapsi. Tuollaisen lapsen saamisen riski kasvaa jos äiti on huomattavan iäkäs ja ylipainoinen äiti ja jos on stressiä, kiirettä, epäsäännöllistä elämää ym niin nuo kaikki tekijät yhdessä voivat heivata muksusta vastaavanlaisen. Se on ikävä asia kun perheessä on sairas lapsi. Ei sitä koskaan toivo omalle eikä muitten kohdalle ja harvassa on ihmiset jotka auttaisivat vammaisen muksun hoidossa, niin suloisia ja ihania kuin vaikeasti vammaiset lapset sitten ovatkin.

[/quote]

Kyseessä on kaksi ihan erillistä vammaa. Tietenkin downilla voi olla myös cp. Mutta cp ei ole mikään downiin kuuluva lisävamma. Kyseessä on vain huono tuuri, jolloin lapsella on useampi vamma samaan aikaan.

Vaikka nuo lapset on ihania kaikki, niin silti heihin ei oikein osata suhtautua vaan heitä tuijotetaan ja ihmetellään eikä heille jutella eikä haluta heitä hoitaa. Mutta jos te esim hienot rouvat jotka olette poliittisissa luottamustoimissa tai korkeassa virassa jne ja jos teidän työkaveri, kollega tai luottamustoimikollega, puoluetoveri jne saa joko biologisena lapsena ja/tai ottaa ottolapseksi vammaisen lapsen, niin kehoitan teitä voittamaan ennakkoluulonne ja tutustumaan lapseen. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa nyt kenenkään mieltä ohjailemalla vaan ajattelen sitä lasta ja haluan lapselle sitä, että lapseen suhtaudutaan hyvin ja rakkaudella ja huomioidaan vammainenkin lapsi samoin kuin kuka tahansa lapsi. Lapsi on aina lapsi diagnoosista huolimatta ja omalle äidilleen rakkainta maailmassa. Älkää pahoittako lapsen äidin mieltä syrjimällä hänen rakasta pientä lastaan. Siitä jos lasta kohdellaan huonosti vammaisuuden takia kärsii niin lapsi kuin äitikin ja jos Aulikilla olisi vammainen lapsi niin toivoisin että saisin olla apuna lapsen hoitamisessa. Kyllä minä siitä lapsesta tykkäisin ja hyväksysin sen lapsen sellaisena kuin lapsi on. Ja jos on esim ottolapsi kotona niin sellaiselle lapsirakkaalle ja herttaiselle rouvalle kuin esim Aulikki, ottolapsi olisi varmasti yhtä rakas kuin omakin lapsi.