Mitä mieltä? Olenko pettänyt miestäni?
Tapailin yhtä miestä baarissa silloin tällöin ja lähdin hänen luokseen myös jatkoille monta kertaa Olimme ihan vain kavereita. En halunnut kertoa miehelleni, koska pelkäsin, että hän käsittää sen väärin. Mies luuli minun olevan muualla. Kun asia sitten selvisi miehelleni, syytti hän minua uskottomuudesta. Mielestäni en ole pettänyt miestäni, miehen mielestä olen. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (67)
Minä en ainakaan halua naista, joka juoksee solkenaan mieskaverin luokse kahden kesken aikaa viettämään yömyöhään, vaikka miten sanoo suhteen olevan platoninen. Luottamusta saa ja pitää olla, mutta tyhmäksi en ala. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun "yksi asia johti toiseen ja se vain tapahtui, en tiedä miksi", eikä olisi ensimmäinen kerta, kun puolison järkkymätöntä luottamusta käytetään hyväksi.
no hei HALOO! On hiukan eri juttu aiheuttaa mielipahaa jätskiä syömällä kuin istumalla yömyöhään vieraan äijän kämpillä!
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:50"]
Jeesustelua tai ei mutta väärin teet josaiheutat tietoisesti miehellesi mielipahaa!
[/quote]
Mieheni ei halua, että käytän vihreitä tai mustia vaatteita tai syön jäätelöä, koska hän kokee sen loukkavaksi. Teenkö väärin tekemällä noita asioita, vaikka tiedän mieheni pahoittavan mielensä, vai onko mieheni kohtuuton vaatimalla minua pidättäytymään niistä?
[/quote]
No niin mustakin, mutta tuon alkuperäisen kirjoittajan mielestä ilmeisesti ei. Musta on ihan typerää väittää, että se, aiheuttaako teko mielipahaa vai ei olisi jotenkin avainasemassa sen arvioimisessa, onko se väärin vai ei.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 00:01"]
no hei HALOO! On hiukan eri juttu aiheuttaa mielipahaa jätskiä syömällä kuin istumalla yömyöhään vieraan äijän kämpillä!
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:50"]
Jeesustelua tai ei mutta väärin teet josaiheutat tietoisesti miehellesi mielipahaa!
[/quote]
Mieheni ei halua, että käytän vihreitä tai mustia vaatteita tai syön jäätelöä, koska hän kokee sen loukkavaksi. Teenkö väärin tekemällä noita asioita, vaikka tiedän mieheni pahoittavan mielensä, vai onko mieheni kohtuuton vaatimalla minua pidättäytymään niistä?
[/quote]
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 00:01"]
Minä en ainakaan halua naista, joka juoksee solkenaan mieskaverin luokse kahden kesken aikaa viettämään yömyöhään, vaikka miten sanoo suhteen olevan platoninen. Luottamusta saa ja pitää olla, mutta tyhmäksi en ala. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun "yksi asia johti toiseen ja se vain tapahtui, en tiedä miksi", eikä olisi ensimmäinen kerta, kun puolison järkkymätöntä luottamusta käytetään hyväksi.
[/quote]
Luojan kiitos oma mieheni ei ole mustasukkaista sorttia. Tulen nimittäin huomattavasti paremmin miesten kuin naisten kanssa toimeen ja pääosin kaveeraan, liikun baareissa yms. riennoissa miesten kanssa. En ajattele naisista mitään pahaa, on minulla todella rakkaita naispuoleisia ystäviäkin, mutta baarireissut heidän kanssaan on, noh...sanotaanko tuskaa. Viimeksikin menin vielä jatkoille miespuolisen kaverin luokse, koko illan vietin pelkkien miesten seurassa. Tosi ihania kavereita ja hauskaa on. Ja ei, en ole paneskellut pitkin ja poikin, ei ole vaaraa. Rakastan todella paljon miestäni ja hänen luottamuksensa vain lujittaa suhdetta. En yksinkertaisesti käsitä ihmisiä, jotka pyrkivät kontrolloimaan, vahtimallako he luulevat mahdollista pettämistä estävänsä? Siinä käy pikemminkin päin vastoin, epäilys ja sairas mustasukkaisuus ajaa toisen syliin.
Ketään toista ihmistä ei voi omistaa, suhteet perustuvat vapaalle tahdolle ja ihminen lähtee jos se haluaa lähtee, vaikka miten kieltäisi, komentaisi ja vahtisi. Kannattaa panostaa suhteessa ennemmin niihin positiivisiin, ihaniin asioihin ja rakkauteen, kuin vahtimiseen.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:10"]
Nolo akka. Kertoo jollekin miehelle että valehtelee kotona ja sitten toimii seläntakana jotain mikä olisi ihan sallittavaa. No, miksi et kerro? Koska joutuisit selittelemään? Jaa tä? No tottakai kaikkea tarttee selittää kumppanilleen. Sinä valehtelet. Ja petät luottamuksen!
Vaikka mitään ei tapahtuisi niin miksi sinuun yksikään järkevä LUOTTAISI? Olet valehtelija.
Se tekee sinusta pettäjän vaikka et hässisi kenenkään kanssa.
On ihan naurettavan lapsen mielinen ajatus että ei kerro kumppanilleen missä ja kenen kanssa on mutta sitten jollekin vieraalle tyypille sitten kertoo avoimesti ettei hän kerro tästä kotona. Hyi että. Etkö sinä ollenkaan ajattele?
Sä voit ihan vaan sen vieraan miehen kautta ajatella: ottaa kotiin tollasen naikkosen ja kuuntelee kun se kertoo ettei tämä hae mitään mutta ei kyllä miehelleenkään kerro mitään tästä. Ja se ei kerro sinusta ja suhteesi laadusta mitään tälle toiselle miehelle?
Onhan tuo pettämistä. Jos se on sinusta pettämistä että alkaa säätämään niin mitä tuo sinusta on muuta kuin säätämistä? Selität tämän itsellesi noin mutta oikeasti kun se ongelma on siinä että petät kumppaniasi. Sen voi tehdä nimenomaan pettämällä luottamuksen, ei sillä että avaa vetoketjun ja alkaa tositoimiin.
Toivon ihan miehesi takia: kasva aikuiseksi, olet nolo. Ja sä olet nolannut sun kumppaniakin.
[/quote]
Juuri tuosta mieheni loukkaantuikin, että kaverimies tietää, miten kohtelen omaa miestäni, että valehtelen hänelle. Hänestä se oli petos ja loukkaus meidän avioliittoamme kohtaan.
-ap
[/quote]
Olisin vastaavassa tilanteessa tasan samaa mieltä sun miehesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 00:24"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 00:01"]
Minä en ainakaan halua naista, joka juoksee solkenaan mieskaverin luokse kahden kesken aikaa viettämään yömyöhään, vaikka miten sanoo suhteen olevan platoninen. Luottamusta saa ja pitää olla, mutta tyhmäksi en ala. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun "yksi asia johti toiseen ja se vain tapahtui, en tiedä miksi", eikä olisi ensimmäinen kerta, kun puolison järkkymätöntä luottamusta käytetään hyväksi.
[/quote]
Luojan kiitos oma mieheni ei ole mustasukkaista sorttia. Tulen nimittäin huomattavasti paremmin miesten kuin naisten kanssa toimeen ja pääosin kaveeraan, liikun baareissa yms. riennoissa miesten kanssa. En ajattele naisista mitään pahaa, on minulla todella rakkaita naispuoleisia ystäviäkin, mutta baarireissut heidän kanssaan on, noh...sanotaanko tuskaa. Viimeksikin menin vielä jatkoille miespuolisen kaverin luokse, koko illan vietin pelkkien miesten seurassa. Tosi ihania kavereita ja hauskaa on. Ja ei, en ole paneskellut pitkin ja poikin, ei ole vaaraa. Rakastan todella paljon miestäni ja hänen luottamuksensa vain lujittaa suhdetta. En yksinkertaisesti käsitä ihmisiä, jotka pyrkivät kontrolloimaan, vahtimallako he luulevat mahdollista pettämistä estävänsä? Siinä käy pikemminkin päin vastoin, epäilys ja sairas mustasukkaisuus ajaa toisen syliin.
Ketään toista ihmistä ei voi omistaa, suhteet perustuvat vapaalle tahdolle ja ihminen lähtee jos se haluaa lähtee, vaikka miten kieltäisi, komentaisi ja vahtisi. Kannattaa panostaa suhteessa ennemmin niihin positiivisiin, ihaniin asioihin ja rakkauteen, kuin vahtimiseen. [/quote]
Onneksi olkoon, kuulostat juuri siltä naiselta, joka joskus kännissä hairahtaa! Kaikki ne nimittäin puhuvat juuri noin ennen syrjähyppyään.
Sinunlaisesi naiset ovat miehille hyvin helppoja ansoitettavia. Kun luottamus on syntynyt, voi sinut viedä kaverimiehen kämpälle, juottaa sopivasti ja sitten alkaa johdatella tilannetta. Kohta paljastat näille "sydämellisille kavereille" avioliittosi/seurustelusuhteesi ongelmia, he kuuntelevat symppiksinä, sitten kerrot yleisestä rakkauden vajeesta elämässäsi alkoholitason kohotessa... ja hups! Aamulla heräät siihen, että seksiä on harrastettu ja kunnolla. Toivottavasti ehkäisyt muistettu, ettei omalle miehelle tule tautivaaraa.
Ihan oikeasti, elämää nähneenä sanon, että juttusi kuulosti hyvin, hyvin naiivilta. Pidäthän silmäsi auki, tyttö hyvä.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 00:24"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 00:01"]
Minä en ainakaan halua naista, joka juoksee solkenaan mieskaverin luokse kahden kesken aikaa viettämään yömyöhään, vaikka miten sanoo suhteen olevan platoninen. Luottamusta saa ja pitää olla, mutta tyhmäksi en ala. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun "yksi asia johti toiseen ja se vain tapahtui, en tiedä miksi", eikä olisi ensimmäinen kerta, kun puolison järkkymätöntä luottamusta käytetään hyväksi.
[/quote]
Luojan kiitos oma mieheni ei ole mustasukkaista sorttia. Tulen nimittäin huomattavasti paremmin miesten kuin naisten kanssa toimeen ja pääosin kaveeraan, liikun baareissa yms. riennoissa miesten kanssa. En ajattele naisista mitään pahaa, on minulla todella rakkaita naispuoleisia ystäviäkin, mutta baarireissut heidän kanssaan on, noh...sanotaanko tuskaa. Viimeksikin menin vielä jatkoille miespuolisen kaverin luokse, koko illan vietin pelkkien miesten seurassa. Tosi ihania kavereita ja hauskaa on. Ja ei, en ole paneskellut pitkin ja poikin, ei ole vaaraa. Rakastan todella paljon miestäni ja hänen luottamuksensa vain lujittaa suhdetta. En yksinkertaisesti käsitä ihmisiä, jotka pyrkivät kontrolloimaan, vahtimallako he luulevat mahdollista pettämistä estävänsä? Siinä käy pikemminkin päin vastoin, epäilys ja sairas mustasukkaisuus ajaa toisen syliin.
Ketään toista ihmistä ei voi omistaa, suhteet perustuvat vapaalle tahdolle ja ihminen lähtee jos se haluaa lähtee, vaikka miten kieltäisi, komentaisi ja vahtisi. Kannattaa panostaa suhteessa ennemmin niihin positiivisiin, ihaniin asioihin ja rakkauteen, kuin vahtimiseen. [/quote]
Onneksi olkoon, kuulostat juuri siltä naiselta, joka joskus kännissä hairahtaa! Kaikki ne nimittäin puhuvat juuri noin ennen syrjähyppyään.
Sinunlaisesi naiset ovat miehille hyvin helppoja ansoitettavia. Kun luottamus on syntynyt, voi sinut viedä kaverimiehen kämpälle, juottaa sopivasti ja sitten alkaa johdatella tilannetta. Kohta paljastat näille "sydämellisille kavereille" avioliittosi/seurustelusuhteesi ongelmia, he kuuntelevat symppiksinä, sitten kerrot yleisestä rakkauden vajeesta elämässäsi alkoholitason kohotessa... ja hups! Aamulla heräät siihen, että seksiä on harrastettu ja kunnolla. Toivottavasti ehkäisyt muistettu, ettei omalle miehelle tule tautivaaraa.
Ihan oikeasti, elämää nähneenä sanon, että juttusi kuulosti hyvin, hyvin naiivilta. Pidäthän silmäsi auki, tyttö hyvä.
[/quote]
En ole koskaan elämäni aikana harrastanut irtosuhteita, en ikinä mennyt sänkyyn kännissä jonkun puolitutun tai tutunkaan kanssa, en koskaan harrastanut seksiä ihmisen kanssa, johon minulla ei ole todellisia, syviä tunteita. Miehet, joiden seurassa liikun, ovat pariutuneet tahoiltaan, joillakin on jo oma perhe. En liiku random ihmisten kanssa, vaan he ovat ystäviäni samalla tavalla, mitä naiset ovat ystäviäni. Parisuhteessani ei ole pahoja ongelmia, ei rakkauden vajetta, ikää ja elämänkokemusta löytyy. Joten kerrohan minulle, katkera ystäväni, missä vaiheessa nämä ystäväni (miespuoliset) oikein meinaavat juottaa minut kotonaan tyttöystäviensä ja vaimojensa katsellessa humalaan, ja harrastaa irstasta seksiä kanssani? En ole koskaan elämäni aikana ollut myöskään niin humalassa, että kotrolli ja muisti olisi mennyt, teinivuodet ovat kaukana takanapäin ja niin edelleen.
Tervetuloa 2000-luvulle, jossa miehet ja naiset voivat olla vain ystäviä keskenään. Kuulostat todella katkeralta ja happamalta ihmiseltä, mutta ymmärräthän, etteivät kaikki ihmiset vedä perseitä, miehet eivät halua kaikista naisista vain seksiä, kaikki naiset eivät ole vietävissä, kaikki naiset eivät harrasta irtosuhteita tai petä, vaikka miehiä olisikin kavereina. Minua ei myöskään tarvitse tytötellä, olen aikuinen nainen. Ihan oikeasti, elämää nähneenä, ihmisiä ja ihmissuhteita on moneen junaan. Seuransa kannattaa valita tarkoin. Pelureita löytyy molemmista sukupuolista.
Mustasukkaista väkeä liikenteessä ja äärimmäisen vainoharhaista juttua myös.
Onneksi nykyään pojatkin saavat leikkiä barbeilla.
T: 11cm mies
Olet.
Miksi edes järjestää itseään tilanteeseen, josta voi tulla mitä vaan. Harva suunnittelee pettävänsä, niin vain käy.
olet valehdellut, eli pettänyt luottamuksen vaikket pillua antanutkaan
Kaikki sellainen, mitä joudut peittelemään mieheltäsi on pettämistä jollain tasolla.
Kuitenkin on iso eri, oletko oikeasti tehnyt jotain yksittäistä, joka luokitellaan seksuaalisella tasolla pettämiseksi, vai vain pettänyt luottamuksen ja peitellyt tekoa, joka on petollista mutta ei sisällä tiettyä pettämistekoa.
Minäkin olisin hyvin loukkaantunut, jos mies olisi ollut useita kertoa jonkun naisen luona JA VALEHDELLUT SIITÄ. Kyllähän sitä väkisinkin miettii että tapahtuiko sittenkin jotain, kun valehdella pitää. Miltä sinusta tuntuisi?
Olet pettänyt.
Olet valehdellut miehellesi ja pettänyt miehesi luottamuksen vaikka ette ehkä ole seksiä harrastaneetkaan
Pettämistä on kaikki mitä ei uskalla kertoa kumppanille...
Jos minun akkani olisi tehnyt jotakin tuollaista salaa, luottamus olisi ehdottomasti mennyttä!
et ole. Sinullakin on vapaus liikkua ja elää elämääsi vaikka asustat miehesi kanssa yhdessä. Miehesi on pikkusieluinen kiukutteleva lapsi. Käske sen saatanan äijän vähän kasvaa ja muistuta että ketään ihmistä ei omisteta.
T: 11cm mies
Et ole pettänyt. Mutta olet salaillut asioita ja ihan ymmärettävää, että se voi tuntua toisesta pahalta.
No et ole teknisesti pettänyt mutta mieshän ei voi sitä mistään tietää eikä saada selville. Olet loukannut häntä syvästi ja hän joutuu ehkä lopun elämäänsä miettimään, mitä tapahtui. En ihmettele että mies on sitä mieltä että petit häntä. Tuskin itsekään uskoisit "ettei mitään tapahtunut" jos mies olisi jonkun naisen kanssa ollut jatkoilla ja olisi valehdellut siitä järjestelmällisesti. Viisas nainen ei lähde liikaa kaverustumaan eikä kunniallinen mies pyydä varattua jatkoille.
täällä olevien mielipiteillä ei oikeastaan näissä ole mitään merkitystä, sen mahdollisesti petetyn mielipide on ainoa joka ratkaisee, eli anteeksi pyytämään ja muuttamaan tapojasi. muuten, uutta miestä etsimään.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 19:20"]
No et ole teknisesti pettänyt mutta mieshän ei voi sitä mistään tietää eikä saada selville. Olet loukannut häntä syvästi ja hän joutuu ehkä lopun elämäänsä miettimään, mitä tapahtui. En ihmettele että mies on sitä mieltä että petit häntä. Tuskin itsekään uskoisit "ettei mitään tapahtunut" jos mies olisi jonkun naisen kanssa ollut jatkoilla ja olisi valehdellut siitä järjestelmällisesti. Viisas nainen ei lähde liikaa kaverustumaan eikä kunniallinen mies pyydä varattua jatkoille.
[/quote]
Erittäin hyvin kirjoitettu, olen asiasta 100 % samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:50"]
Jeesustelua tai ei mutta väärin teet josaiheutat tietoisesti miehellesi mielipahaa!
[/quote]
Mieheni ei halua, että käytän vihreitä tai mustia vaatteita tai syön jäätelöä, koska hän kokee sen loukkavaksi. Teenkö väärin tekemällä noita asioita, vaikka tiedän mieheni pahoittavan mielensä, vai onko mieheni kohtuuton vaatimalla minua pidättäytymään niistä?