Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? Olenko pettänyt miestäni?
04.04.2013 |
Tapailin yhtä miestä baarissa silloin tällöin ja lähdin hänen luokseen myös jatkoille monta kertaa Olimme ihan vain kavereita. En halunnut kertoa miehelleni, koska pelkäsin, että hän käsittää sen väärin. Mies luuli minun olevan muualla. Kun asia sitten selvisi miehelleni, syytti hän minua uskottomuudesta. Mielestäni en ole pettänyt miestäni, miehen mielestä olen. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (67)
Mitä mieltä olisit itse jos mies kertoisi sinulle saman tarinan? Ollut jonkun naisen luona jatkoilla. Mistä hän voisi tietää ettet ole pettänyt? Ei loputtomiin voi luottaa toiseen jos hän juoksentelee toisten luona yömyöhään kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:02"]
Mitä mieltä olisit itse jos mies kertoisi sinulle saman tarinan? Ollut jonkun naisen luona jatkoilla. Mistä hän voisi tietää ettet ole pettänyt? Ei loputtomiin voi luottaa toiseen jos hän juoksentelee toisten luona yömyöhään kännissä.
[/quote]
Ymmärrän, että epäilyttää. Mieheni uskoo, että en ole mennyt sänkyyn kaverin kanssa. Hänelle on liikaa kaksi asiaa, se, että olen ollut toisen miehen kanssa ja se, että olen valehdellut asiasta. Kysyin, olisiko ollut ok, että olin kaverimiehen kanssa, jos olisin reilusti kertonut. Mies sanoi, että ei. Mikään menetys se ei olisi ollut, koska ei kaveri ole minulle tärkeä ihminen, mutta sillä hetkellä se olisi tuntunut minusta kontrolloinnilta. Nyt tajuan, että ei minun paikkani ollut olla sen miehen asunnolla ja baari-illoissa, mutta tehtyä en saa tekemättömäksi. Olen loukannut miestäni törkeästi.
-ap
Olisi heti alkuun kannattanut olla rehellinen. Oma mieheni oli alkuun hieman epäileväinen kun rehellisesti kerroin missä olin aamuyöhön asti ollut, mutta sitten kun hän tajusi että jos kerran saman miesporukan luona olen luuhannut opiskelija-ajoista lähtien ja silloin tällöin myös heidän sohvillaankin nukkunut venähtäneen illanvieton takia ja vikan bussin jo mentyä, mitään pahaa tuskin enää voi tapahtua. Se olisi jo tapahtunut. Minulla on aina ollut enemmistö kavereista miehiä, joten pakkohan hänen oli oppia ymmärtämään että kaksistaan miehen luona oleminen ei meinaa pettämistä. Oikeastaan luopuisin mielummin mustasukkaisesta kumppanista kuin ystävistäni. He ovat kuitenkin olleet elämässäni pidempään.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 20:14"]
En kuitenkaan ryhdy kaveriksi sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa voisi oikeasti tapahtua muutakin kuin kaveruutta.
[/quote]
Miksi helvetissä et?
Etkö kykene hillitsemään itseäsi, vai missä vika???
O_o
[/quote]
Tarkoitan tilannetta, että minä ja tämä kaverimies olisimme oikeasti ihastuneita toisiimme, vaikkemme seksiä olisi harrastaneetkaan. Kaverimies ehkä myös yrittäisi iskeä minua jatkuvasti. Ymmärtäisin hyvin, että miesystävästäni tuntuisi pahalta, jos tällaista miestä pitäisin kaverina, vaikka itsehillintäni pysyisikin.
Olen itse ollut aikoinaan tilanteessa, jossa silloisella avokillani oli naispuolinen opiskelukaveri, joka osoitti avokkiini muutakin kuin kaverillista kiinnostusta. Nainen tiesi avokkini olevan varattu. Luotin avokkiini, ja vaikeahan opiskelukaveruutta on kieltääkään.
No, sitten yksissä bileissä tämä nainen suuteli humalassa olevaa avokkiani kun olin hetken aikaa poissa huoneesta. Enpä enää tämän jälkeen luonnollisesti heidän "kaveruudestaan" tykännyt, kun nainen oikeasti ilmeisesti vain odotti sopivaa tilaisuutta iskeä mieheni.
[/quote]
Paskaa...
Ihastuminen on luonnollinen tila ihmiselle. Ei sitä tarvitse hävetä. Eikä kukaan ole partajeesus.
Eikä kenenkään kumppani voi olla niin hirveän mustasukkainen että suuttuu jos toinen on ollut jonkun luona jossain joskus ja tulevaisuudessakin.
Sen verran pitää löytyä itsetuntoa. Ketään ei omisteta edelleenkään. Parisuhde ei ole omistussuhde.
T: 11cm mies
Samaa mieltä 11cm miehen kanssa. Aikuisten ihmisten välille ei sovi kontrollointi ja määräysten asettaminen kenen seurassa saa liikkua silloin kun siihen ei liity mitään kyseenalaista.
Ihmettelen, että niin moni pitää ap:n toimintaa pettämisenä. Jos on totta mitä hän tilanteesta kirjoittaa niin ei todellakaan ole pettämistä. Toki ei viime kädessä ole oikein eikä järkevää, että hän on valehdellut miehelleen, mutta se on eri asia kuin pettäminen, kun kerran mitään seksuaalista ei tapahtunut. Toki tajuan ap:n motiivin valehteluun. Jos kumppani on kovin mustasukkainen niin hänen reaktioitaan alkaa pehmitellä ja varoa niin, että joutuu peittelemään ihan normaalia toimintaa säästääkseen itseään ja suhdettaan mustiskohtauksilta. Silti varominen ja valehtelu ei ole järkevää, vaan asiat pitäisi selvittää kumppanin kanssa ja asettaa rajat mustasukkaisuudelle. Jos suhteessa ei ole luottamusta, ei siinä ole mitään järkeä ja silloin myös mustasukkaisen kumppanin pitää alkaa työstää tunteitaan.
Minusta ei kuulu 2000-lukuun, ettei parisuhteessa elävillä saisi olla vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä. Aikuiset ihmiset ovat yhdessä vapaaehtoisesti ja on järjetöntä olettaa, että pelkäämällä ja vahtaamalla voisi pitää kumppanin suhteessa. Pikemminkin päinvastoin. Luottamuksen puute ja mustasukkaisuus tuhoaa suhdetta ja siinä saattaa vahingossa sitten pilata turhan takia ihan hyvän suhteen. Mustasukkaisuuden takana voi olla joku oikea trauma asiasta tai sitten kyse on siitä, että mustasukkainen tuntee omanarvon puutetta eikä sisäisesti koe ansaitsevansa kumppaniaan ja pelkää siksi alituiseen, että kumppani hakeutuu muille vesille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin olen 11 miehen kanssa samaa mieltä.
Aika provosoivasti kirjoitettu että ketään ei omisteta, mutta pitää paikkansa.
Fyysinen vapaus ja henkinen vapaus ennenkaikkea.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:30"]
Ymmärrän, että epäilyttää. Mieheni uskoo, että en ole mennyt sänkyyn kaverin kanssa. Hänelle on liikaa kaksi asiaa, se, että olen ollut toisen miehen kanssa ja se, että olen valehdellut asiasta.
...
Olen loukannut miestäni törkeästi.
-ap
[/quote]
No juuri noin. Miehelle on liikaa juuri ne kaksi asiaa, jotka yhdessä tekee siitä pettämistä. Vaikka mitään ei mielestäsi ole tapahtunut, olet ollut silloin pois miehesi luota toisen miehen seurassa, etkä ole ollut rehellinen siitä. Kenen tahansa luottamus siihen tilanteeseen menisi.
Yritä rakentaa luottamus puhumalla rehellisesti. Hyvä, kun hyväksyt miehesi näkökannan, sillä olet jo matkalla rakentamaan uutta luottamusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun mielestäni. Jo pienestä pitäen suurin osa kavereistani on ollut poikia Tulen vaan sällien kanssa paremmin juttuun, en kestä höösääviä piukkapipoissia mammaihmisiä. Että joutuisin luopumaan suurimmasta osasta ystäviä sukupuolen vuoksi? Ei käy.
Olet valehdellut, et pettänyt.
En voi käsittää tuollaisia parisuhteita, joissa toisen kaverisuhteita rajoitetaan. Avioliiton ei pitäisi olla vankila, vaan se pitäisi perustua täysin vapaaehtoisuuteen ja molemminpuoliseen haluun olla yhdessä. Jos parisuhde on hyvä, miksi täytyy rajoittaa toisen kaverisuhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole pettänyt miestäsi, olet valehdellut hänelle. Siinä on vissi ero. Pettäminen ja se, mitä kerrot miehellesi pettämisestä ovat kaksi eri asiaa. Jos olet pettänyt miestäsi, olet pettänyt riippumatta siitä, mitä kerrot tilanteessa tapahtuneen. Jos et ole pettänyt miestäsi, et ole pettänyt riippumatta siitä, mitä kerrot tilanteessa tapahtuneen. Näiden ihmeelliset "valehtelu on pettämistä" ja "kaikki mitä ei voi kertoa toiselle, on pettämistä" -vänkääjät ovat väärässä, eivätkä todennäköisesti itsekään pidä noita väittämiä totena, vaan ottavat ne esiin vain tilanteissa, joita paheksuvat. Asioihin, joita he eivät paheksu, "valehtelu on väärin" ja "kmevkt,op" eivät tietysti päde. Ja miten voisivatkaan? Jos nuo olisivat totta, ainoat ihmiset maailmassa, jotka eivät ole pettäneet ovat niitä, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa.
Alla ja yllä olevan olevan perusteella sanoisin, että olet tehnyt väärin jättäessäsi kertomatta ja valhdellessaisi miehellesi. Jos miestäsi ei haittaa, että olen noin paljon poissa kotoa, itse teossa ei ole mitään väärää. Jos läsnäolon puute on rasite parisuhteellenne, teit väärin menemällä samantekeville jatkoille samantekevän tyypin kanssa. Ei siksi, että kyseessä oli mies, vaan siksi, että vaikka perheesi kaipaa sinua, asetit heidän edelleen jotakin, joka ei ole sinulle tärkeää eikä pakollista. Se, minkämallisen yhdentekevän tyypin kanssa kulutat aikaasi, on tämän pointin suhteen samantekevää. Mutta tämä siis vain jos miestäsi ja lapsianne haittaavat runsaat poissaolosi.
Sanoisin myös, että miehesi on mustasukkainen ja kontrollinhaluinen kusipääpelle. Jos on puolisonsa varalle idioottimaisia sääntöjä, jotka kieltävät henkilökohtaiset sosiaaliset suhteet puolen populaation kanssa, niistä pitää kertoa jo ennen kuin aloitetaan seurustelu. Näin, jotta voi reagoida oikein eli nauraa typerän kyttääjäklovnin pois näköpiiristä ennen kuin tulee heitettyä enempää elinaikaa hukkaan hänen kanssaan.
Vielä tiivistelmä sanomasta: sinä toimit tässä asiassa väärin, mutta miehesi on yleisesti ottaen perseestä.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 18:30"]
Hänelle on liikaa kaksi asiaa, se, että olen ollut toisen miehen kanssa ja se, että olen valehdellut asiasta. Kysyin, olisiko ollut ok, että olin kaverimiehen kanssa, jos olisin reilusti kertonut. Mies sanoi, että ei.
-ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:07"]
Olet valehdellut, et pettänyt.
[/quote]
Miten niin? Tuo valehtelu antamalla tarkoituksellisesti kuvan, että on kaverin luona on pettämistä. Tottakai on hyvä, jos siellä ei ole tapahtunut mitään seurustelua pahempaa. Luottamus menee kuitenkin jo asiasta valehtelulla. On vaikea uskoa, ja varmasti vielä vaikeampaa on ap:n miehelle uskoa, että ajatukset olisivat pysyneet täysin kliinisellä tasolla, vaikka se pitäisi paikkaansa. Lisäksi tuo jättää epäilykset, että ei vieläkään kerro koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:07"]
Olet valehdellut, et pettänyt.
[/quote]
Miten niin? Tuo valehtelu antamalla tarkoituksellisesti kuvan, että on kaverin luona on pettämistä. Tottakai on hyvä, jos siellä ei ole tapahtunut mitään seurustelua pahempaa. Luottamus menee kuitenkin jo asiasta valehtelulla. On vaikea uskoa, ja varmasti vielä vaikeampaa on ap:n miehelle uskoa, että ajatukset olisivat pysyneet täysin kliinisellä tasolla, vaikka se pitäisi paikkaansa. Lisäksi tuo jättää epäilykset, että ei vieläkään kerro koko totuutta.
[/quote]
Olen kertonut miehelleni kaiken nyt, kun asia tuli ilmi. Mieheni ei ole rajoittanut kavereitani aikaisemmin (tosin en ole ennen viettänyt aikaa kahdestaan kaverimiesten kanssa vaan seurueessa). Hän pitää ongelmana sitä, että kaverimies on uusi tuttavuus, joka otti minuun kontaktia baarissa ja aloimme istua siellä kaksin toistuvasti. En kertonut miehelleni, että olin ollut baarissa enkä koskaan sitä, että istuin siellä miehen kanssa enkä tietenkään sitä, että menin jatkoille jo toisen tapaamisen jälkeen, kun mies pyysi lasilliselle.
Me puhuimme kaverimiehen kanssa kyllä asiasta. Hän sanoi, että ei harrasta seksiä naimisissa olevien kanssa ja minä sanoin, että en ole siksi sinne tullutkaan. Kaverimies myös käski minun olla rehellinen ja lopettaa valehtelu, mutta kutsui kyllä monta kertaa uudestaan vaikka tiesi, että valehtelen kotona. Itse minä sinne menin ja sinne jäin, minä olen vastuussa, mutta tajuan nyt, että ei se kaverikaan kovin empaattinen ollut, kun tiesi, että asia aiheuttaisi ongelmia avioliittoomme.
-ap
Olkoon mikä tahansa 2000 -luku mutta ihmisiä me edelleen olemme. Ihmisillä on inhimillisiä tunteita ja mustasukkaisuus on yksi niistä. Mistä menettämisen pelosta se sitten kumpuakaan ei sillä ole väliä. Jeesustelua tai ei mutta väärin teet josaiheutat tietoisesti miehellesi mielipahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:50"]
Olkoon mikä tahansa 2000 -luku mutta ihmisiä me edelleen olemme. Ihmisillä on inhimillisiä tunteita ja mustasukkaisuus on yksi niistä. Mistä menettämisen pelosta se sitten kumpuakaan ei sillä ole väliä. Jeesustelua tai ei mutta väärin teet josaiheutat tietoisesti miehellesi mielipahaa!
[/quote]
En aiheuta enää. Tilanne vain on nyt sellainen, että normaali arki ei ole palannut, mies ei ole antanut anteeksi ja pelkään, että hän haluaa erota.
-ap
Miksi halusit mennä kaverimiehen luo? Motiivisi vähän ihmetyttää?
Nolo akka. Kertoo jollekin miehelle että valehtelee kotona ja sitten toimii seläntakana jotain mikä olisi ihan sallittavaa. No, miksi et kerro? Koska joutuisit selittelemään? Jaa tä? No tottakai kaikkea tarttee selittää kumppanilleen. Sinä valehtelet. Ja petät luottamuksen!
Vaikka mitään ei tapahtuisi niin miksi sinuun yksikään järkevä LUOTTAISI? Olet valehtelija.
Se tekee sinusta pettäjän vaikka et hässisi kenenkään kanssa.
On ihan naurettavan lapsen mielinen ajatus että ei kerro kumppanilleen missä ja kenen kanssa on mutta sitten jollekin vieraalle tyypille sitten kertoo avoimesti ettei hän kerro tästä kotona. Hyi että. Etkö sinä ollenkaan ajattele?
Sä voit ihan vaan sen vieraan miehen kautta ajatella: ottaa kotiin tollasen naikkosen ja kuuntelee kun se kertoo ettei tämä hae mitään mutta ei kyllä miehelleenkään kerro mitään tästä. Ja se ei kerro sinusta ja suhteesi laadusta mitään tälle toiselle miehelle?
Onhan tuo pettämistä. Jos se on sinusta pettämistä että alkaa säätämään niin mitä tuo sinusta on muuta kuin säätämistä? Selität tämän itsellesi noin mutta oikeasti kun se ongelma on siinä että petät kumppaniasi. Sen voi tehdä nimenomaan pettämällä luottamuksen, ei sillä että avaa vetoketjun ja alkaa tositoimiin.
Toivon ihan miehesi takia: kasva aikuiseksi, olet nolo. Ja sä olet nolannut sun kumppaniakin.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:07"]
Olet valehdellut, et pettänyt.
[/quote]
Miten niin? Tuo valehtelu antamalla tarkoituksellisesti kuvan, että on kaverin luona on pettämistä. Tottakai on hyvä, jos siellä ei ole tapahtunut mitään seurustelua pahempaa. Luottamus menee kuitenkin jo asiasta valehtelulla. On vaikea uskoa, ja varmasti vielä vaikeampaa on ap:n miehelle uskoa, että ajatukset olisivat pysyneet täysin kliinisellä tasolla, vaikka se pitäisi paikkaansa. Lisäksi tuo jättää epäilykset, että ei vieläkään kerro koko totuutta.
[/quote]
Miten niin on, selittäisitkö? Pettämisellä tässä yhteydessä tarkoitetaan minusta sitä, että varattu antautuu romanttiseen tai seksuaaliseen suhteeseen toisen kuin kumppaninsa kanssa ilman lupaa. (Muistutan vielä, että ap kysyi "petinkö miestäni", ei "petinkö mieheni". Ensimmäisen merkitys on suppea, toisen laajempi eikä sitä varten tarvita edes parisuhdetta.) Sitten on valehtelu, joka tarkoittaa sitä, että sepittää omiaan tai jättää harhaanjohtavasti osia totuudesta kertomatta. Luottamus ihmissuhteessa taas tarkoittaa minulle sitä, että uskoo toisen toimivan niin kuin tuo toinen on sanonut ilman eri vakuutteluita tai todisteluita. Nuo ovat kolme eri asiaa, jotka voivat vaikuttavat toisiinsa, mutta ovat silti erillisiä käsitteitä.
Sittä, että pettäminen johtaa luottamuksen menettämiseen ei minusta voi vielä päätellä, että kaikki, mikä johtaa luottamuksen menettämiseen, on pettämistä. Menettäisin luottamuksen mieheeni myös, jos hän lupaisi siivota ennen vieraiden tuloa, jotta ehdin käydä vetämässä tyttärelle jalkapallotreenit, mutta ei tekisi niin. En silti kokisi mieheni pettäneen minua.
Lisäksi en usko ajatusrikoksiin parisuhteessa - tai missään muussakaan. Se, että luottamuksen voisi menettää ajattelemalla vääriä ajatuksia on minusta absurdia. Tuo on yhtä absurdia kuin väittää, että se, että kuvittelen ufon laskeutuvan pihalle tuo sen ufon jotenkin lähemmäksi minua ja todellisuutta. Jos mieheni fantasioi Jessica Bielistä ja pitää asian omana tietonaan, se on okei. Jos mieheni fantasioi ystävästäni/ystävästään ja pitää asian omana tietonaan, se on okei. Jos mieheni fantasioi baarissa tapaamastaan naisesta ja pitää asian omana tietonaan, sekin on okei. Ongelmalliseksi asia muuttuu vasta, jos mies ryhtyy toteuttamaan fantasioitaan tai uppoutuu niihin niin syvälle, että joutuu valehtelemaan rakastavansa ja haluavansa minua. Niin kauan kun tunteet puolisoa kohtaan ovat aitoja ja vilpittömiä ja mitään ei tapahdu, saa jokainen omassa mielessään ajatella juuri niin kuin haluaa.
Miten sinä määrittelet pettämisen ja luottamuksen? Miksi sillä, ovatko "ajatukset kliinisiä" on sinusta väliä sen määrittelyssä, onko ap pettänyt vai ei?
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:02"]
Miksi halusit mennä kaverimiehen luo? Motiivisi vähän ihmetyttää?
[/quote]
Tekemättömät rästityöt ja seuraava päivä ahdistivat, ja kun oli päässyt alkuun, oli kiva jatkaa viinin lipittämistä. En istunut siellä koskaan selvin päin.
-ap
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:10"]
Nolo akka. Kertoo jollekin miehelle että valehtelee kotona ja sitten toimii seläntakana jotain mikä olisi ihan sallittavaa. No, miksi et kerro? Koska joutuisit selittelemään? Jaa tä? No tottakai kaikkea tarttee selittää kumppanilleen. Sinä valehtelet. Ja petät luottamuksen!
Vaikka mitään ei tapahtuisi niin miksi sinuun yksikään järkevä LUOTTAISI? Olet valehtelija.
Se tekee sinusta pettäjän vaikka et hässisi kenenkään kanssa.
On ihan naurettavan lapsen mielinen ajatus että ei kerro kumppanilleen missä ja kenen kanssa on mutta sitten jollekin vieraalle tyypille sitten kertoo avoimesti ettei hän kerro tästä kotona. Hyi että. Etkö sinä ollenkaan ajattele?
Sä voit ihan vaan sen vieraan miehen kautta ajatella: ottaa kotiin tollasen naikkosen ja kuuntelee kun se kertoo ettei tämä hae mitään mutta ei kyllä miehelleenkään kerro mitään tästä. Ja se ei kerro sinusta ja suhteesi laadusta mitään tälle toiselle miehelle?
Onhan tuo pettämistä. Jos se on sinusta pettämistä että alkaa säätämään niin mitä tuo sinusta on muuta kuin säätämistä? Selität tämän itsellesi noin mutta oikeasti kun se ongelma on siinä että petät kumppaniasi. Sen voi tehdä nimenomaan pettämällä luottamuksen, ei sillä että avaa vetoketjun ja alkaa tositoimiin.
Toivon ihan miehesi takia: kasva aikuiseksi, olet nolo. Ja sä olet nolannut sun kumppaniakin.
[/quote]
Juuri tuosta mieheni loukkaantuikin, että kaverimies tietää, miten kohtelen omaa miestäni, että valehtelen hänelle. Hänestä se oli petos ja loukkaus meidän avioliittoamme kohtaan.
-ap
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 08:00"]
Kyllähän tuo selvää pettämistä on, vaikkei seksiä olisi ollutkaan. Luottamus on petetty. Kannattaisi aina ajatella myös toisen kannalta. Mitä mieltä itse olisit, jos miehesi olisi tehnyt vastaavaa. Olisiko sinulle ok vai epäilisitkö asiassa olevan enemmän kuin kerrotaan?
[/quote]
Täysin samoilla linjoilla. Se, että tilanneta ei ole kerrottu miehellesi tai olet puhunut hiukan muuteltua totuutta tekee asiasta pettämistä. Jos miehesi olisi tilanteen kanssa täysin sinut ja kertoisit kiertelemättä totuuden kyseessä ei olisi pettäminen.
Miehelläsi on täysi oikeus olla epämiellyttävässä olotilassa käyttäytymisesi takia.
[/quote]
Jos olisin kertonut, missä ja kenen kanssa olin, olisi siitä tullut väärinkäsityksiä, kamalaa selvittelemistä eikä mies olisi sitä hyväksynyt. Halusin välttää sen kaiken. Tiedän nyt, että se oli väärin, miehen reaktio kertoo sen, mutta silloin en tuntenut tekeväni mitään väärää, koska tapaamiseen ei liittynyt seksiä eikä romantiikkaa.
-ap