Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä 18-vuotiaalta odottajalta jotain?
Kommentit (43)
No sitä tietenkin, että onko tukiverkot kunnossa? (Tätä voisin toki kysyä muunkin ikäiseltä odottajalta. Itsellä ei ollut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 15:08"]
Miltä tuntuu, kun elämä on pilalla?
[/quote]
Miksi mun elämä ois pilalla?
Tukiverkkoni ovat myöskin aivan normaalit ja hyvät. :)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 15:10"]
Onko vauvalla isää?
[/quote]
Kyllä. Normaalistikkin. Enhän minä muuten olisi raskaaksi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä tuntuu kuitenkin jo aikuisena odottajana kuunnella ja lukea ihmisten idioottimaisia kommentteja (kuten tässäkin ketjussa..) ?
t. 18-vuotiaana nyt 18v esikoisensa saanut äiti
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Jos olet itse ollut 18v vastuuton teinikakara, se ei tarkoita että kaikki 18v sellaisia ovat. Itselläni on 18 ja 17v erittäin fiksut, kypsät ja vastuulliset lapset. Ne nuorena 18-19v saadut.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 15:30"]
Miltä tuntuu kuitenkin jo aikuisena odottajana kuunnella ja lukea ihmisten idioottimaisia kommentteja (kuten tässäkin ketjussa..) ?
t. 18-vuotiaana nyt 18v esikoisensa saanut äiti
Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Jos olet itse ollut 18v vastuuton teinikakara, se ei tarkoita että kaikki 18v sellaisia ovat. Itselläni on 18 ja 17v erittäin fiksut, kypsät ja vastuulliset lapset. Ne nuorena 18-19v saadut.
[/quote]
No olen sitä mieltä että tällä palstalla muissakin ketjuissa löytyy aina niitä idioottimaisia vastauksia. Miksi minun pitäisi siis olla joku poikkeus tapaus ja ylistää ehdottomasti sitä ETTÄ MÄ EN JUST NIITÄ ANSAITSE? Mikä tekis musta sen verran erikoisemman kuin muut. Vaikka ei tuo oo fiksua ja mua suunattomasti ärsyttää tuollanen käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 15:47"]
Mites koulutus?
[/quote]
En opiskele, oon työelämässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti siitä koulutuksesta vielä sen verran, että koulutustasoni on siis perusaste.
Oliko raskaus suunniteltu vai vahinko? En tarkoita kysymyksellä mitään pahaa, kiinnostaa vain kun olen nyt vuosien jälkeen kuullut että parin ystävän lapset olivat "vahinkoja" ja nyt on kuulemma niin raskasta kun mies otti ja lähti (eivät haluneet isäksi mutta naiset "pakkottivat")
Ja toinen kysymys: Mitä mieltä lapsen isä on koko asiasta? Eli oliko innoissaan vai kestääkö hänellä sulatella asiaa? :)
Ystävällisin terveisin
23-v äiti jolla tärpässi heti hedelmöityshoidon alussa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:14"]
Oliko raskaus suunniteltu vai vahinko? En tarkoita kysymyksellä mitään pahaa, kiinnostaa vain kun olen nyt vuosien jälkeen kuullut että parin ystävän lapset olivat "vahinkoja" ja nyt on kuulemma niin raskasta kun mies otti ja lähti (eivät haluneet isäksi mutta naiset "pakkottivat")
Ja toinen kysymys: Mitä mieltä lapsen isä on koko asiasta? Eli oliko innoissaan vai kestääkö hänellä sulatella asiaa? :)
Ystävällisin terveisin
23-v äiti jolla tärpässi heti hedelmöityshoidon alussa :)
[/quote]
Raskaus oli suuniteltu.
Lapsen isä tykkää ja on innoissaan asiasta. :)
Piti muuten sinulta kysyä takasin päin, että miten jouduit hedelmöityshoitoihin noin nuorena..? :o Vaikka eihän se ikä aina sitä sano, mutta kamalaa että sinun on ollut vaikeaa raskautua nuorenakin! Onnea kuitenkin lapsesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nr. 12 tässä.
Todella ihanaa että mies on mukana ja innoissaan! :)
Onnea uudelle vaiheelle elämässä ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin. :)
Ja minun tilanteesta:
Sain jo 15-vuotiaana kuulla että voi olla vaikeaa tulla raskaksi ja silloin minulle jo suositeltiin että kun on sen aika niin sitten hedelmöityshoitoihin. Kävin vuositarkastuksessa kun olin 21 ja risat niin silloin sanoi gyne että se on sitten nyt tai ei milloinkaan. Kohdun soluseinämä näyteestä oli kuulemma alkanut näkyä rapistumista. Minulle tehdään aina kattavia testejä joka vuosi.
Joten me istuimme silloin alas avomiehen (nykyisen aviomiehen) kanssa ja keskustelimme. Kun olin täyttänyt 22 alkoi hoidot ja tyttö syntyi 3kk etuajassa kun istukka irtosi seinämästä. Luojan lykky että suomessa on hyvä sairaanhoito. :)
Nyt hän voi hyvin ja kasvaa omaa tahtiaan. On minulle koko maailman paras asia koska toista emme edes yritä.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:33"]
nr. 12 tässä.
Todella ihanaa että mies on mukana ja innoissaan! :)
Onnea uudelle vaiheelle elämässä ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin. :)
Ja minun tilanteesta:
Sain jo 15-vuotiaana kuulla että voi olla vaikeaa tulla raskaksi ja silloin minulle jo suositeltiin että kun on sen aika niin sitten hedelmöityshoitoihin. Kävin vuositarkastuksessa kun olin 21 ja risat niin silloin sanoi gyne että se on sitten nyt tai ei milloinkaan. Kohdun soluseinämä näyteestä oli kuulemma alkanut näkyä rapistumista. Minulle tehdään aina kattavia testejä joka vuosi.
Joten me istuimme silloin alas avomiehen (nykyisen aviomiehen) kanssa ja keskustelimme. Kun olin täyttänyt 22 alkoi hoidot ja tyttö syntyi 3kk etuajassa kun istukka irtosi seinämästä. Luojan lykky että suomessa on hyvä sairaanhoito. :)
Nyt hän voi hyvin ja kasvaa omaa tahtiaan. On minulle koko maailman paras asia koska toista emme edes yritä.
[/quote]
Upee juttu hei!
Aatteleppa mitä oisit tehny jos sulla ei ois ollu vakituista miestä...
Mikä juttu sinulla sitten ees oli kun sulle 15-vuotiaana sanottiin ettet vois lapsia saada??
Mun piti sanoo viel sellanen asia, et hei. Vaikket vois enää itse lasta kantaakkaan, niin ei hätää, oottakaa siihen ikään kun sinäkin täytät 25 ja sit alkakaa suunittelemaan adoptiota. Se voi olla pitkä ja raskas tie, mutta veikkaisin että on sen arvoinen! Näin esikoisenne voisi saada sisaruksen ja te voisitte antaa jollekkin ihanalle kotia kaipaavalle lapsukaiselle hyvän kodin. :) Koska sisarus on musta tosi tärkeä juttu, ei ole aina niin väliä sillä että olisiko se biologinen välttämättä.
Ootko ikinä tullu ajatelleeks tuota vaihtista?
nr.12/15 tässä taas.
En tiedä mitä olisin tehnyt ilman miestäni, hän on tukenut ja kuunnellut ja kestännyt hirveästi minun oikkuja (varsinkin hoidon aikana) :)
Minulle todettiin silloin kun kävin ensimmäisen kerran gynellä että minulla on suhteellisen harvinainen poikeama kohdun rakenteessa joka aiheutaa kohdun ohenemista. Eli melkein kuin varhainen vaihdevuodet (jonka jälkeen ei voi tulla raskaaksi) mutta ei kuitenkaan sama asia. Diagnoosin nimeä en halua kertoa koska meitä on niin vähän että lupauduin osallistua lääketietellisiin kokeisiin tarpeen mukaan jotta voivat tarkemmin tutkia ja joskus ehkä löytää "parannus" keinon tai ainakin apua.
Ja adoptiota emme ainakaan vielä harkitse. Ehkä tulevaisuudessa kun tuo meidän on kasvannut vähäsen :) Emme ole sulkeneet pois adoption mahdollisuutta juuri sen takia koska sisarukset ovat aina toistensa tuki ja turva. Aika näyttää minne elämä vie. :)
Mutta vielä ISOT onnittelut teille! Minun täytyy mennä tekemään ruokaa ennenkuin pikkuinen herää.
Sain itse ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana. Annan sinulle yhden ohjeen, tiedät äitinä aina mikä lapsellesi on parhaaksi. Tulet saamaan jokseenkin varmasti paljon pomottelua osaksesi ja sinuun suhtaudutaan vähättelevästi. Mielipiteesi tullaan kyseenalaistamaan ja ole varovainen ja tarkka mitä puhut muille lastenhoidostasi.
Onnistut aivan varmasti, moni on onnistunut yksinkin, tsemppiä, onnea ja kaikkea hyvää!!
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:56"]
nr.12/15 tässä taas.
En tiedä mitä olisin tehnyt ilman miestäni, hän on tukenut ja kuunnellut ja kestännyt hirveästi minun oikkuja (varsinkin hoidon aikana) :)
Minulle todettiin silloin kun kävin ensimmäisen kerran gynellä että minulla on suhteellisen harvinainen poikeama kohdun rakenteessa joka aiheutaa kohdun ohenemista. Eli melkein kuin varhainen vaihdevuodet (jonka jälkeen ei voi tulla raskaaksi) mutta ei kuitenkaan sama asia. Diagnoosin nimeä en halua kertoa koska meitä on niin vähän että lupauduin osallistua lääketietellisiin kokeisiin tarpeen mukaan jotta voivat tarkemmin tutkia ja joskus ehkä löytää "parannus" keinon tai ainakin apua.
Ja adoptiota emme ainakaan vielä harkitse. Ehkä tulevaisuudessa kun tuo meidän on kasvannut vähäsen :) Emme ole sulkeneet pois adoption mahdollisuutta juuri sen takia koska sisarukset ovat aina toistensa tuki ja turva. Aika näyttää minne elämä vie. :)
Mutta vielä ISOT onnittelut teille! Minun täytyy mennä tekemään ruokaa ennenkuin pikkuinen herää.
[/quote]
Hienoa että olette miettineet tuota mahdollisuutta ja tiedostat tuon sisaruksen tärkeyden. Itsekin rupean just syömään. Hyvää jatkoa teille ja tule vaan tähän ketjuun vielä juttelemaan jos haluat! :)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 16:58"]
Sain itse ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana. Annan sinulle yhden ohjeen, tiedät äitinä aina mikä lapsellesi on parhaaksi. Tulet saamaan jokseenkin varmasti paljon pomottelua osaksesi ja sinuun suhtaudutaan vähättelevästi. Mielipiteesi tullaan kyseenalaistamaan ja ole varovainen ja tarkka mitä puhut muille lastenhoidostasi.
Onnistut aivan varmasti, moni on onnistunut yksinkin, tsemppiä, onnea ja kaikkea hyvää!!
[/quote]
Miksi tulisin saamaan enemmän pomottelua osakseni tai minuun suhtauduttaisiin vähättelevästi tai mielipiteeni tullaan kyseistämään ja minun pitäisi olla enemmän kun normaalisti varovainen?
Olen äiti siinä kuten kuka tahansa muukin aikuinen äiti.
Miltä tuntuu, kun elämä on pilalla?