Mun mielestä sopiva ikäero on 10 vuotta, miehet on niin lapsellisia.
Mä olen ajatellut niin lapsesta asti. Itse olen ollut aina "pikkuvanha", olin sisaruksista vanhin, ja muutin kotoa jo 15 vuotiaana.
Kun tapasin mieheni olin juuri täyttänyt 26, ja minulla oli 6 vuotias lapsi, ja liki kymmenen vuotta pitkä parisuhde takana. Mieheni ei ollut seurustellut kunnolla/vakavasti vielä koskaan vaikka oli jo 36 vuotias, oli ollut alle kolmekymppisenä "naimisissa" työnsä kanssa. Vasta yli kolmekymppisenä oli tosissaan alkanut miettiä omaa perhettä ja vakiintumista.
Aluksi mies vähän puhui että on minulle liian vanha, mutta minusta hän tuntui kokemattomalta parisuhdeasioissa, enkä muutenkaan pitänyt häntä vanhana. Meistä kumpikin oli kuitenkin nähnyt elämää monelta kantilta, eli me molemmat olimme kuitenkin eläneet "nuoruuden" ja molemmat halusivat sitoutua ja naimisiin. En voi sietää lapsellisia (=vastuuttomia pleikkarin pelaajia) miehiä, en käsitä miten jotkut naiset niitä jaksaa paapoa, mies on vain yksi lapsi lisää, vierotettu äidistään liian aikaisin, ja vaimo on äidinkorvike.
Tiedän itseni ikäisen naisen, jolla on uusi mies joka on kymmenen vuotta nuorempi, ja kyllä nainen joutuu kaikki tekemään yksin, en käsitä mitä hyviä puolia siinä nuoressa miehessä on, ehkä seksiä saa sitten useammin.
Kommentit (14)
Minusta tuntuu, että ainakin yliopistossa naiset ovat enemmänkin niitä joilla menojalkaa vipattaa vanhemmaksi asti. Amisporukoissa voi olla toisinpäin.
Tuolta se tosiaan tuntui, kun itse oli jotain 17-30. Jostain syystä pitkäaikaiset seurustelukumppanit tai ensimmäinen puolisoni olivat kaikki 12v itseäni vanhempia. Suurin ikäero oli 22v, suurin ikinä 30v. Kun olin yli 30, löysin viimein loppuelämäni miehen ja hän on se ainoa, joka on itseni ikäinen. Vain 1v minua vanhempi.
No naiset harjottelevat parisuhteita hiekkalaatikolta
asti perhe leikeillään. ei se , että ei ole kiinnostunut
muistakin asioista kuten pojat tee sinusta kypsempää
vain putkinäköisen. Ja kehumalla kypsäksi vanhemmat
miehet saavat pikku tyhjäpäät sänkyynsä :)
No, mä en ole koskaan ollut mikään tyhjäpää, olen tottunut kantamaan vastuuta lapsesta saakka. Poikalapsilta sitä oletetaan aika harvoin, poikia äidit lellii usein vielä kaksikymppisinäkin, pesee pyykitkin vaikka poika olisi ollut työelämässäkin jo vuosia.
Minä olen ollut aina kiinnostunut monista asioista, pärjäsin koulussa hyvin, olen mukan yhdistyksissä esim. politiikassa.
ap
ap, minkä ikäinen olet, kun pidät itseäsi noin kaikkivoipana ja nerona?
38v. En ole missään sanonut että olen kaikkivoipa ja nero. Olen epäonnistunut monissa asioissa, ja olen tehnyt pahoja virheitä, mutta siitä sitä elämänkokemusta juuri on tullut, ei sitä elämänkokemusta saa pelaamalla pleikkaa vanhempien kotona.
ap
Eikös tuksu ole vasta korkeintaan parikymppinen :)
ap
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 11:16"]
Minusta tuntuu, että ainakin yliopistossa naiset ovat enemmänkin niitä joilla menojalkaa vipattaa vanhemmaksi asti. Amisporukoissa voi olla toisinpäin.
[/quote]
Jaa, mulla taas se mielikuva että nää "ikuiset opiskelijat" tekee ne lapsetkin siinä opiskelujen aikana, saa pidettyä sen opiskelupaikan itsellä pitkälle toistakymmentä vuotta, ei pääse muut sitä koulutuspaikkaa hyödyntämään. Jos sitten joskus valmistuvat, eivät saa töitä vaikka ovat niin akateemisia että.
ap
Jooh. Hyvä vaan jos mä saan nuorta ja kimmoisaa naista omanikäisten läskien sijaan :)
Mies 31v, Helsinki
Näin minunkin kohdalla. Seurustelin aina vanhempien miesten kanssa, kun ne tuntui niin aikuisilta. Kolmikymppisenä tapasin sitten sen oikean ja se sattuikin olemaan minua muutaman vuoden nuorempi :)
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 11:26"]
Tuolta se tosiaan tuntui, kun itse oli jotain 17-30. Jostain syystä pitkäaikaiset seurustelukumppanit tai ensimmäinen puolisoni olivat kaikki 12v itseäni vanhempia. Suurin ikäero oli 22v, suurin ikinä 30v. Kun olin yli 30, löysin viimein loppuelämäni miehen ja hän on se ainoa, joka on itseni ikäinen. Vain 1v minua vanhempi.
[/quote]
Miehet on kyllä todellakin lapsellisia. Kuvittelin, että kun otan 11 vuotta itseäni vanhemman miehen, saan oikeasti miehen. No, aina ei voi voittaa. Tämäkin mies osoittautui vastuuttomaksi pojankoltiaiseksi, joka oli äitiä vailla. Parempi varmaan olla yksin.
Elämänkokemusta saa seukkaamalla 16 vuotiaasta asti ja tekaisemalla pennun nuorena :DDDDDDDDDDD
Ehdit tuoll menolla hommata niitä elämänkokemuksia vielä melko monta vuosien varrella :D
Nuori yksinhuoltajahan on vanhemmille miehille helppo nakki.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 12:02"]
38v. En ole missään sanonut että olen kaikkivoipa ja nero. Olen epäonnistunut monissa asioissa, ja olen tehnyt pahoja virheitä, mutta siitä sitä elämänkokemusta juuri on tullut, ei sitä elämänkokemusta saa pelaamalla pleikkaa vanhempien kotona.
ap
[/quote]
Olen vähän samaa mieltä. Oma mieheni on 6v vanhempi. Varsinkin, jos tapaa miehensä suht nuorena (alle kolmikymppisenä), miehellä saattaa olla vielä liikaa menovaihe päällä, eikä vakiintuminen ja perheen perustaminen kiinnosta. Ainakin sellaiselle naiselle, joka haluaa lapsia nuorena, voisin suositella hieman vanhemman miehen ottamista. Poikkeuksia tietysti aina on, yhdellä kaverillani on itseään 4v nuorempi mies, joka halusi 21-vuotiaana ruveta pykäämään yhteistä jälkikasvua. Edelleen ovat naimisissa nyt 10v myöhemmin.