Ovatko 20-25 -vuotiaat mielestäsi lapsellisia?
Vai pystyykö tuon ikäisten kanssa jo keskustelemaan kuin aikuiset?
Kommentit (17)
Keskusteleminen on niitä varten, jotka eivät enää jaksa panna.
Keskustelemaan pystyy ilman muuta, mutta nuoruus näkyy uein aika ehdottomina mielipiteinä, mustavalkoisuutena. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän yleensä löytyy tyyneyttä, suvaitsevaisuutta ja turha hötkyily ja stressailu jää pois.
Parikymppinen on vanhempana ylensä aikamoinen hermokimppu ja vaatii itseltään ja lapseltaan liikaa. Vanhempana lastenkasvatus menee pehmeämmin, on aikaa vain nauttia lapsen olemassaolosta.
Tunnistan tämän itsestäni, sain esikoiseni 20-vuotiaana ja kuopuksen täyttäessäni 36v. Olen yli nelikymppinen nyt.
Ilman muuta! Ihminen on täysi lapsi 26-vuotispäiväänsä asti (vai oliko se 25-vuotispäivään??), koska hänen aivonsa ovat vielä tällöin kehittymättömät.
On vastuutonta, että täysi-ikäisyyden raja on niinkin alhaalla kuin 18 vuodessa. Se pitäisi nostaa 26 vuoteen (vai 25:een?), koska 25-vuotias (vai oliko se 24-vuotias?) on yhä täysin kykenemätön päättämään omista asioistaan.
26-vuotiaalla (25?) ja 25-vuotiaalla (24?) voi keskenään olla vain tarhantädin ja taaperon keskinäiseen suhteeseen verrattavaa kanssakäymistä, jossa vanhempi jatkuvasti huomioi nuoremman alhaisen kehitysasteen ja haavoittuvuuden.
Viitosen vastaus oli kyllä lapsellisuuden huippu. MIssä kohtaa piti nauraa tuolle huumorin ilotulitukselle? Voi ajatusten Tonava.
tämä on ikäerohullun käsitys aprillipilasta ?
Ei ole. Tosin jotkut yksilöt ovat lapsellisia koko ikänsä, eivät vain pysty kypsymään, kuten tämä ikäerohullu...
Meillä on 3 lasta jo tuonikäisinä olleet omillaan, vastanneet työstä, opiskelusta ja omista menoistaan. Kyllä olen kohdellut heitä ihan aikuisina ja näin ovat myös käyttäytyneet. Ei ole tarvinnut huomauttaa kännimokista tai rahaongelmista koskaan.
Eivät ole mutta minä olen, vaikka vuosia on jo 45. Sitä ei kyllä uskoisi. En ole taantunut, koska en ole vielä koskaan kehittynyt, mikä mahdollistaisi taantumisen.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 11:19"]
Viitosen vastaus oli kyllä lapsellisuuden huippu. MIssä kohtaa piti nauraa tuolle huumorin ilotulitukselle? Voi ajatusten Tonava.
[/quote]
Joko olet AP tai sitten et ole tätä palstaa seurannut. Tämä on inside joke ja naurattaa meitä kaikkia, jotka ihmettelemme tuon mielisairaan ap:n väsymätöntä jankkausta.
Osa on, osa ei. Itse olin todella lapsellinen sen ikäisenä, mutta joku toinen voi olla koviakokenut ja paljon elämää nähnyt jo parikymppisenä.
Minähän keskustelen monen lapsenkin kanssa kuin aikuisen kanssa.
Totta kai moni 20+ -ikäinen on lapsellinen eli ajattelee asioista jyrkästi ja mustavalkoisesti. Mutta ei se estä sitä, että senikäiselläkin voi olla järkeviä ja osuvia analyyseja ja mielipiteitä asioista. Tietyn yksisilmäisyyden voi sitten ohittaa niin halutessaan...
Minkä lisäksi lapsellisuus on myös osin persoonapiirre, tiedän jyrkkiä ja mustavalkoisesti ajattelevia keski-ikäisiäkin, joten se ei välttämättä vähene edes elämänkokemuksen myötä.
-46-vee-
No...lapsellisia ja lapsellisia. Joissain asioissa naiiveja ja ajattelutapa on aika mustavalkoista. Toisaalta, olen joskus itsekin ollut 20+...ensimmäisen lapsen olen saanut 24-vuotiaana, joten sekin vaikuttaa kypsymiseen. Tuntemani parikymppiset ovat kaikki lapsettomia, osa vasta muuttanut omaan kotiin. Eli riippuu kyllä elämäntilaanteestakin. Työkavereina minulla on siis suurinosa näitä 20-25-vuotiaita.
t.kohta 38v
Onko ihan pakko vastailla tälle?!
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 11:19"]
Viitosen vastaus oli kyllä lapsellisuuden huippu. MIssä kohtaa piti nauraa tuolle huumorin ilotulitukselle? Voi ajatusten Tonava.
[/quote]
Sinä ajatusten Tonava et vaan taida nyt olla ihan kartalla.
Ovat lapsellisia, varsinkin, jos seurustelevat 37-vuotiaan kanssa.
Miksi te aina menette halpaan kun tää itse lapsensa väärin kasvattanut äiti hakee tukea häiriintyneelle idealleen eli sille ettei 22-vuotias saa olla 34-vuotiaan kanssa.
22-34