Miten tieto kuolemasta kerrotaan?
Ylellä oli uutinen kuinka poliisit tulevat ovelle, mutta ei se kovin yksityiskohtainen ollut.
Kommentit (16)
Kakkonen, oliko kyseessä miehesi vai kuinka läheinen omainen oli kysessä?
Useasti poliisi pyytää papin mukaan. Sitten vain kerrotaan hienotunteisesti tilanne Ja varmistetaan, että tukea on saatavissa Papin ja poliisin lisäksi
Oma äitini sai tietää isäni kuolemasta puhelimitse itse lääkäriltä. Tosin äitini oli tietoinen isän matkasta ambulanssilla sairaalaan ja kuolmea kolkuttelikin ovella, eli äitini osasi varautua siihen.
Minulle on ilmoitettu puhelimitse oman isän kuolema viranomaisten toimesta. Kerrottiin vain mitä on tapahtunut ja sitten puhelu loppui. Ei siinä mitään kyselty olenko yksin tai muuta..
Täytyyköhän olla sitten "läheisempi" omainen eli puoliso tai lapsi, että se tullaan hienotunteisemmin kertomaan, ehkä.
Ainakin Turussa papit ovat mukana kuolinviestipäivyksessä. Aluksi poliisit kertovat suru-uutisen, sitten kysyvät haluaako omainen tavata vielä siinä vaiheessa autossa odottavan papin. Yleensä haluavat. Poliisit jatkavat muihin töihin, pappi jää paikalle, kuuntelee, keskustelee ja yrittää lohduttaa. Poliisit pyytävät papin mukaansa yllättävien kuolemien yhteydessä. Minusta tämä on hieno järjestelmä.
Poliisit kertovat vain jos heitä on tarvittu asian tiimoilta, ei muuten
Mua loukkaisi pappien mukana olo. Eikö pitäisi ensimmäisenä kysyä suru-uutisen vastaanottajalta, haluaako jonkun tekopyhän pellen mukaan?
Poliisit nimen omaan kysyvät, haluaako ihminen tavata papin kuten tuossa aiemmassa viestissäni jo kerroin. Pappi ei tule poliisien mukana edes rappukäytävään vaan odottaa autossa, jos omainen tarvitsee häntä. Ellei omainen halua tavata pappia, hän lähtee poliisien matkassa pois. Miksiköhän tästäkin pitäisi jonkun loukkaantua? Useimmat ihmiset ottavat avun kiitollisina vastaan.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 13:04"]
Mua loukkaisi pappien mukana olo. Eikö pitäisi ensimmäisenä kysyä suru-uutisen vastaanottajalta, haluaako jonkun tekopyhän pellen mukaan?
[/quote]
Ainakin Helsingissä toimiva poliisipappi on saanut myös psykologin koulutuksen. Hän toimi aiemmin NKL:n sairaalapappina. Minut ohjattiin hänen puheilleen kun esikoiseni syntyi kuolleena. Keskustelussa ei ollut uskontoa mukana. En kuulu kirkkoon mutta keskustelu papin kanssa auttoi.
Ihan sama vaikka ihminen olisi pappi, se on lähinnä se tuki surun keskellä olevalle. Itse ottaisin papin avun vastaan, vaikka en uskokkaan jumalaan.
Ei ole pakko puhella henkimaailman asioita, sen voi sanoa papille ihan suoraan.
Moni pappi vaan on oppinut kohtaamaan tuon kuoleman ja surevat omaiset, osaa tukea noissa tilanteissa. Ei siinä uskoon olla käännyttämässä ketään. Osaa neuvoa mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Monessako muussa ammatissa opetetaan kohtaamaan kuolleen omaiset, joka on heti saatavilla?
Eiköhän se pappi ole juurikin se oikea ihminen tuossa tilanteessa, ilman muuta.
[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 13:04"]
Mua loukkaisi pappien mukana olo. Eikö pitäisi ensimmäisenä kysyä suru-uutisen vastaanottajalta, haluaako jonkun tekopyhän pellen mukaan?
[/quote]
Sinulle sopisikin mainiosti vaikka McDonaldsin pelle tuomaan suru-uutista. Samalla saisit varmaan juustohampparin lohdutukseksi. Siinä sinulle elämänarvoja juntti!
Mulle soitti lääkäri mieheni kuolemasta. Se olikin semmoinen asia, että mies oli sairaalassa jo ennen kuolemaansa. Kuitekaan ei kyseessä mikään vakava sairaus. Kuolema oli yllättävä.
Lääkäri ei kyllä kysellyt mitään, esim. missä olen tms. Satuin olemaan kaupassa lasten kanssa. Ei se asia kyllä mitenkän tajuntaan mennyt. Kiitin vaan ilmoituksesta. Ostin ostoksemme ja lähdettiin ajamaan kotiin. Matkalla kotiin mietin, että mistähän mulle soitettiin ja kuka se oli ja mitä se sanoi. Kotoa soitin takaisin numeroon, josta puhelu oli tullut ja sitten se vasta jotenkin meni edes vähän tajuntaan kun sain lääkärin takaisin langan päähän.
Meillä vaarin kuolema tultiin poliisien voimin kertomaan mun äidille (vaarin ainoa lapsi) kotiovelle, mitään pappia ei ollut mukana. Varmistivat, että äiti ei ollut yksin kotona ja lähtivät. Eivät tainneet tulla eteistä pitemmälle, antoivat vaan sen henkilön nimen johon olla yheydessä vaarin kotipaikkakunnalla asioiden hoitamiseksi. Tämä siis Helsingissä.
Silloin jo mietin, etä jo on paska duuni, koskaan mitään hyvää ei liity heidän vierailuihinsa. Sen kerran kun tapaa ns. tavalisia ihmisiä, on silloinkin vaan huonoja uutisia.
Itselläni poliisit tulivat siviilivaatteissa ovelle, kädessä nippu papereita. Varmistivat ensin että olen se henkilö jota he olivat tulleet tapaamaan, sitten sanoivat "meillä olisi niitä pahimpia mahdollisia uutisia". Tulivat sisään, istuimme keittiönpöydän ääreen ja kävimme läpi mitä oli käynyt. Sain papereita, joissa oli ohjeita jatkoa varten. Poliisit varmistivat että minulla on joku kenelle soittaa ja että pärjään, ja lähtivät sitten pois.