Mikä sai teidät hakeutumaan hoitoalalle?
Työskentelen nykyisin terveydenhuoltoalalla, mutta hallinnossa. En ole koskaan kuvitellut itseäni hoitoalalle ja vielä vähemmän nyt, kun olen nähnyt sitä. Kauheita ne sairaat ihmiset... Mikä ihme on saanut teidät hakeutumaan hoitoalalle? Eikö kammota se kuolema ja sairauksien määrä, kaikki eritteet ja kynsisienet ja ties mitkä? Tai pelota mieleltään sairaat ja muuten vaan omituiset ihmiset, joiden kanssa pitää olla tekemisissä?
Kommentit (4)
Olen lähihoitaja ja työskennellyt aina lasten parissa. Aluksi olin muutaman vuoden päiväkodissa ja nyt jo yli kymmenen vuotta perhekuntoutustyössä. Ei ole eritteitä eikä kuolemaa mun työssäni. Pidän oikein kovasti työstäni ja ihmiset ovat pääsääntöisesti ihania, vaikka ongelmissa ovatkin.
Varmaan alitajuinen vetovoima persoonallisuudeltaan kieroutuneisiin ihmisiin. Isäni oli narsistinen pikkupoika, joka hallitsi meitä lapsia uhkailulla ja alisti äitiäni henkisesti. Siinä ei tyttären itsetunto juuri päässyt pullistumaan saati haaveilemaan mistään omista kyvyistään.
Ihan perinteinen hoivavietti. Jo lapsena leikin aina hoitajaa ja koko nuoruusajankin oli haaveissa hoitoala. Lukion jälkeen oli selvää, että hoitaja minusta tulee ja niin tulikin. 30 vuotta olen ollut hoitajana ja olen edelleen sitä mieltä, että oikeassa ammatissa olen.
Olen aina halunnut auttaa ihmisiä ja tiedän olevani siinä hyvä. Miksi siitä ei sitten tekisi ammattia.
Miksi ihmeessä olet itse hakeutunut terveydenhuoltoalalle, edes hallintoon? :) Ei minua kammota sairaudet tai kuolema. Mahatautista ihmistä tosin on aina hiukan ikävä tutkia, koska saan mahataudin kovin helposti.