Miksi sitä ihastuu ja rakastuu toisiin, vaikka rakastaa jo ennestään ihmistä?

Samaa olen miettinyt. Ihan samaa.

Voi kun sen tietäisi tässä lemmentuskassaan... Puolisoani rakastan, perhettäni en hajota, mutta... MUTTA!!! Kun yhden miehen vuoksi voisi heittää kaiken hiiteen ja vain antautua... *huoh* Punaviiniä kehiin, kiitos.

Todellakin ihminen on moniavioinen... Tai sen avion vois jättää ihan kokonaan toisaalta poiskin. Jossainhan on nyt määräaikaisia avioliittojakin jo, olikohan Meksikossa. Ei tule sitten niin suurta epäonnistumisen tunnetta tai mielipahaa sekä eronahisteluja, kun on ihan oletusarvona että homma kuitenkin väljähtää muutamassa vuodessa ja vain sitkeimmät sissit sitten menevät maistraattiin ja käyvät pistämässä uudet paperit vetämään, eli uusivat sen määräajan eteenpäin.

juu on ihminen vain on

En tiedä, mulle ei ole koskaan käynyt noin. 10 uotta saman miehen kanssa, eikä ole tullut mieleenkään katsella ketään muuta. Olenkohan jotenkin outo...

^ Ei minullekaan käynyt noin eikä tullut mieleenkään edes katsella/ajatella ketään muuta ennen kuin 18 vuoden yhteiselon jälkeen kävi niin. Että ihastuin, vaikka rakastan puolisoani.

Ei sille voi mitään. Sitä se elämä on. Sitä ajatuu vain vääjäämättä eteenpäin uusille aukioille.