Kaikki kivakin on lasten kanssa ihan paskaa

Hauska aloitus, mutta tuollaistahan se tosiaan monesti oli. Onneksi ei ole enää pikkulapsia.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:38"]

Ei lasten kanssa tarvitse tehdä mitään erityisen kivaa. Lasten kanssa olemisen onni löytyy ihan tavallisesta arjesta ja kiireettömyydestä.

t. kotiäiti

[/quote]

Täällä toinen samanlainen äiti. En ole juuri lasten kanssa mitään erityistä tehnyt, ihan vaan arkea kotona elelty ja hyvin ja stressittä on mennyt.

Kuulostaa siltä että lapsesi ovat huolionkipeitä, äidinkipeitä, sen vuoksi natisevat ja kitisevät.  Istuta kaksi lasta pikkukakkosen ääreen ja tee pullaa kahdestaan yhden lapsen kanssa. Ja sitte seuraavana päivä jotain muuta seuraavan lapsen kanssa jne. sisaruskateus on inha hommaa mutta pitäähän niiden opetella vuorottelemaan. 

Aloittajan kanssa samaa mieltä. Mikään ei lopulta päädy mukavasti. Oltiin esim. ennen tenavia miehen kanssa Särkänniemessä, ja se oli varmaan mun elämäni hauskin päivä. Sen kesän jälkeen on ollutkin lapsia, ja huvipuistoreissut on ollut yhtä helvettiä... Matkoja ei kestetä, heti on nälkä, jano, pissahätä, pas...kahätä, "väsyttää", "mennään jo pois" (just päästy kalliisti sisään), "joko lähdetään", "ei täälä oo kivaa", itkua, ja matka kotiin on liian pitkä. Kun päästy parkumisen jälkeen kotiin niin "tylsää, ei mitään tekemistä", "Äiti/isi  tuu antamaan vauhtia (kiikkuun) "tulkaa tramboliinille hyppiin"   Voi jumal,,,uta  just moottori olis pyörittäny! 

11 on jossain määrin oikeilla linjoilla, mutta mielestäni aikuisen ei tarvitse leikkiä robottia kattila päässä ja teeskennellä olevansa hassu. Riittää aivan hyvin, jos lapset ITSE keksivät leikkiä robottia ja nauravat toisilleen. Siitän aikuisellekin tulee hyvä mieli.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:40"]

No sulla on se pieni juttu tässä, että sinä määräät mitä tehdään, ja olet sitten pettynyt, kun lapset eivät teekään toiveidesi mukaisesti. Hauskasti tosiaan kerrottu joka tapauksessa.

Mutta onhan lasten kanssa tosi hauskaa. Sun täytyy vaan muistaa, että pienen ihmisen maailmakin on pieni. Hauska on sitä, että itse heittää ne aikuisen jäykät ajattelumallit roskikseen ja lakkaa nipottamasta.  Pistäkää keittiön kaapeista kattilat päähän ja olkaa robotteja. Hakekaa youtubesta kaikkien aikojen kesähitit ja pitäkää kreisit tanssikisat. Mitä naurettavamalta aikuinen näyttää, sen hauskempaa on kaikilla. Suoraan sanottuna minustakin olisi tylsää, jos porukassa olisi aina joku sormi pystyssä kertomassa, miten asiat pitää tehdä oikein.  Ja niin ois varmaan sustakin ap. :)

[/quote]

Ehkä ette vain osaa olla yhdessä perheenä? Anna kun arvaan, lapset on koulussa tai päiväkodissa eri ryhmissä, sinä ja lasten isä töissä päivät, jokaisella omat harrastuksensa ja loma on tuskaa, kun pitää olla oman perheen kanssa kokonaiset neljä päivää (!!) ja keksiä tekemistä.

En osaa neuvoa. Meillä tekemiset sujuu yleensä tosi hyvin; uimareissut, hiihtoreissut, etelän matkat, kaikki. Mutta meillä onkin rauhallinen tunnelma eikä kukaan pingota. 

Ihan totta, semmostahan tämä on :D 

Vielä kun vanhemmalla on adhd, niin eihän se jaksa odottaa, kuunnella ja tehdä ohjeiden mukaan. Nuorempi taas on vasta 2-vuotias, niin ei sekään oikein jaksa odottaa, kuunnella ja tehdä ohjeiden mukaan. 

Mutta kärsivällisyys on kyllä itellä kasvanut! 

Minusta muuten retkellä käyminen, pullan leipominen ja kasvien istutus on just sitä normaalia ja tavallista arkea... ei kai sitä kotona vaan istuta ja öhmötetä?

Jos kotona on jatkuva huuto ja tappelu lasten kesken, niin vika on yleensä perheen huonossa kommunikointi kulttuurissa. Ei kuunnella lapsia tarpeeksi. Lapset keskenään ottavat oman tilansa tappelemalla, eivätkä koe tulleensa kuunnelluksi. Kun lapsi kokee, että häntä ei kuunnella, tai häntä ei oteta huomioon, niin sitten kiljutaan ja läpsitään/lyödään jne.

Meillä auttoi kiljuvan lapsen kanssa se, että alettiin aktiivisesti kysymään mikä on? Ja pyydettiin olemaan kiljumatta, ja kertomaan rauhallisesti mikä nyt on?.

Jos tulee tappelua/kiljumista yms. esim. kesken pullan leipomisen, niin sitten pitää ottaa aikalisä, ja sanoa lapsille STOP, nyt kuuntelette ja tottelette, tai poistutte paikalta. Ja kysytään mistä tuli tappelua, ja selvitetään epäoikeudenmukaisuudet. Pullaan ei laiteta kuin tämän verran suolaa, tai sitten poistut leipomasta. Jokaiselle lapselle sitten oma pieni pullataikina käteen. Ja jos ei totella, niin sitten poistutaan paikalta.

Ton takia mä tein vain yhden lapsen. Sen kanssa on helppoa. 

Kaikki ei vaan osaa. Lastenkasvatus ja yhteishengen luominen on sekin taitolaji.

Lapset ovat erilaisia, jossakin perheessä nuo hommat sujuvat ehkä kivasti, monissa ei. Meidän kolmesta lapsesta kahden ekan kanssa asiat olisivat sujuneet useimmiten helposti, mutta kolmannen kanssa ei. :)  Kannatan myös sitä, että halutessasi touhuta jotain 'haastavaa', kuten leipomista, ota vain yksi lapsi mukaan, ja toiselle vuoro seuraavalla kerralla.

Jos yhtään lohduttaa, muutaman vuoden päästä teillä on yhdessä tosi hauskaa, kun muistelette yhteistä 'laatuaikaanne', sen verran humoristiselta kuulostat!

Minä luulen, että on myös tekemistä niiden lasten luonteella. Ette kai te oikeasti ole sitä mieltä, että kaiken voi laittaa kasvatuksen piikkiin? 

Minä luulen, että on myös tekemistä niiden lasten luonteella. Ette kai te oikeasti ole sitä mieltä, että kaiken voi laittaa kasvatuksen piikkiin? 

Joo, erityislapsen kanssa lomalla ja paikkoja on pistetty jo paskaksi kun silmä välttänyt. :( Koko ajan maristaan että "multa loppui jo tekeminen", vastaan joka kerta samoin eli "tylsyys kuuluu elämään, ehkä keksit kohta jotain" mutta sitten jäädään ovenpieliin mankumaan kunnes pitää huutaen komentaa pois. Leikin kyllä joka päivä lapsen kanssa jotain, pelataan ja katsotaan jne. mutta silti vaan mankuu tuossa jotain.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:29"]

Joo, mullakin alkaa kiristää tää pääsiäisloma hermoa. Ei mitään järkevää tekemistä. Älämölöä ja tappelua. Pääsis töihin.

[/quote]

Onneksi tämä on lyhyt loma. Saa taas pian tungettua omat lapset päiväkotiin/kouluun, niin saa joku muu aikuinen tapella näiden hyvin kasvatettujen, vuoroaan odottavien, kärsivällisten, ohjeita noudattavien penskojen kanssa.

No ei se nyt ihan tuollaista ollut. Kyllä päästiin hiihtämään monesti ja eväät oli matkassa. Paljon leivottiin yhdessä ja puuhasteltiin.

No ne taimien istuttamiset jäi, kun en sellaista huomannut tehdä. Mutta perunoita kasvatettiin ämpäreissä :)

Mutta ehkä niihin hommiin säilyi ote, kun oli kotiäitinä ja lapset totteli eri tavalla, kun äiti oli tuttu ihminen, joka oli viettänyt heidän kanssa aikaa paljon.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:40"]

Hauska aloitus, mutta tuollaistahan se tosiaan monesti oli. Onneksi ei ole enää pikkulapsia.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:25"]

Mitä kivaa voi lasten kanssa muka tehdä niin, että se on kivaa?

Lähdetään retkelle, hiihdetään 500m ja paistetaan makkarat! Jee?
Aina joku monkuu ja vonkuu ja valittaa. Pudotetaan makkarat hankeen, pissataan housuun, kaatuillaan tahallaan suksilla ja ulistaan. Unohdetaan villasukat, varpaat palelee, tumput kastui, pipo meni silmille. Kuka kerää roskat - äiti, kuka siivoaa nuotion - äiti, Äiti tule jo, äiti auta, ääääääiiiiiitiiiiiiiiiii kakka houhuhha!

Hei, leivottaisko pullaa! Jee?
Tappelu siitä, kuka saa sekoittaa. Kulho kaatuu, suolaa meni liikaa kun piti tehdä oman pään mukaan, kananmuna tippui lattialle. Taikina tarttui sormiin, pyyhittiin se tukkaan ja paitaan. Uunista tulleet pullat hävisivät parempiin suihin sillä aikaa kun äiti imuroi jauhoja lattialta.

Laitetaan taimia kasvamaan, jokainen saa oman tomaatin! Jee?
Multaa korvissa, pöydällä, lattialla, kukaan ei kuuntele ohjeita, eikä malta odottaa. Lopulta kukaan ei tiedä mitä purkeissa kasvaa kun joku ehti repiä tarrat irti. 

Huutoa huutoa huutoa tappelua tappelua kiukuttelua huutoa mölinää sotkemista tappelua. Mikään ei ole kivaa noiden pentujen kanssa, ei yhtään mikään.

[/quote]

Opettelette yhdessä kirjoittamaan?

Just tuollaista se oli! Lapset ovat -Luojan kiitos- vain vähän aikaa pieniä.

Nyt minulla on kolme teinityttöä ja elämä heidän kanssaan on IHANAA! Pikkulapsiaika on paskaa - yritä kestää. Kyllä ne kasvavat.

Meilläkin 4- ja 2-vuotiaat ovat toistensa kurkussa kiinni vähän väliä, marisevat, natisevat ja kitisevät vähän väliä jostain. Vähintään toinen on aina vastahankaan. Mutta kimppatekemiset meillä sujuu yleensä kohtalaisesti, sillä mä olen melkoinen kurinpitäjä. Eli tehdä saa, sählätä ei, ja odotetaan lupaa ja vuoroja esim. leipomishommissa, istututushommissa jne. Ihan mukavia hetkiä, vaikka tosiaankin vähän armeijatyyliin...

Mies on vähän rennompi ja seuraukset usein sen mukaiset... Viime viikollakin kun kävin omassa harrastuksessa ja oli puhuttu, että tehdään illalla sitten pannaria, niin eipä sit tehtykään... Mies oli päättänyt alkaa paistaa lettuja lasten kanssa, ja lettumaidot päätyivät kulhosta lattialle. Yllätys. Positiivista oli se, että munat ja jauhot eivät vielä olleet seassa.

Ihanaa, kiitos tästä kirjoituksesta!:D Mulla on välillä kamalan huono omatunto kun ei huvittaisi tehdä lasten kanssa mitään ihmeellistä, monesti päätän että nyt pidetään kivaa, enkä ärsyynny. Mutta aina joku alkaa itkemään, saa raivarin, sotkee tahallaan ja alan pikku hiljaa ärsyyntyä. Sitten toivon että koko homma on äkkiä ohi ja kuitenkin jälkeenpäin harmittaa kun ei ollutkaan kivaa. Mulla on varmaan itsellä liian suuret "odotukset" tai jotakin...