Mikä mua vaivaa, kun väsyn ihmisten seurassa helposti?
Kommentit (10)
Olet introvertti. Se ei ole mikään vaiva vaan ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Introverteillä on myös tärkeitä vahvuuksia, joita ei valitettavasti nykyisin aina sosiaalisuutta korostavassa arvomaailmassa huomata.
Kärsit todennäköisesti sosiaalisesta jännittämisestä.
Kuten vastaaja 3 sanoi, olet introvertti. Tyttäreni on sellainen. Ihmisten seura väsyttää, omassa rauhassa ladataan akut. Yksinäisyydestä nautitaan luksuksena.
Toiset saa muista ihmisistä voimaa/energiaa.
Minulta taas muut ihmiset vie voimat.
Pari tuntia menee mukavasti mutta sitten alan kaivata omaa rauhaa.
Olen tällainen nykyajan erakko :)
Parhaiten viihdyn yksin kaikessa rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 13:13"]
Toiset saa muista ihmisistä voimaa/energiaa.
Minulta taas muut ihmiset vie voimat.
Pari tuntia menee mukavasti mutta sitten alan kaivata omaa rauhaa.
Olen tällainen nykyajan erakko :)
Parhaiten viihdyn yksin kaikessa rauhassa.
[/quote]
Tämä on introverteille tyypillistä. Ekstovertti saa voimansa toisilta ihmisiltä, sosiaalisista kanssakäymisistä, kun taas introvertti saa voiman omasta sisimmäistään, ja liiallinen sosiaalinen kanssakäyminen kuluttaa tätä voimaa, joka parhaiten virtaa omassa rauhassa. Tämä introvertin piirre on myös mieletön vahvuus, sillä introvertti on aika riippumaton henkisesti muista ihmisistä ja kestää hyvin tilanteita joissa on erittäin yksin.
Kaikkien introvertiksi itsensä kokevien kannattaa lukea Susan Cainin "Hiljaiset -introverttien manifesti" http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/hiljaiset-introverttien-manifesti.html Minä ainakin opein arvostamaan sen myötä enemmän introverttiyttä, jota itsessäni aina pidin pelkästään jonkinlaisena vammana, sosiaalisena rajoittuneisuutena, enkä nähnyt lainkaan sen hyviä puolia.
Voit myös jostakin syystä olla henkisesti vähän omanapaine, Et kiinnostu muista ihmisistä, et välitä heidän elömistään. Kiinnostut vain itsestäsi.
Minä olen introvertti ja saan kyllä voimaa toisista ihmisistä, tiettyyn rajaan saakka. Toisen introvertin seura vie mehut. Saan kyllä voimaa yksinolostakin mutta sitäkään ei saa olla liikaa...
Minä saan päivittäisen "ihmisannokseni" töissä. Työpäivän jälkeen en halua enkä jaksa nähdä ihmisiä. Lapseni riittää kontaktiksi muihin ihmisiin vapaa-aikana, ja hänkin alkaa olla niin iso, että viettää suuren osan ajastaan kavereittensa kanssa. Sukulaisiin olen harvakseltaan yhteydessä, mutta kyllä jo parin tunnin kyläilyn jälkeen alkaa kelloon vilkuilu ja haluaisin kotiin lepäämään tai vieraiden lähtevän. Yökyläily puolin ja toisin vie voimia tosi paljon.
Haaveilen siitä, että saisin asua keskellä metsää yksin tai lapseni kanssa (ehkä mahdollisesti puolison, jos sellaisen satun löytämään) ja ainoa kontakti tuntemattomiin ihmisiin olisi kerran kuukaudessa kauppareissu.
Jaa-a, et osaa rentouatua, vaadit itseltäsi kovin paljon, olet kovin kovin itsekriittinen? Eihän elämä ole esittämistä, vaan elämistä. Toki voit olla myös masentunut, epäempaattinen oman huonon olosi vuoksi.