Menee hermot äidin kanssa :(
Olen siis aikuinen nainen, mutta lapsuudenkodissani putoan tahmeaan olotilaan. Hankalaa olla. Äiti on aina ollut MARTTYYRI!!! Eilen kun kysyin, että mikä melu keittiöstä kuuluu, sanoi hiirimäisenä ja pelästyneenä, että en minä mitään ole melunnut. Teki mieli lyödä :( En kestä tuota pelästynyttä hiirimäistä asennetta. Toivoisin äidin olevan reippaampi...
Isäni taas ei jaksa ollenkaan touhuta lastenlastensa kanssa.Isompi lapsista ei enää edes viihdy mummolassa, koska ei ole mitään tekemistä. Isäni ei satsaa lapsiin ollenkaan.
Syyllinen olohan tästä itselle tulee. Olen aika räiskyvä ja kovaääninen, äiti on aina jotenkin pelännytkin minua.
Onneksi kohta pääsee kotiin.
Kommentit (5)
kuule, äidit on usein vaikea pala...niin meilläkin...ihan sietämätön hyssyttelijä...mistään vaikeista aiheista ei saa puhua ja omia virheitään ei voi tunnustaa...olkoon yksinään...
Miten voisi itse pystyä parempaan omien lasten kanssa?????
ap
rakkaudesta siihen lapseen...rakkauden ei kuulu satuttaa...sen minä ainakin yritän muistaa, rajat on osa sitä kunhan ne on jollain lailla järkeviä...
Lisäksi väsyn käydessäni lapsuudenkodissani ja mieleni tekee vain nukkua. Vanhempani tarvitsisivat apua, mutta minulla ei ole voimia tehdä yhtään mitään. Hirveän surullista, olen yrittänyt skarpatakin, mutta tuntuu, että väsyn siitäkin vai lisää ja se son sellaista teeskentelyä.
ap
Koen siis, että koskaan lapsena minulla ei ole ollut kunnon rajoja, olen aina ollut niin vahva ilmaisuissani, että vahnempani ovat jääneet "alakynteen" :(
ap