Loputon jälkipuinti omassa päässä juhlien jälkeen
Onko kenellekään tuttua? Kutsujen jälkeen, ei alkoholilla osuutta asiaan, voit olla yhtä hyvin selvin päin tai juonut pari paukkua, kotiin tullessa asiat vielä ihan ok ja iloinen, mukava ilta on vielä hetken sellaisena mielessä. Mutta kun kelaat illan tapahtumia päässäsi, vähitellen alkaa valtava ahdistus vallata mielen ja kaikki omat sanomisesi alkavat hirveästi ahdistaa, nolottaa ja kaduttaa. Että mitä mä nyt senkin sanoin ja olispa pitänyt pitää pää kiinni, voi miten typerä olinkaan. Joskus ahdistus kasvaa melkein sietämättömäksi. Vähitellen se sitten häviää ja päivän, parin kuluttua on poissa.
Teille muillekin tuttua?
Mistä tällainen hirveä morkkis mahtaa johtua?
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 08:33"]Onko kenellekään tuttua? Kutsujen jälkeen, ei alkoholilla osuutta asiaan, voit olla yhtä hyvin selvin päin tai juonut pari paukkua, kotiin tullessa asiat vielä ihan ok ja iloinen, mukava ilta on vielä hetken sellaisena mielessä. Mutta kun kelaat illan tapahtumia päässäsi, vähitellen alkaa valtava ahdistus vallata mielen ja kaikki omat sanomisesi alkavat hirveästi ahdistaa, nolottaa ja kaduttaa. Että mitä mä nyt senkin sanoin ja olispa pitänyt pitää pää kiinni, voi miten typerä olinkaan. Joskus ahdistus kasvaa melkein sietämättömäksi. Vähitellen se sitten häviää ja päivän, parin kuluttua on poissa.
Teille muillekin tuttua?
Mistä tällainen hirveä morkkis mahtaa johtua?
[/quote]
Ei juhlista, tai joskus niistäkin, mutta töistä on tänään morkkis. Usein menee ilta pilalle, vaikka töistä lähtiessä olo on ihan hyvä mieli, mutta sitten tuntuukin että kaikki on menny pieleen, ja ei saa kokonaiskuvaa päivästä, vaan jotenkin ne "mokat" täyttää koko pään.
Itse olen tällainen samanlainen morkkistelija. Oman tilanteeni olen tulkinnut niin, että se johtuu lähinnä häpeästä. Ylikontrolloiva puoli itsestäni jää alakynteen, kun otan alkoholia. Selvinpäin on helpompi "vahtia" itseään...
Hillitty käytös on suomalainen hyve. Lapsuuden kodissani kaikenlaiset tunteen purkaukset aiheuttivat paheennusta. Kaipa se häpeä sieltä kumpuaa, vaikka harvoin olisi syytä mitään hävetä.
Mielelläni tulisin toimeen tämän spontaanin, emotionaalisemman puoleni kanssa. Ehkä siksi juominen on kivaa, kun se nipottaja hiljenee edes hetkeksi. Parempi tietysti olisi, jos ihan selvinpäinkin uskaltaisin enemmän...
En minäkään ymmärrä. Pistää miettimään, kuinka paljon minun tuttavapiirissäni on näitä itseään ylianalysoivia persoonia. Pelottava ajatus.
tuli tällänen googlettamalla vastaan..
TODELLAKIN tulee morkkis, ja auta armias jos enemmänkin otan enkä muista TASANtarkkaan keskusteluja ni sit morkkis,ahdistus aivan megalomaaninen..saatan viikon märehtiä ja miettiä eri vaihtoehtoja mitä blacoutissa sattunut tai sanonut..ja tottakai mielessä pyörii ne pahimmat skenaariot :( joskus krapuloissa morkkistelen vanhojakin juttuja :/
Mitä turhaa kelata? Sulla on vain huono itsetunto ja annat aivan liikaa arvoa sille, mitä muut ajattelee vaikkeivät ajattelisi yhtään mitään. Oli kivat juhlat, sulla oli kivaa. Älä pilaa kaikkea ylianalysoimalla itseäsi.
Laitahan muutama katumasiesimerkkilause tai -kommentti.
Pystyy sitten ottamaan kantaa, onko sulla hävettävää.
2 mitä luulet että toisen tunteiden turhiksi sanominen auttaa? Ihmisen psykologia on hieman mutkikkaampaa kuin "älä analysoi"
Elämässäsi tapahtuu liian vähän asioita. Siksi jäät pyörittämään niitä, mitä tapahtuu. Keskity siihen, mitä ympärilläsi on juuri nyt, omaan perheeseesi, sen puuhiin ja asioihin. Unhda ne muut ja hulat ja niin edelleen - niin kaikki muutkin unohtavat. Ja kun tarkemmin mietit, niin niillä juhlien vierailla ihmisillä ja heidän mielipiteillään sinusta ei ole edes mitään väliä, - ainakaan verrattuna siihen, miten tärkeitä oman perheesi jäsenten mielipiteet ovat.
On tuttua, tiedän juuri mitä tarkoitat. Itse yhdistän tuon kyllä siihen alkoholiin, voi tulla yhdestäkin lasillisesta, mutta jos juo enemmän niin tulee voimakkaampana. En tiedä onko se jäänne jostain nuoruudesta kun illan vieton jälkeen saattoi oikeasti olla jotain morkkisteltavaa, opittu tapa siitä. Nykyään tuo tulee aivan mitättömistä asioista, esim. naura vähän liian suureen ääneen tms. Se kyllä auttaa oloon että tietää että parin päivän jälkeen olo on normaali.
Itselläni on muuten sellaistakin, että voi yhtäkkiä tulla mieleen joku moka 15 vuoden päästä ja sitten märehdin ja morkkistelen sitä.
Huono itsetunto, et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet. Olet aivan liian ankara itsellesi!! Mitä jos yrittäisit vähän nauraa itsellesi (jos oikeesti sanoit jotakin hassua) ja muussa tapauksessa unohda, ja mieti vaikka muita ihmisiä, kuka oli pukeutunut mitenkin, mitä kivas tapshtui, sanooko joku muu jotakin hauskaa..
Mä olen välillä samanlainen! Mutta yritän vaan olla ajattelematta sanomisiani, koska tuskin niitä kukaan oikeasti muistaa! Vai muisteletko sinä, että se yksi sanoi niin ja se niin ja se yksi niin, kuulostipa oudolle, olis ollu hiljaa?:) Kaikki keskittyy vaan oikeasti itseensä.
Tuttu tunne ap! Mä teen sitä jatkuvasti. Eikä tarvi olla edes pippalot vaan ihan vaikka teen sijaisuutta jossain työpaikassa ja möläyttelen typeriä... Alkon jälkeen morkkis mahdoton, jos olen tutussa seurassa. Vierailla ei ole väliä.
Ap tässä. Joo, luulen, että kyse on huonosta itsetunnosta ja valtavasta herkkyydestä. Ja melankolisesta luonteesta. Ihan niinkuin Sinikka Nopolan kirjoissa, niissäkin aina muistellaan mokia ja pelätään että tehdään omituinen vaikutus muihin. ("Onkohan naapureista outoa, että istun tässä takapihalla, istunko tässä liian usein?"). Tuo minkä yksi vastaaja sanoi, niin taitaa olla niin, että kyse on todella alkoholista, sittenkin. Lasi viiniä saa jo kielen tavallista notkeammaksi ja tulee oltua avoimempi ja rohkeampi kuin muuten. Se hävettää jälkeenpäin. Esim. innokas tanssiminen hävettää jälkeenpäin tai että on tunteikas, kun muuten on rauhallinen ja hieman etäinen. Muidenkin silmissä olen varmaan normaalia vapautuneempi ja ehkä sen takia vähän huvittava? No niin, pohdinta alkoi taas...;-)
heh, tuttua oli.
Lopetin 22 vuotiaana viinan käytön ihan totaalisesti. jos psyyke ei kestä lasillista niin ei pidä ottaa. Haluan pitää tilanteet hallinnassa. Antaa sellaisen kuvan kuin mitä oikeasti olen niin ei tarvitse miettiä tai hävetä jälkeen päin.
Auta armias jos otin yhtään enempää kuin 2 lasia kun yhdestäkin lasista alkaa puhua mitä sattuu. Ja kun on herkkä ja huono itseluottamus niin se aiheutti viikkoja kestävän ahdistuksen.
Tuttua! Just eilen olin yhdessä tilaisuudessa, enkä viinan tippaa maistanut, ja ihan hirveä kelailu. Mulla ei oo edes tapana möläytellä mitään tyhmää, ja oon ainakin ennen ollut sulava seurassa. Tuntuu, niin kuin olisin tullut jotenkin allergiseksi ihmisisille.
Jos on huono itsetunto niin usein siihen liittyy kuitenkin myös se, että elämä pyörii sen oman navan ympärillä.
Eli moni luulee, että muut ovat yhtä kiinnostuneita juuri minusta ja minun sanomisista ja tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kuin minä itse.
Ihan turhaa kelaat ja murehdit koska oikeassa elämässä kukaan ei muista enää seuraavana päivänä sinun höpinöitäsi eikä mieti sinua sen enempää...vain sinä itse vellot omassa itsessäsi ja ketään muuta ei kiinnosta yhtään!
Eli täysin turhaa koko morkkis olemattomasta.
Ap tässä taas. Mietin tätä lisää ja tulin tulokseen, ettei sittenkään ole kyse pelkästään alkoholista, vaan tämä voi tapahtua vaikka kahvittelullakin. Tempaudun mukaan muiden tunnelmaan ja saatan pälpättää siinä mukana asioita, joiden sanomista kadun aivan hirveästi jälkeenpäin. Inhoan sitä, että puhun ja ajattelen vasta jälkeenpäin. Sen ominaisuuden haluaisin todella muuttaa itsessäni. En haluaisi muiden tietävän itsestäni oikeastaan mitään. Miksi, en tiedä. En tajua esim. miten blogien pitäjät voivat kirjoitella asioistaan koko maailmalle. Menisin ihan hajalle jos tekisin jotain sellaista.
Voi jestas. Kun ei elämässä ole ongelmia, täytyy näemmä väkisin tehdä niitä. Ehkä tuo omien tekemisten loputon märehtiminen on itsekkyyttä? Onko teillä jotenkin sellainen tunne, että olette elämän keskipisteitä, joiden tekemiset ja sanomiset ovat piirtyneet ikuisiksi ajoiksi kanssaihmisten mieliin ja verkkokaulvoille joista he sitten loputtomasti muistelevat juuri teidän tekemisiänne. Haloo. Kukaan ei oikeasti huomaa eikä muista sitä, mitä te märehtijät olette suustanne eilen illalla päästäneet tai minkälaisessa asennossa istuneet tuolilla ja kuinka pitkään. Ette te ole mitään maailman napoja, siis ihan oikeasti! Huh huh.
Ketään ei oikeasti kiinnosta! Jotkut isommat munaukset toki säilyvät historian kirjoissa ja ihmisten mielissä, mutta kuinka usein sellaisia oikeasti tapahtuu? Ei kovinkaan usein.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 12:17"]
Ap tässä taas. Mietin tätä lisää ja tulin tulokseen, ettei sittenkään ole kyse pelkästään alkoholista, vaan tämä voi tapahtua vaikka kahvittelullakin. Tempaudun mukaan muiden tunnelmaan ja saatan pälpättää siinä mukana asioita, joiden sanomista kadun aivan hirveästi jälkeenpäin. Inhoan sitä, että puhun ja ajattelen vasta jälkeenpäin. Sen ominaisuuden haluaisin todella muuttaa itsessäni. En haluaisi muiden tietävän itsestäni oikeastaan mitään. Miksi, en tiedä. En tajua esim. miten blogien pitäjät voivat kirjoitella asioistaan koko maailmalle. Menisin ihan hajalle jos tekisin jotain sellaista.
[/quote]
Ja analysointi näköjään jatkuu. Ei kannata jatkaa, olet ainoa, joka on sinusta itsestäsi tuolla tavalla kiinnostunut. Muut eivät ole.
Tämä on niinkuin siinä vanhassa vitsissä.
Suomalainen, saksalainen ja amerikkalainen ovat savannilla katsomassa elefanttia. Saksalainen miettii, että minkälaiset kengät elefantista saisi. Amerikkalainen taas tuumii kuinka paljon tienaisi elefantin syöksyhampaista. Samaan aikaan suomalainen pohtii että mitähän tuokin elefantti hänestä ajattelee.