Suhdesotkua... auttaisko joku
Kaipaisin kanssasisarilta neuvoa. Kiitos jo etukäteen.
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa vuoden. Olen ollut hirrrrrmuisen rakastunut ja rakastan häntä edelleen kovasti. Aina silloin tällöin on tullut "kehityskeskusteluja" hehe. Osa niistä on johtunut minun peloista, kun olen pelännyt ettei hän rakasta ja tulkinnut asioita väärin.
No nyt vene on kääntynyt niin päin että miehestä tuntuu ettei hän riitä minulle. Ettei kelpaa. Että hän tekee asioita väärin. En oikein tajua, mistä tuommoiset ajatukset tulee, koska kehun häntä vuolaasti, kerron että rakastan, ja osoitan rakkauden myös teoilla. Varmaan osa hänen tunteestaan tulee menneistä kehityskeskusteluista, tietysti. Mies on kokenut että tekee asioita väärin, mutta ei niin ole ollut, silloinkaan. Hänen kokemuksensa asiasta sinänsä on tietysti oikea, enhän minä voi määrätä miten toinen kokee ja tuntee.
Pääasiallisesti tunne kelpaamattomuudesta taitaa tulla kuitenkin menneisyydestä. Vaikeasta avioliitosta, jossa ex-vaimo on määrännyt polkan tahdin, siis ollut todella määräävä ja dominoiva.
Mitä minun pitäisi tehdä? Minusta tuntuu jo ihan vaikealta, kun tuntuu ettei MISTÄÄN kärsi sanoa MITÄÄN, kun heti alkaa kommentointi että "no niinpä tietysti, taas minä oon tehnyt jotakin väärin, minä en riitä sinulle, minä en kelpaa". Tuntuu jo välillä itsestäkin että onko koko suhteella tulevaisuuttakaan. Jokaisen pienen riidan yhteydessä mies vetää vanhat jutut mukaan ja kuulostaa kuin hänen mielestään suhteellamme ei tosiaankaan olisi selviämisen edellytyksiä. Sovussa ollessa sanoo että rakastaa hirveästi.
Mitä teen?
Kommentit (11)
sano sille että kasaa ittes, hanki itsetunto ja ole mies ja älä inise niinkuin pikkulapset.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:31"]
Ihan ekana tuli mieleen, että mies petaa itselleen syytä lopettaa suhde. Syynä se, ettei "kelpaa sinulle". Kätevää, saa suhteen poikki plus syyn sinun niskoille. Menneisyyden kantaminen mukanaan on rasittavaa, hänen olisi ylipäänsä pitänyt selvitellä ajatuksensa ja päästä katkeruudestaan ennen uuden suhteen aloittamista.
[/quote]
Joko näin.
Tai sitten ne jatkuvat kehityskeskustelut syövät viimeisetkin voimat ja uskon omaan riittävyyteen. Kuka nyt aina haluaa kuulla mitä nyt taas tekee väärin missä ei kelpaa. Mieti, mihin sävyyn olet niitä toisen vikoja tuonut esiin ja kuinka usein, ja lähde purkamaan vähän siitä.
No, jos on saanut takkiinsa, tuo on ihan ymmärrettävää. Tosiasiassa aika moni mies ottaa asiat tolleen henkilökohtaisesti ja kokee, että se, että nainen ei ole onnellinen, on hänen syytään. Ymmärrän halusi keskustella asioista, mutta hyvin paljon voit vaikuttaa tähän asiaan sillä mitä otat esille ja millä tavalla tuot asiat esille. Eli tuo hänen mielikuvansa saattaa olla täysin sun syytä ja aikaansaamaa, tai se voi olla sun kehityskeskustelujen ruokkimaa tai sitten se voi olla täysin hänen oma juttunsa.
Jos millään tavalla olet kehityskeskusteluissa ilmaissut, että haluaisit hänen tekevän tai olevan toisin, olet vähintään osasyyllinen.
Kerrotko esimerkkejä mitä ja miten olette keskustelleet.
On hyvin eri asia sanoa esim. mä koen itseni yksinäiseksi, kun mulle ei puhuta illalla mitään vaikka ollaan samassa tilassa, kuin "sä et ikinä puhu mulle mitään" tai "mä kokisin olevani paljon onnellisempi, jos sä puhuisit mulle illalla kun katsotaan telkkaria"...
Minä ottaisin asian puheeksi ja sanoisin, että sinua rasittaa se ettei palautetta voi antaa yhtään mistään ilman, että hän rupeaa marttyyriksi. Puhuisin asian rauhallisella äänensävyllä en syyttävästi. Pyytäisin aluksi että hän kuuntelee keskeyttämättä. Kerro miten pahamieli sinulle tulee siitä, että hän reagoi aina noin ja vetää menneisyyden mukaan. Kerro, että haluat elää nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Parisuhde on kompromisseja. Marttyyrina oleminen tai aina toisen syyksi asioiden kaataminen tuhoavat suhteen. Kerro, että rakastat häntä, mutta tämä väsyttää sinua. Sinä haluat antaa ja saada palautetta. Pahoittele jos hän on kokenut aiemmat "kehityskeskustelut" liian raskaisi, sano ettei niitä tarvita jos asioista voi keskustella normaalin arjen lomassa. Kerro, että sinulla on pelko, että hän haluaa lopettaa suhteen ja siksi aina vetäytyy samojen syiden taakse lammas-asenteella. Sano ettet halua lammasta ja tiedät ettei hän semmoinen ole ja pyydä miettimään miksi aina tipahtaa samaan rooliin. Teidän parisuhde on eri kuin hänen aikaisempi - mutta vain jos hän itse myös muuttuu.
Onnea ja kärsivällisyyttä. En kuitenkaan kovin montaa vuotta moista katsoisi, jos hän ei muutu.
Kiitos vastauksista.
Joku tuolla mainitsi että mies inisisi ja vinkuisi =) No ei tee kyllä niin, tosiaankaan. Enemmänkin vihastuu, suuttuu, että no joko taas minä oon tehny jotakin väärin. Ei ole mikään lammas, vaan todella voimakastahtoinen ihminen joka tasan tarkkaan tietää, mitä haluaa.
Varmaan tuo reagointitapa on tosiaan minun syytä. Minuun tosin kolahti kovasti tuo, kun joku sanoi että mies etsii tekosyytä lopettaa suhteen ja vieläpä sälyttää syyn minun niskoille. Näin varmaan on. Muutama viikko sitten meille tuli paha riita erinäisistä syistä, ja mies pisti suhteen poikki. Muutaman päivän mietittyään halusi kuitenkin jatkaa. Mies on äkkipikainen eikä tosiaankaan mikään lammas. Syy siihen, että kuitenkin jatkoimme seurustelua, on siinä että emme ole nyt normaalitilanteessa muutenkaan. Riitaan löytyi lieventäviä seikkoja, kumpikin oli niin umpipuhki väsynyt. Mies on pitkällä sairaslomalla oltuaan vaikeassa leikkauksessa.
En tiedä, mitä minun pitäisi ajatella ja tehdä. En yhtään haluaisi palata tämän iltaiseen riitaan huomenna uudelleen. En tykkää vanhojen kaivelusta. Enkä ala kyselemään että haluatko vain lopettaa seurustelun...
Noista kehityskeskusteluista; olen yrittänyt käydä ne neutraaliin sävyyn ja maltilla. En ehkä ole kuitenkaan kokonaan onnistunut, etenkään silloin kun tuli paha riita joka johti välirikkoon.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:39"]
Kerrotko esimerkkejä mitä ja miten olette keskustelleet.
[/quote]
No esimerkiksi yksi keskusteluista koski sitä kun ensimmäisten seurustelukuukausien aikana mies saattoi perua tapaamisen lyhyellä viiveellä - aikoi esim. tulla iltavuorosta minun luo ja soittikin sitten töistä jo päästyään että ei hän kuule jaksakaan tulla, ajelee kotiinsa. Minä sitten otin asian esille ja sanoin että minusta tuntuu pahalta kun sovitut asiat perutaan ja vielä lyhyellä aikajänteellä.
Toinen asia, mistä on keskusteltu, on se haluaako mies olla lähekkäin tai haluaako edes seksiä. Tapaamme yhtenä - kahtena iltana viikossa. Yleensä vietämme aikaa yhdessä siten, että molempien lapset ovat seurassamme. Usein käy niin, että mies vetkuttaa nukkumaan menoa vaikka (isot) lapsetkin olisivat nukahtamaisillaan sohvalle. Sitten kun kömmitään sänkyyn, tuumii että olen väsynyt, kääntää selän ja nukahtaa. Joskus käy niinkin että kun vietämme Todella Harvinaista iltaa kahdestaan, mies saattaakin jäädä katsomaan telkkaria kun minä menen nukkumaan. Eikä ole moksiskaan siitä että tilaisuus Ajan Kanssa Harrastettuun Seksiin meni sivu suun. Olen joskus ottanut asian puheeksi mutta en syyttävään tyyliin. En tiedä, kai jokainen nainen ottaisi. Vai ottaisiko?
Tuntuu tosiaan siltä, että minun ei kärsi sanoa yhtään mitään yhtään mistään. Mies vetää heti herneet ja suivaantuu. En jaksa muistaa, oliko tilanne tämmöinen alunperinkin. Ehkä joo jossain määrin, mutta ei näin pahasti. Toki silloin alussa kehityskeskustelut pulppusivat eniten siitä, että minä pelkäsin ettei hän välitä minusta juuri lainkaan, tai ainakaan oikeasti aidosti. Mies ymmärsi, että epävarmuuteni pulppuaa entisestä elämästäni. Nyt viime aikoina hänen entinen elämänsä on sitten ruvennut pulppuamaan pintaan uskomattoman selvästi. Meillä on ollut puhetta yhteenmuuttamisesta. Mies on ruvennut pelkäämään että muutun sen jälkeen määräileväksi pirttihirmuksi, samanlaiseksi kuin hänen exänsä on ollut.
jos hänellä on taipumusta viime hetken peruutuksiin, ja on taipumusta haluttomuuteen seksin suhteen - niin kuka tahansa nainen muuttuu pirttihirmuksi.
siis jos nuo asiat tulevat esiin joko samanlaisina, tai muina ilmentyminä = toisen ajattelemattomuutena.
eikä varmasti ole kiinni siitä mitä sinä teet, vaan miehesi on vaikea miettiä miltä toisesta tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:25"]
Kaipaisin kanssasisarilta neuvoa. Kiitos jo etukäteen.
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa vuoden. Olen ollut hirrrrrmuisen rakastunut ja rakastan häntä edelleen kovasti. Aina silloin tällöin on tullut "kehityskeskusteluja" hehe. Osa niistä on johtunut minun peloista, kun olen pelännyt ettei hän rakasta ja tulkinnut asioita väärin.
No nyt vene on kääntynyt niin päin että miehestä tuntuu ettei hän riitä minulle. Ettei kelpaa. Että hän tekee asioita väärin. En oikein tajua, mistä tuommoiset ajatukset tulee, koska kehun häntä vuolaasti, kerron että rakastan, ja osoitan rakkauden myös teoilla. Varmaan osa hänen tunteestaan tulee menneistä kehityskeskusteluista, tietysti. Mies on kokenut että tekee asioita väärin, mutta ei niin ole ollut, silloinkaan. Hänen kokemuksensa asiasta sinänsä on tietysti oikea, enhän minä voi määrätä miten toinen kokee ja tuntee.
Pääasiallisesti tunne kelpaamattomuudesta taitaa tulla kuitenkin menneisyydestä. Vaikeasta avioliitosta, jossa ex-vaimo on määrännyt polkan tahdin, siis ollut todella määräävä ja dominoiva.
Mitä minun pitäisi tehdä? Minusta tuntuu jo ihan vaikealta, kun tuntuu ettei MISTÄÄN kärsi sanoa MITÄÄN, kun heti alkaa kommentointi että "no niinpä tietysti, taas minä oon tehnyt jotakin väärin, minä en riitä sinulle, minä en kelpaa". Tuntuu jo välillä itsestäkin että onko koko suhteella tulevaisuuttakaan. Jokaisen pienen riidan yhteydessä mies vetää vanhat jutut mukaan ja kuulostaa kuin hänen mielestään suhteellamme ei tosiaankaan olisi selviämisen edellytyksiä. Sovussa ollessa sanoo että rakastaa hirveästi.
Mitä teen?
[/quote]Ei kannattais niitä "kehityskeskusteluja" kovin tiuhaan pitää.
Itse alkaisin vähitellen lähtöä suunnitteleman.
Luultavasti olet jo mennyt liian pitkälle.
Olette vasta vuoden seurustelleet ja mies ei halua seksiä? Haloo! Tossa vaiheessa pitäis elää sellaista huumaa, että ei voi odottaa, et saa repiä vaatteet toisen päältä. Lopeta koko juttu, hyvä nainen, eihän toi mies ole tosissaan.
Ihan ekana tuli mieleen, että mies petaa itselleen syytä lopettaa suhde. Syynä se, ettei "kelpaa sinulle". Kätevää, saa suhteen poikki plus syyn sinun niskoille. Menneisyyden kantaminen mukanaan on rasittavaa, hänen olisi ylipäänsä pitänyt selvitellä ajatuksensa ja päästä katkeruudestaan ennen uuden suhteen aloittamista.