Mikä on työllistymisesi suurin este?
Kommentit (27)
Työkokemuksen vähyys. Korkeastikoulutettu olen. Jos en pian saa töitä, rupean toimimaan järjestöissä taas. Siitä olisi hyötyä tietyntyylisten hommien saamisessa. Toinen vaihtoehto olisi jatko-opiskelu, mutta ylikoulutuksesta saattaa olla jopa haittaa ilman työkokemusta.
Kukaan ei palkkaa minua töihin ahkerasta hakemisesta huolimatta. Aina löytyy Joku Toinen, joka on mieleisempi, sopivampi, nuorempi, sisäinen hakija tms.
Nelonen lisää vielä, että ilmeisestikään en voi asialle mitään tehdä. En ole ainakaan keksinyt mitään.
Jos pääsisi haastatteluun asti, niin tietäisin paremmin. Kaikkiin hakemiini paikkoihin on valtavasti hakijoita, välillä kymmeniä, joskus satoja. Suorahaut eivät ole tuottaneet tulosta.
Laiskuus hakea työtä. :D
Silloin kun työttömänä olin, kävin kyllä silloin tällöin muistaessani kyyläämässä läpi mol:in ilmoitukset, yhteenkään tosin en ikinä tainnut vastata, jos ei sillä hetkellä kiinnostanut hakea töitä. Työkkäristä tuli muutama työpaikkatarjouslappunen, johon oli pakko vastata ja niihin sitten hätäisesti kötöstelin jonkun vastauksen. Ja sitten kun kiinnosti työnteko, niin jokunen hakemus niin kyllähän se sitten tärppäsi.
Eli joo, voi sen eteen tehdä jotain, eli vähän ryhdistäytyä. :D
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 09:54"]
Työkokemuksen vähyys. Korkeastikoulutettu olen. Jos en pian saa töitä, rupean toimimaan järjestöissä taas. Siitä olisi hyötyä tietyntyylisten hommien saamisessa. Toinen vaihtoehto olisi jatko-opiskelu, mutta ylikoulutuksesta saattaa olla jopa haittaa ilman työkokemusta.
[/quote]
Mitä olet tehnyt kaikki kesälomasi, kuuluiko opiskeluusi työharjoittelua?
Sosiaalisten tilanteiden pelkoni. Itse työssäni se ei haittaa, sillä työn luonne on ääri-itsenäistä asiantuntijatyötä. Mutta työnhakua se kyllä vaikeuttaa, sillä haastatteluissa mokaan aina äärinolosti kammoni takia. Esim. änkytän, punastelen, hyvä jos omaa nimeäni muistan saati jos ne kysyvät jotain alaani liittyvää niin menee pasmat sekaisin enkä saa muodostettua järjellistä vastausta joka vakuuttaisi että tiedän niistä asioista jotain. Olenkin ollut jo 13 vuotta samassa työpaikassa jota inhoan, koska en ole päässyt haastattelusta koskaan muualle eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 10:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 09:54"]
Työkokemuksen vähyys. Korkeastikoulutettu olen. Jos en pian saa töitä, rupean toimimaan järjestöissä taas. Siitä olisi hyötyä tietyntyylisten hommien saamisessa. Toinen vaihtoehto olisi jatko-opiskelu, mutta ylikoulutuksesta saattaa olla jopa haittaa ilman työkokemusta.
[/quote]
Mitä olet tehnyt kaikki kesälomasi, kuuluiko opiskeluusi työharjoittelua?
[/quote]
Korkeakouluharjoittelu suoritettu, hiukan kesätöitä, mutta suhteessa ikääni tosi vähän. Yhteensä työkokemusta n. 1,5-2 vuotta.
Lapset tehty opiskeluaikana, joten se on vaikuttanut asiaan sekä myös tietyt terveysvaivat, joiden vuoksi en ole voinut tehdä esim. hanttihommia/fyysisesti rasittavia hommia.
mulla suurin este on että en erityisemmin tykkää tehdä duunia, en ole viittinyt edes hakea mitään, se rajoittaisi liikaa matkailua ja muuta toimintaa. (en ota vastaa mitään tukea yhteiskunnalta)
Alallani vakituisia työpaikkoja on vähän, minulla on laaja työkokemus mutta olen introvertti. En halua siivoojaksi enkä tarjoilijaksi. Minulla on korkeakoulututkinto ja ammattitutkinto, tämä pelottaa työnantajia kun haen töitä joihin ei tarvitse tutkintoa. En halua tehdä töitä alle 1800 e kkpalkkaa. Olen kuitenkin ollut töissä suht säännöllisesti viimeiset 8 vuotta. Teen pätkätöitä ja olen välillä työttömänä. Minulle kelpaisi 1800 e kkpalkka mainiosti jos vain vakituinen työpaikka löytyisi. Usein kuitenkin palkataan mieluummin halpa pätkätyöläinen hommiin kuin minut näillä aloilla joilta olen työtä hakenut. Nimim. Pätkätöihin kyllästynyt.
Minulla suurin este on paikka jossa asun, alan töitä ei ole täällä yhtään vaan n. 200 km päässä. Muuttaa pitäisi ja niin teenkin kunhan koulut loppuu keväällä.
Olen myös ulkomaille hakenut moneenkin paikkaan mutta ei vielä siitä kalastuksesta ole tulosta tullut ...
Terveydelliset syyt ja sitten se, että alan olla ollut jo liian pitkään työttömänä. Enää ei edes kiinnosta saada työpaikkaa.
Olen kyllä työllistynyt, mutta jos en olisi, niin taakaksi voisi muodostua vammainen lapsi, jonka takia tarvitsen enemmän joustoja kuin muut. Eikä tuota estettä voi poistaa, hän asuu kotona vielä 6 vuotta ja sen aikaa minun on vain jotenkin sumplittava nää jutut.
Mutta siis minulla on ihan hyvä työpaikka ja työskentelen alalla, jossa osaavista ihmisistä on pula, joten en ole kauhean huolissani.
Tällä hetkellä sanoisin, että ajokortittomuus. Ja ei, en voi tehdä sille asialle mitään. Ainut asia mitä voisin tehdä, ja se on kyllä suunnitteillakin, on muuttaa paikkaan, jossa on paremmat julkiset kulkuyhteydet. Käytännössä se tarkoittaa suurempaan kaupunkiin muuttamista.
Tietysti voisin kouluttautua myös lisää, sekin on suunnitelmissa, mutta sekin vaatii suurempaan kaupunkiin muuttamista.
Eli syksyllä olis vissiin muutto edessä. Saa nähdä muuttuvatko asiat.
Työkokemuksen puute, koska opintojen aikana oli pitkiä sairausjaksoja, joiden syy selvisi vasta muutaman vuoden jälkeen. Sitten kun tervehdyin niin tein harjoittelut ja molemmilla kerroilla pyydettiin jatkamaan harjoittelupaikassa vielä jonkin aikaa töissä, mutta eihän niillä vielä voita muita ihmisiä, kun samat harjoittelut ovat kaikki muutkin saman alan ihmiset tehneet.
Alalla on työpaikkoja, eikä oman alan duuneihin hakiessa ole välttämättä kuin pari muuta pätevää hakijaa. Mutta tietysti he menevät edelle jos työkokemusta löytyy enemmän.
En haluaisi vaihtaa alaakaan, kun en ymmärrä, että miten saisin töitä joltain toiselta alalta, kun sama työkokemuksen puutehan minulla olisi edelleen, vaikka koulutus vaihtuisi. Hoitoalalle minulla taas ei olisi mitään taipumuksia. Omalle alalle tiedän pari sertifikaattia, joiden suorittaminen voisi hyvällä tuurilla viedä muiden hakijoiden edelle, mutta minulla ei ole rahaa tuhansia euroja, jonka nuo kurssit maksaisivat. Ihan siis fyysisesti ei ole pankkitilillä sellaisia summia, jos olisi, niin ne voisivat olla hyvä sijoitus. Yleensä niitä taidetaan käydä työnantajan korvaamina koulutuksina.
En ole valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle enkä käytännössä edes käymään töissä tältä paikkakunnalta pitkän työmatkan päässä, koska kokopäivätyö vie ilman pitkiä työmatkojakin ihan liikaa aikaa päivästä. Oon kyllä lähipaikkakunnilta hakenut töitä, mutta rehellisesti sanottuna on tähän asti ollut aina vain helpotus, kun en ole tullut valituksi.
Omalla paikkakunnallani mun alan paikkoja tulee tosi harvoin auki ja niihin on mielettömästi hakijoita, koska myös melkein kaikki muut täällä opiskelleet tahtovat jäädä paikkakunnalla. Jostain pikkukylästä toiselta puolelta Suomea saisin luultavasti töitä heti. Jos mulle siis riittäisi elämäksi pelkkä työ, mut kun ei riitä. Tahdon elää täällä, missä läheiset ihmiseni asuvat.
Tällä hetkellä teen ylemmästä korkeakoulututkinnostani huolimatta työtä, johon ei ole minkäänlaisia koulutus (eikä käytännössä muitakaan) vaatimuksia ja jossa palkka on niin paska, ettei sillä ilman tukia tule toimeen. Mut tää on mun valinta - mielummin olen täällä töissä kuin tekisin hyvin palkattua koulutustani vastaavaa työtä muualla.
Olen kyllä töissä, mutta haluaisin vaihtaa. Esteenä on vanha ja nykykään riittämätön koulutus sekä ikä. Nuoria ja kouluttaneita on jonossa hakemassa samaa työtä pienemmällä palkalla. Kokemustahan minulla taasen on.
Siis onko tää ennänys? Asiallisia vastauksia kaikki. Oho, kiitos.
Ap.
Sopivien työpaikkojen vähyys. Jos joku työpaikka on minulle sopiva, niin tuntuu olevan monelle muullekin, ja aina joku muu saa sen. Kerran luottotietomerkintä esti työpaikan saannin. Varmasti myös ylipaino on ollut este, tai että on ex-yrittäjä ja vihreä... tai mistä helvetistä sen tietää. Täälläpäin vaikuttaa myös se että ei osaa paikallista ruotsin murretta.
Laihdutus on oikeastaan ainoa asia jolle voisi tehdä jotain. Toisaalta, kyllä työpaikoilla näyttää läskejäkin olevan töissä.