Kävin psykologissa testeissä ja tulos oli ihan jotain muuta kuin mitä olen!
Kävin työhaastettelujen yhteydessä päivän kestävissä testeissä ja kun tuli tulokset tippui leuka maahan niin minulta kuin mieheltänikin.
Olin vastannut kysymyksiin mielestäni kyllä totuudenmukaisesta, en kaunistellut, enkä vastaillut sen perusteella mikä olisi "oikein" tai jotenkin tavoiteltavaa.
Mieheni repesi nauruun siinä kohtaa kun luki, että olen erittäin herkkä ja tunnepitoinen ihminen.
Miten ihmeessä tuollaiset arviot voivat mennä noin pahasti metsään. Ei varmaan tarvitse kertoa että en saanut työpaikkaa. Olin kuulemma paras ehdokas, mutta kun psyk. tulokset tulivat, en ihmettele enää itsekään etten saanut työtä.
Ihmettelen vaan niitä ihmisiä / sitä ihmistä, joka tuon arvion on minusta kirjoittanut.
Kommentit (29)
Sinulla on oikeus pyytää lausunnosta perustelut. Jos koko arvio on yhden ihmisen varassa, on tottakai virhetulkintojen mahdollisuus hyvinkin olemassa. Olet ns. psykologin ammattitaidon tai -taidottomuuden armoilla.
Ap vastaa
Työhön liittyvät ominaisuudet olivat ok, mutta siis omaan persoonallisuuteen liittyvät asiat taas olivat mielestäni ihan tuulesta temmattuja. Näytin paperia myös parille kaverilla ja miehelle ja he myös ihmettelivät tulosta.
Psykologituttuni neuvoi aikoinaan, että ei kannata vastata sillä, mikä tulee ensimmäisenä mieleen vaan vasta sillä toisella vaihtoehdolla. Niin kuulemma "järki" ennättää mukaan ja saa kaunistellun, mutta linjassa olevan vastauksen.
Ei kannata yrittää vastata liian järkevästikään. Ite yritin sitä ja vastasin, mitä oletin, että halutaan. Psykologi kyllä sitten huomasi tämän haastattelussa, ja oikeastaan hyvä, koska sain paikan.
Höh. mä kävin jou vuosi sitten kanssa testeissä. Mun pomo ja mies molemmat sanooi, että he olisivat voineet luonnehtia mua samoin ilman testiä. Ainoa näissä muissa ominaisuuksissa yllätti se, että minulla on kuulemma poikkeuksellisen hyvä kolmiulotteisen tila hahmotuskyky ja matemaatissa päättelyissä olin tosi hyvä. Muut asiat koin olevan aivan oikein ja tai ainakin liki.
Ja ehkä sä olet herkkä ja tunnepitoinen? Et vain jostain syystä halua myöntää sitä?
Ehkä tuolla ei tarkoitettu tunneherkkyyttä (itkee helposti jne.) vaan herkkää aistimaailmaa (nauttii viileän hiekan tunnusta, kun se valuu sormien läpi jne.) Olen itse ollut psykologisissa testeissä, ja ne ovat aina aika hvin kuvanneet minua. Mtään selkeitä virheitä ei ole tullut.
En ymmärrä koko testejä. On niin ihanaa tutkiskella muita. Mieheni on noissa testeissä käynyt ja jos sua ei haluta kyseiseen työhön niin kyllä vastauskin on sen mukainen
Kyllä ne oikeasti voi olla ihan puuta heinää. On todella pelottavaa minkälaisia analyysejä ja diagnooseja oikeasti ihmisille jaellaan, ja vain sen perusteella mitä yksi psykologi kuvittelee. Olen todennut että nämä psykologisten testien "tulokset" ovat vain sitä, mitä juuri se psykologi on kuvitellut, ei se kerro välttämättä mitään siitä kohteesta, kenestä pitäisi puhua. Se tulos voi oikeasti kertoa vain psykologista itsestään, eikä kenestäkään muusta.
En ymmärrä että joku vielä maksaa tuollaisista jotain! Tai että ainakaan antaa sen vaikuttaa johonkin.
Ei kukaan oikeasti päätä rekrytointia pelkästään psykologisen testin perusteella. Ne on vain tukena ja apuna. Eli ei sua AP jätetty valitsematta vain testituloksen ja -lausunnon vuoksi, usko pois.
En ota kantaa ap:n testiin, mutta itse olen jopa oppinut itsestäni uutta työpaikan teettämien psykologisten testien perusteella. Ensimmäinen reaktio oli että tämä testihän on ihan väärässä, en mä ole yhtään tuollainen. Mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän aloin ymmärtää että mun KÄYTÖKSENI ei ehkä ole sellaista kuin testi sanoi, mutta mun luonteeni itse asiassa todellakin on sentyyppinen, ja sen käytösmallin olen omaksunut suojellakseni itseäni.
Se on sitten toinen asia että kumpi hyödyttäisi työnantajaa enemmän, se millä lailla käyttäydyn vai millainen pohjimmiltani olen, mutta minulle henkilökohtaisesti se oli hyvin antoisa testi.
Testit ovat paskoja. itsestänikin tuli ihan outo tulos viimeksi. Aiemmin vuosia sitten tuli oikean kuvan minusta antanut vastaus, nyt hiljattain ihan ufo, eri ihminen kuin joka olen.
Että tuuripeliä on.
Puolet osuu, puolet potaskaa. maksajan rahat hukkaan.
Pelottavaa ja turhauttavaa, toki.
mutta lykkyä, ehkä sitten ensi kerralla!
Hyvin toteutetut testit, joihin vastataan rehellisesti, antavat yleensä kyllä todenmukaisen kuvan ihmisestä. Ongelma on usein se, että esim. väite, jolle annetaan pisteitä, voidaan ymmärtää eri tavoin.
Se, miten puoliso tai ystävät sinua kuvaavat, voi poiketa testin tuloksista siitä syystä, että käytöksemme ei aina ole yhdenmukainen luonteenpiirteidemme kanssa. Saatamme esimerkiksi ajatella, että oma-aloitteisuus on hyvä asia, mutta käytännössä emme tee yhtäkään aloitetta. Kumpi sitten merkitsee, se mitä ajattelemme, vai se mitä teemme?
Minä sain soittaa erään kunnioitetun valtionlaitoksen psykologille sen jälkeen, kun olin kuullut jääneeni kakkoseksi nipin napin. Testipäivän aikana oli kolme haastattelua ja päivän täydeltä paperitöitä. Psykologi tarkasteli vain papereita, enkä nähnyt häntä ollenkaan kasvotusten. Kirjoitin äskettäin erääseen ketjuun seuraavaa:
"Sain keskustella myös soveltuvuuskokeet tarkastaneen psykologin kanssa. Hän oli päättänyt viime hetkessä alentaa "kymppini" eli arvion, jonka mukaan hakijassa ei ole mitään vikaa (en muista termejä enää), "kymppi miinukseen" sillä perusteella, että minun otteeni työhön oli liian itsenäinen. Hän ei ollut ottanut huomioon sitä, että olin ollut kymmenisen vuotta yksinyrittäjä ja automaattisesti tartuin kaikkiin tehtäviin itse pahemmin delegoimatta. Hups. Soveltuvuuskokeissa oli muitakin niin kummallisia juttuja, että sijaisuus taisi olla jo pedattu tuolle nuorukaiselle, jonka ura varmasti sai kivaa potkua duuninpätkästä, johon hän ei edes ollut pätevä. Kyllä, olen katkera ja edelleen työtön."
Yksi kummallisista jutuista oli se, että kun kysyin Warteggin piirostehtävän tulkinnasta, psykologi häkeltyi, mietti hetken ja sanoi, ettei hän ollut edes katsonut sitä, koska "se paperi oli varmaan vahingossa joutunut siihen testinippuun". Olivatkohan muut hakijat joutuneet tärväämään aikaansa osioon, jota ei ollut edes tarkoitus tehdä? Juttutuokion päätteeksi psykologi oli sitä mieltä, että näiden tietojen varassa miinustaminen oli erehdys, mutta eipä sitä enää siinä vaiheessa kyselty.
Toi testit kertoo oman mielipiteesi itsestäsi, samoin voit tehdä haastattelussa -> siinä mielessä turhia.
"Kärsin ahdistuksesta miltei päivittäin."
"Romahdan helposti."
Yksi mahdollisuus on ettei Ap tunne itseään ja sen takia tulos yllätti.
Psykologisissa testeissä kannattaisi kyllä aina pikkuisen kaunistella sen mukaan, minkälaisia ominaisuuksia arvelee työntekijältä haluttavan. Täysin omaa luonnettaan vastakkaisesti ei varmaan pystyisi vastaamaan jäämättä kiinni, mutta pieni kaunistelu on vain järkevää. Jos hakisin paikkaa, johon liittyy jonkin verran esiintymistä, en ruksaisi vaihtoehtoja tyyliin "minusta on pelottavaa esiintyä ihmisten edessä" "jännitän tuntemattomia ihmisiä ja uusia tilanteita" jne.