Naimisiin ilman juhlia?

Yleensä nää "juhlitaan myöhemmin" ei juhli ikinä.

Iso osahan menee naimisiin juuri juhlien takia. Mietippä mitä itua siinä sitten on.

Me mentiin naimisiin maistraatissa ja juhlittiin kahdestaan. Toki molempien äidit vähän harmitteli, mutta eivät nyt ihan pelihousujaan repineet. Oltiin kolmekymppisiä ja itselläni oli kyseessä toinen kierros. Nuoruuden häistä en muista paljoakaan, ne oli hienot juhlat mutta en muista edes olleeni kovin onnellinen omana hääpäivänäni. (Erosin silloin kahden vuoden jälkeen ja mies onneksi löysi itselleen sopivammn vaimon aika nopeasti.) Toisella kertaa olin rakastunut ja onnelinen, ei siinä mitään isoja kekkereitä kaivattu. Nyt jo 19 vuotta naimisissa.

Me mentiin perjantaina naimisiin ja maanantaina töihin. Häämatka oli Tampereelle :-) Oltiin hienossa sviitissä ja lauantaina käytiin syömässä appivanhempien kanssa. Vaikka kaikki kuulostaa kovin vaatimattomalta, niin silti se oli käsittämättömän onnellinen päivä kun menin rakastamani miehen kanssa naimisiin. Ollaan molemmat introverttejä, ei me mitään juhlia edes kaivattu. Riitti kun oltiin vain me kaksi ja todistajat maistraatin puolesta.

Me mentiin naimisiin maistraatissa ja sitten sieltä lounaalle molempien perheiden ja läheisimpien ystävien kanssa, lounas venyi pitkälle iltaan ja naurettiin ja nautittiin rakkaiden ihmisten seurasta. Seuraavana aamuna lähdimme pienelle häämatkalle meille tärkeään paikkaan. 

Ihana, ikimuistoinen päivä, juhlat järkättiin sitten kymmenvuotishääpäivänä,

Kyllä kirkossakin saa mennä naimisiin ihan kahden todistajan läsnäollessa ilman juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Iso osahan menee naimisiin juuri juhlien takia. Mietippä mitä itua siinä sitten on.

No sepäs tyhmä syy sitten mennä naimisiin, voi juhlia pitää muutenki

Tampereelle häämatkan tehnyt jatkaa vielä, että me ollaan tosiaan huonoja juhlijoita. Me on jätetty välistä kahdet tupaantuliaiset eikä pidetty mitään vauvajuhliakaan, kun lasta ei kastettu. (Jotkut pitää nimiäiset.) Rippijuhlaakaan ei tullut kun lapsi kävi vain rippileirin mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon. Meidän ensimmäiset isot juhlat oli lapsen lakkiaiset. Miehen viisikymppisetkin kuittaantui sillä, että käytiin perheen kesken syömässä hienossa ravintolassa. Me juhlimme siis vain pakon edessä, jos silloinkaan. Oman lapsen häät on seuraava pakkojuhla, joita ei onneksi itse tarvitse järjestää. Lapsi ei niitä kekkereitä niinkään olisi kaivannut, mutta sulhanen haluaa juhlia isosti, joten näillä mennään.

Tätini meni naimisiin ilman juhlia. Todistajatkin maistraatin puolesta. Koko avioitumisessa Kyse oli lähinnä taloudellisesta ratkaisusta, olivat jo pitkään miehen kanssa olleet avopari.

Menimme miehen kanssa naimisiin 19-vuotiaina ja umpirakastuneina maistraatissa kahden todistajan läsnä ollessa. Kakkukahvit pidettiin anoppilassa. Odottelen, että tulee 25 v täyteen, mitä ollaan sitten suunniteltu juhlivamme talvipuutarhassa. Onhan siinä järkeä, lupaus rakkaudesta ja sitoutumisesta ja moni juridinen puoli. Ei ne juhlat se pääasia ole vaikka kiva nekin on järjestää, eivät kuitenkaan konkurssin arvoiset.

Vierailija kirjoitti:

Tampereelle häämatkan tehnyt jatkaa vielä, että me ollaan tosiaan huonoja juhlijoita. Me on jätetty välistä kahdet tupaantuliaiset eikä pidetty mitään vauvajuhliakaan, kun lasta ei kastettu. (Jotkut pitää nimiäiset.) Rippijuhlaakaan ei tullut kun lapsi kävi vain rippileirin mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon. Meidän ensimmäiset isot juhlat oli lapsen lakkiaiset. Miehen viisikymppisetkin kuittaantui sillä, että käytiin perheen kesken syömässä hienossa ravintolassa. Me juhlimme siis vain pakon edessä, jos silloinkaan. Oman lapsen häät on seuraava pakkojuhla, joita ei onneksi itse tarvitse järjestää. Lapsi ei niitä kekkereitä niinkään olisi kaivannut, mutta sulhanen haluaa juhlia isosti, joten näillä mennään.

Ihannoitavaa että jotkut tekee niinkuin parhaalta tuntuu, eli uskaltaa jättää pakkojuhlimiset pois jos ne itsestä siltä tuntuu. En esim. tiedä ketään joka ei olisi järjestänyt mitään nimiäisiä/ristiäisiä lapselle. Voisin harkita itsekin, mikäli saan niitä joskus. Olen stressannut jo valmiiksi että lasten tullessa tulee viimeistään näitä velvotteita juhlimiselle, eikä kiinnosta pätkääkään varsinkaan nämä väkinäiset sukulaisjutut, kun en muutenkaan ole normaalisti tekemisissä.

Me menimme mieheni kanssa maistraatissa, emme halunneet mitään juhlia. Emme kutsuneet häihin ketään paitsi pakolliset todistajat, siihen otimme muutaman ystävän.

Koko suku pahoitti mielensä tästä, mutta ei meitä haitannut, jos aikuiset ihmiset kiukuttelevat tuollaisesta asiasta. Juhlimme kotona illalla keskenämme.

Vanhempani menivät aikoinaan naimisiin maistraatissa. Juhlat ja häämatka olivat tasan autoreissu kesäiseen Itä-Suomeen. Kaikille kerrottiin vasta jälkikäteen, sekä ystäville että perheille. Kumpikaan ei halunnut juhlia, koska näki hääjuhlat epämiellyttävinä.

Ai onko mitään itua? Ei kai naimisiin mennä juhlien takia? Meillä ei ollut varaa järjestää mitään juhlia, mutta mentiin sitten naimisiin maistraatissa perheenjäsenten todistaessa.

Olin kirkkohäissä ainoana vieraana, todistajana ja valokuvaajana. Hääparin lisäksi paikalla pappi, joku kirkon työtekijä toisena todistajana ja minä. Minäkin olisin halunnut olla jossain muualla kyseisenä päivänä. Haluaisin kyllä samanlaiset häät oman rakkaani kanssa.

Voin sanoa näin 25 v avioliittokokemuksella että häät näyttelevät kohtuuttoman suurta osaa, ottaen huomioon että ne ovat lopultakin vain yhdet juhlat, eikä millään muotoa avioliiton pääpointti. Hääparit stressaavat niistä aivan järjettömästi, molemmat perheet laittavat niihin suunnattoman summan rahaa, aikaa ja vaivaa, ja lähinnä vain siksi, että se on tapa ja perinne. Ne jotka haluavat järjestää häänsä, by all means, mutta samaten jos te haluatte mennä naimisiin ilman juhlia niin siitä vaan. Se ei teidän liittonne onnellisuuteen tai onnistuneisuuteen vaikuta millään muotoa, oliko hääjuhlat tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampereelle häämatkan tehnyt jatkaa vielä, että me ollaan tosiaan huonoja juhlijoita. Me on jätetty välistä kahdet tupaantuliaiset eikä pidetty mitään vauvajuhliakaan, kun lasta ei kastettu. (Jotkut pitää nimiäiset.) Rippijuhlaakaan ei tullut kun lapsi kävi vain rippileirin mutta ei mennyt kasteelle/konfirmaatioon. Meidän ensimmäiset isot juhlat oli lapsen lakkiaiset. Miehen viisikymppisetkin kuittaantui sillä, että käytiin perheen kesken syömässä hienossa ravintolassa. Me juhlimme siis vain pakon edessä, jos silloinkaan. Oman lapsen häät on seuraava pakkojuhla, joita ei onneksi itse tarvitse järjestää. Lapsi ei niitä kekkereitä niinkään olisi kaivannut, mutta sulhanen haluaa juhlia isosti, joten näillä mennään.

Ihannoitavaa että jotkut tekee niinkuin parhaalta tuntuu, eli uskaltaa jättää pakkojuhlimiset pois jos ne itsestä siltä tuntuu. En esim. tiedä ketään joka ei olisi järjestänyt mitään nimiäisiä/ristiäisiä lapselle. Voisin harkita itsekin, mikäli saan niitä joskus. Olen stressannut jo valmiiksi että lasten tullessa tulee viimeistään näitä velvotteita juhlimiselle, eikä kiinnosta pätkääkään varsinkaan nämä väkinäiset sukulaisjutut, kun en muutenkaan ole normaalisti tekemisissä.

Jatkanpa vielä. En haluaisi välittää muiden mielipiteistä, mutta jo ajatus siitä kuinka kerrot tutuille ettet meinaa järjestää juuri esim. ristiäisiä... se saa ahdistumaan. Haluaisin elää maailmassa jossa saisi tehdä tällaiset valinnat ilman tuomintaa, mutta näitä taitaa olla n. yksi miljoonassa. Hääjuhlat ja synttärit voin skipata ilman huolta mutta tuo epäilemättä aiheuttaa närää että välittääkö henkilö edes lapsestaan.

Nyt saatte kyllä nauraa....meidän häistä

Menimme salaa naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa (miehen kaveri ja mun kaveri). Siitä sit kaupan kautta kotiin ”juhlimaan” todistajien kanssa. Kaupasta haettiin grillimakkarat, perunasalaattia ja patonkia sekä mutakakku (muistaakseni).

Isä toi ruusuja ja skumppapullon ohikulkumatkalla ja se skumppa juotiin.

Mitään juhlia ei olla pidetty eikä pidetä. Kumpikaan ei tykkää olla keskipisteenä joten siksi näin.

Mies meni seuraavana päivänä normisti töihin, mulla oli lomapäivä.

Pienimuotoisesti pääsee vihille myös kirkossa, seurakunnan tiloissa tai pappi voi tulla myös kotiin.  Paikalle tarvitaan mukaan kaksi todistajaa jotka voivat ainakin päiväsaikaan olla myös seurakunnasta. Tällöin tietysti kummankin pitää olla seurakunnan jäseniä, rippikoulun käyneitä ja konfirmoituja. Ei aina tarvitse mennä maistraattiin, etenkään jos sellaista ei ole lähimaisemissa.  Avioliiton esteidentutkinta hoituu netin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt saatte kyllä nauraa....meidän häistä

Menimme salaa naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa (miehen kaveri ja mun kaveri). Siitä sit kaupan kautta kotiin ”juhlimaan” todistajien kanssa. Kaupasta haettiin grillimakkarat, perunasalaattia ja patonkia sekä mutakakku (muistaakseni).

Isä toi ruusuja ja skumppapullon ohikulkumatkalla ja se skumppa juotiin.

Mitään juhlia ei olla pidetty eikä pidetä. Kumpikaan ei tykkää olla keskipisteenä joten siksi näin.

Mies meni seuraavana päivänä normisti töihin, mulla oli lomapäivä.

Herkut ei mätsää mutta muuten kuulostaa mun unelmalta <3

Me mentiin maistraatissa naimisiin tuntemattomien todistajien läsnäollessa, syyt olivat taloudelliset. Taisin kertoa naimisiinmenosta pari päivää aikaisemmin äidilleni, joka soitteli kuulumisia. Juhlia ei ole ollut vieläkään, naimisissa olemme olleet 9 vuotta. Olen harmitellut tätä tyyliä monesti, koska avioliittomme on muutenkin onneton. Tuntuu siltä kuin se juhlimattomuus olisi ollut jokin enne. Olisi ihanaa jos voisi muistella edes, että joskus oli se ihana päivä, jolloin oli vielä rakkautta ja toivoa. 

Suosittelen siis pitämään edes jotkut pienet, omannäköiset juhlat, vaikka sitten kahdestaan jos siltä tuntuu.