Miksi nukuttaminen on paha asia?

Ehkä jotkut pitävät nukutusta huonona asiana sen takia, että kuvittelevat, ettei lapsi voi oppia myöhemmin mitään uutta tapaa, kun on tottunut tiettyyn tapaan. Mielestäni lapset oppivat ihan mitä vain heille opetetaan. Vanhemmat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa ja tuskaa, että joutuvat kuuntelemaan itkua muutaman illan ajan, kun lasta jännittää ja pelottaa muuttunut rutiini. No, jokainen tyylillään ja tilanteen mukaan. Ei tarvitse olla niin ehdoton tietyn nukutussysteemin suhteen. En minäkään ole. Joskus lapsi nukahtaa viereen, joskus omaan sänkyynsä, yksin tai vanhempien ollessa samassa huoneessa. Mielestäni on hyvä, että lapseni on nähnyt erilaisia nukutustilanteita ja erilaisia nukkumispaikkoja, niin jos joskus tilanne vaatii, osaa nukahtaa toisellakin tavalla ja toisessa paikassa.

Sinä, joka sanoit "Meillä on pienet saanet kaikki nukahtaa äidin tai isän viereen ja hyvin pienenä ovat oppineet myös nukahtamaan itkemättä omaan sänkyyn. Itkevä lapsi on aina saanut tulla viereen ja saa edelleenkin." Näin myös meillä. Sinähän et tiedä meidän systeemistä mitään muuta kuin sen, mitä minä kerron. Kyllä ne lapset joutuvat jossain vaiheessa jäämään yksin sinne sänkyynsä ja se saattaa itkettää oman aikansa. Tällä hetkellä ovi on lukossa sen takia, koska lapsi on oppinut avaamaan oven. Eli katsoo nyt, miten kauan tuo ovien aukominen jaksaa viehättää. Päivällä ja muuten voi aukoa ovia ihan niin paljon kuin haluaa, mutta sängystä ei lähdetä kovin pitkälle vaeltelemaan. Tietenkin menen huoneeseen, jos meno siellä kuulostaa ihan mahdottomalta. ;)

Olen minäkin nukkunut lapsena lukitussa huoneessa enkä ole mielestäni traumatisoitunut siitä, vaikka joskus nukahdin sinne yksi ja joskus äidin viereen. Omakotitalon toisessa kerroksessa jyrkkien portaiden vieressä sijaitsevassa huoneessa se on ollut myös turvallisuuskysymys, ettei lapsi lähde vaeltelemaan yöllä ja taita niskaansa tippuessaan portaita alas.

Nro 11

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 13:28"]

Lasten nukuttaminen on minusta aikuisen karhunpalvelus lapselle. Jos lapsi ei osaa nukahtaa itsekseen, hän ei osaa nukahtaa uudelleen yöllä heräteässään. Ja kaikki ihmiset heräilevät öisin. Pahimmillaan tästä nukuttamisrumpasta seuraa nukahtamisongelmia vielä aikuisenakin. Miksi vanhemmat tekevät elämästään helvettiä viihdyttämällä lapsiaan 24/7?! En tajua. Mutta itsepähän soppanne keitätte. Meillä vanhempien oma aika alkaa siitä, kun lapset käyvät nukkumaan. Keitämme teetä ja juttelemme kahdestaan, jaamme asioita. Nämä iltahetket antavat meille molemmille paljon ja läheisyys suhteessa säilyy.

Kun vauvan antaa alusta asti nukahtaa itsekseen, hän ei opi "nukuttamiseen" (ihan kuin toista edes voisi nukuttaa) eikä vaadi sitä myöhemminkin, ei huuda, eimä paru vaan käy iltaruutiinien jälkeen tyytyväisenä nukkumaan omaan sänkyynsä. Neljän lapsen äitinä olen joskus miettinyt, että lasten nukahtamisvaikeude ja yöheräilyt ovat aikuisten tehtailemia ongelmia, mutta tätä ei tietenkään voi eikä saa sanoa silmät ristissä päivät kulkeville yökukkujien vanhemmille.

[/quote]

Niin. Et sitten oo tullut ajatelleeksi, etteivät kaikki vauvat halua nukahtaa itsekseen mihinkään? Mulle huudattaminen ei ole vaihtoehto. Meidän vauva tiesi heti vastasyntyneestä, että hän ei halua jäädä yksin mihinkään, vaan seuraa ja syliä pitää olla.

Ihan kiva, että teillä on toiminut, mutta älä nyt ala kuvitella, että kaikki lapset ovat samanlaisia.

[/quote]

Meillä on myöskin läheisyyttä vaativa vauva: tassuttelu aiheutti mielipahaa koko porukalle. Yövieroituskin on työn alla sitten joskus, huuto on hirveä jos yöllä ei saa rintaa. Kesällä lapsen ollessa yksivuotias aloitamme hellän unikoulun, jossa asteittain siirrytään pois yörinnasta, kun se on hallussa harjoitellaan pikkuhiljaa omaan sänkyyn nukahtamista. 

Kateellisena luen helposti nukkuvien viestejä :)

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 16:07"]

Ehkä jotkut pitävät nukutusta huonona asiana sen takia, että kuvittelevat, ettei lapsi voi oppia myöhemmin mitään uutta tapaa, kun on tottunut tiettyyn tapaan. Mielestäni lapset oppivat ihan mitä vain heille opetetaan. Vanhemmat eivät vain halua nähdä sitä vaivaa ja tuskaa, että joutuvat kuuntelemaan itkua muutaman illan ajan, kun lasta jännittää ja pelottaa muuttunut rutiini. No, jokainen tyylillään ja tilanteen mukaan. Ei tarvitse olla niin ehdoton tietyn nukutussysteemin suhteen. En minäkään ole. Joskus lapsi nukahtaa viereen, joskus omaan sänkyynsä, yksin tai vanhempien ollessa samassa huoneessa. Mielestäni on hyvä, että lapseni on nähnyt erilaisia nukutustilanteita ja erilaisia nukkumispaikkoja, niin jos joskus tilanne vaatii, osaa nukahtaa toisellakin tavalla ja toisessa paikassa.

Sinä, joka sanoit "Meillä on pienet saanet kaikki nukahtaa äidin tai isän viereen ja hyvin pienenä ovat oppineet myös nukahtamaan itkemättä omaan sänkyyn. Itkevä lapsi on aina saanut tulla viereen ja saa edelleenkin." Näin myös meillä. Sinähän et tiedä meidän systeemistä mitään muuta kuin sen, mitä minä kerron. Kyllä ne lapset joutuvat jossain vaiheessa jäämään yksin sinne sänkyynsä ja se saattaa itkettää oman aikansa. Tällä hetkellä ovi on lukossa sen takia, koska lapsi on oppinut avaamaan oven. Eli katsoo nyt, miten kauan tuo ovien aukominen jaksaa viehättää. Päivällä ja muuten voi aukoa ovia ihan niin paljon kuin haluaa, mutta sängystä ei lähdetä kovin pitkälle vaeltelemaan. Tietenkin menen huoneeseen, jos meno siellä kuulostaa ihan mahdottomalta. ;)

Olen minäkin nukkunut lapsena lukitussa huoneessa enkä ole mielestäni traumatisoitunut siitä, vaikka joskus nukahdin sinne yksi ja joskus äidin viereen. Omakotitalon toisessa kerroksessa jyrkkien portaiden vieressä sijaitsevassa huoneessa se on ollut myös turvallisuuskysymys, ettei lapsi lähde vaeltelemaan yöllä ja taita niskaansa tippuessaan portaita alas.

Nro 11

[/quote]

Joka paikassa sanotaan että lasta ei saa eristää tuolla tavalla edes jäähyn ajaksi, joka kestää yleensä muutaman minuutin. Tuo yksin huoneeseen lukitseminen tuomitaan ihan kaikissa kasvatusoppaissa ja jokaisen lastenpsykologin suulla. Jokaisen. Et ilmeisestikkään ole kovin vastaanottavainen kritiikille, mutta usko nyt, että teet todella väärin. Vahingoitat lastasi.

Jos sinulla on portaat siellä, hommaa niihin portti. Tuo  oven lukitseminen on yksinkertaisesti väärin, se on niin selvä juttu kuin vain olla voi.

Meillä yksivuotias väsähtää viereen tai syliin josta koetan siirtää omaan sänkyyn niin että vielä huomaa vaihdon. Nukahtaa just jossain vartissa näin.

Ei tämmöinen nukutus mikään ongelma ole, mutta pyrin pitämään homma vartissa: kavereilla olen nähnyt näitä parin tunnin nukutuksia. Siinä ei ole mitään järkeä.

Luulen että ongelma on siinä että lasta ei panna nukkumaan silloin kun lapselle parhaiten sopisi. Ja virkeä lapsihan ei nuku. Tähän päälle vielä vanhempi joka luulee että nukuttaessa pitää tehdä jotain: ainakin meidän ipanan kanssa parhaiten toimii se että sylissä voidaan pitää ja kättä saa päälle jos tarvitsee, mutta ei esimerkiksi heijausta. Tylsistyminen kuuluu asiaan ja toimii meillä ehkä parhaiten.

Riippuu niin paljon lapsesta ja vanhemmista että mikä toimii, mutta huudattaminen ei ainakaan toimi.

Ei ole paha asia. Mutta ei minusta aivan välttämätöntäkään jos homma kääntyy siihen että aikuisen TÄYTYY olla siellä monta tuntia illasta/päivästä. Ainakin meidän huushollissa on aikuisilla muutakin tekemistä ja toivottavaa yhdessäoloa myös aikuisten kesken eikä siitä tule mitään jos toinen pötköttelee lastenhuoneessa. Meillä luetaan ja lauletaan ihan antaumuksella lapsille niin kauan että sen jälkeen on aivan sopivaa lasten jäädä odottelemaan omaa unta. Tulevat kyllä pois silloin jos joku askarruttaa ja pyytävät apua tai jotain pientä silitystä joskus. (siis esikoinen pyytää, kuopus vasta 1 v., joka kyllä osaa omalla tavallaan pyytää jotain haluamaansa..)

En tiedä. Kai ihmiset haluaa tehdä muutakin kuin nukuttaa lapsiaan. Mä nukutan vielä 4-vuotiastakin eikä haittaa yhtään. Kiva iltarutiini ja yleensä nukahtaa iltasadun jälkeen muutamassa minuutissa.

Eikä mitään ongelmia pojassa, päin vastoin, reipas ja taivava on :)

Oon miettiny samaa. Mä kerran tai kaks kokeilin jättää 2,5-vuotiaan yksin huoneeseensa nukahtamaan, ja suoraa huutoa ja itkuahan siitä tuli... ja lopulta myös oksennus kun huusi tarpeeksi. 
Nykyään istuskelen sänkynsä vieressä tuolilla sen 10min ku ipanalla kestää nukahtaa, ei oo paha, ehtii iteki vähä rauhottuu :) ei mulla ainakaan oo mihinkään kiire, ja oppii lapsi varmaan ny viimestään ku kouluun menee ni itekseen nukahtamaan...

Meillä tuo nukuttaminen on aina pidentänyt nukahtamista, silloin kun sitä on joutunut tekemään. Nukuttaminen on kestänyt jopa 1½ tuntia, kun yksin lapsi nukahtaa kymmenessä minuutissa. Lähinnä siksi en tykkää nukuttamisesta. Minulle tuo 1½ tuntia illalla ilman lasta on mieluisaa aikaa olla miehen kanssa, nörtätä tai katsoa telkkaria. Tokikaan ei voi lasta jättää hysteerisesti itkemään mielestäni. Siksi meilläkin on välillä nukutettu. Mutta kun lapsen saa rohkaistumaan siihen itsekseen nukahtamiseen, niin se on meillä ainakin kaikille mukavampaa.

Miksi lapsi jää parkuman? Ei meillä ole opetettu että nukkuminen on vaarallista. Meillä opetetaan että nukkuminen on ihanaa. Toki on vaiheita että nukkuminen on lapsen mielestä tylsää mutta ei hän silloinkaan karju ja itke, leikkii ja laulaa sängyssään ja tulee sieltä pois mutta kannetaan joka kerta takaisin tietysti.

No minäkin tykkään nukuttamisesta. Ei ole mitään suloisempaa kuin katsella lapsen nukahtamista. Se on oikein iltarutiinien kohokohta. Luetaan kirjaa, sammutetaan lamppu, unilelu kainaloon ja käsi käteen. Sitten kuuntelen, kun pikkuinen väsähtää ja nukahtaa. Usein ihan tippa silmässä mietin, miten ihana ja rakas lapsi hän on. En missään nimessä vaihtaisi nukuttamista muunlaisiin iltarutiineihin. Paitsi ehkä teini-ikään mennessä hän häätää minut pois siitä hääräämästä. ;)

Aikansa kutakin. Jouduin nukuttamaan esikoista, koska yksin sänkyyn jäädessä tuli niin kauhea paniikki itku, etten voinut jättää yksin. En tiedä johtuiko siitä, että nukkui ensimmäisen vuoden meidän sängyssä. Ensimmäisen vuoden jälkeen päästin aika usein sänkyymme jos heräsi esim yöllä. Tämä siksi, että olin niin väsynyt, etten jaksanut nukuttamista. Noin 2,5v alkoi huomio itkut ja silloin kävin sängyn luona kertomassa, että äidillä on aikuisten juttuja ja äiti käy välillä katsomassa. Kun joutui vihdoin yksin nukahtamaan, nukahti jo kymmenen minuutin sisällä. Helpotti elämää huomattavasti. Aiemmin ei tosiaan onnistunut, jokaiselle vaan tarpeen mukaan nukkumaanmeno tavat.

Minunkin mielestä nukahtava lapsi on niin ihana. IStun sängyn vieressä pojan toivomuksesta ja pidetään kädestä kiinni. Siihen nukahtaa, ikää nyt 3 vuotta. En käsitä mitä haittaa tästä voi kellekään olla. Olen ihan varma, että viimeistään murrosiässä ei enää halua äitiä viereen.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 23:21"]

Miksi lapsi jää parkuman? Ei meillä ole opetettu että nukkuminen on vaarallista. Meillä opetetaan että nukkuminen on ihanaa. Toki on vaiheita että nukkuminen on lapsen mielestä tylsää mutta ei hän silloinkaan karju ja itke, leikkii ja laulaa sängyssään ja tulee sieltä pois mutta kannetaan joka kerta takaisin tietysti.

[/quote]

Jaa, että vastasyntyneellekin pystyy jotenkin opettamaan että nukkuminen on vaarallista? Jos lapsi itkee heti kun hänet laskee alas sängylle, ja rauhoittuakseen vaatii sen että selkää silitetään tai nostetaan taas ylös syliin jne, niin hän on jotenkin heti synnytyksessä oppinut että nukkuminen on vaarallista?

Mistä näitä älykääpiöitä syntyy....

Minä nukutin lasta aluksi vieressä ja nukuttiin samassa sängyssä. Oppi kuitenkin aika nopeasti nukkumaan pinnasängyssä, vaikka aluksi itkettikin. Samoin oppi muutaman päivän sisällä nukahtamaan laidattomaan sänkyyn, kun pinnasänky ei ollut enää turvallinen kiipeilyn takia. Itkua on ollut enemmän tai vähemmän, mutta ei kai siltä voi täysin välttyä. Se on vain kestettävä ja pidettävä kiinni nukutusrutiineista. Meillä se loppuu yleensä siihen, että sanotaan hei hei ja ovi menee kiinni.

Tällä hetkellä vajaa 2 v lapsi osaa nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä. Toki tulee sängystään pois ja pyrkii ovelle, mutta oven saa lukkoon toiselta puolelta. Kun huomaa, ettei pääse pois huoneesta ja itku ei auta, niin osaa palata takaisin sänkyynsä ja nukahtaa sinne. Toki jos joskus ei suostu nukahtamaan suht kivuttomasti, niin otetaan pieni aikalisä ja päästetään vielä hetkeksi olohuoneen puolelle, ehkä 5-10 minuutiksi, ja sen jälkeen sänkyyn vienti uudestaan ja ovi lukkoon. Ja sitten kuulostellaan taas, että miten kauan pälpätys kestää.

Minä ihmettelen, miten jotkut vanhemmat jaksavat käydä palauttamassa lapsensa kerta toisensa jälkeen huoneeseensa ja sänkyyn. Huoneesta poistumisen voi estää lukolla ja lapsi voi itse päättää, että nukahtaako sänkyynsä vai lattialle johonkin nurkkaan.

Nro 11. Kuulostaa kamalalta!  Ei tulisi mieleenikään lukita lasta huoneeseen. Noin ne Erika-tapaukset alkaa...

Nro. 11 ei voi olla tosissaan...?

11 on sadisti :O

11 lähtee varmaan baariin kun on ensin lukinnut pienen huoneeseensa. Ihan kamalaa

Ihan aikuisten oikeasti alle 2 vuotias jätetään nukahtamaan itkien lukkojen taakse. Piei neuvo, älä tee enää lapsia sadisti ja anna se nykyinen jonnekin missä lapsen tarpeita ymmärretään paremmin.

Meillä on pienet saanet kaikki nukahtaa äidin tai isän viereen ja hyvin pienenä ovat oppineet myös nukahtamaan itkemättä omaan sänkyyn. Itkevä lapsi on aina saanut tulla viereen ja saa edelleenkin.