Lue keskustelun säännöt.
Miksi nukuttaminen on paha asia?
06.03.2013 |
Jos minusta tuntuu julmalta heittää muksu sänkyyn ja lähteä huoneesta kun se jää parkumaan, niin miksi niin pitäisi tehdä?
Miksi on huono asia jäädä lapsen viereen silittämään selkää, tai laulamaan jotain kunnes lapsi nukahtaa?
Tai jos lapsi nukkuu samassa huoneessa, niin voi itse makoilla sängyllä ja lukea kirjaa, ja lapsi tietää ettei ole yksin, ja nukahtaa rauhallisena.
Tai päikkäreille kun menee voi köllötellä yhdessä sängyssä ja nauttia rauhallisesta hetkestä yhdessä...
Mutta monessa paikassa törmää siihen että tämä on jotenkin huono asia, ja kerjää vain ongelmia jos ei opeta heti pientä vauvaa nukkumaan yksin.. Miksi?
Kommentit (39)
Ihan kammottava tuo lukitsija, toivottavasti tuo oli provo. VAikka erittäin huono sellainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa välttää nukuttamisrumban, on työ tehtävä jo vauva-aikana. Vauva opetetaan nukahtamaan itse omaan pinnasänkyynsä vaiheittain. Ensin ollaan läsnä ja silitellään, sitten näitä vähennetään jne. Iltarutiinit ovat tässä erittäin tärkeitä ja vanhemman päätös onnistua sekä molempien vanhempien toiminta samalla tavalla joka ilta.
Joillekin voi sopia pitkät nukuttamissessiot joka ilta, mutta itse ainakin tarvitsen myös omaa aikaa. 4 ja 1,5 v pojat ovat nukahtaneet itsenäisesti muutaman kuukauden ikäisestä saakka ja nukkuneet läpi yön sairasteluja lukuunottamatta.
Hih, meillä nukutaan koko perhe kimpussa kaiket yöt. En olisi raaskinut vauvaa huudattaa ollenkaan. Ihanaa on levätä, kun 2 v tulee yöllä kylkeen lämmittelemään ja huokaa - Äiti! Poika nukkuu vieressä sikeästi kuin murmeli ja nukahtaa kainaloon heti unisadun päälle. Kyllä sen 10-vuotiaana häädän pois ...
Minulla on useampia lapsia, ja yhtäkään ei ole tarvinnut nukuttaa. Kyllä se itsekseen nukkuminen on lähtenyt ihan vastasyntyneestä. Ja ei todellakaan tarkoita sitä, että jätetään huutamaan. Vauva/lapsi laitetaan sänkyyn, kun rauhallinen. Yleensä ollaan jo myöhässä, jos lapsi itkee ja huutaa väsymystään.
Jos vauva itkee, huoneeseen mennään ja silitetään tai hyssytellään, mutta kaikki tehdään vähäeleisesti. Nyt kun nuorin on 4kk, riittää kun laskee sänkyyn, laittaa tutin suuhun ja harson käteen, niin on jo lähes unessa. Eikä näitä rituaaleja tulla lisäämään tulevaisuudessakaan vaan näin oppivat nukahtamaan itsekseen.
Lasten nukuttaminen on minusta aikuisen karhunpalvelus lapselle. Jos lapsi ei osaa nukahtaa itsekseen, hän ei osaa nukahtaa uudelleen yöllä heräteässään. Ja kaikki ihmiset heräilevät öisin. Pahimmillaan tästä nukuttamisrumpasta seuraa nukahtamisongelmia vielä aikuisenakin. Miksi vanhemmat tekevät elämästään helvettiä viihdyttämällä lapsiaan 24/7?! En tajua. Mutta itsepähän soppanne keitätte. Meillä vanhempien oma aika alkaa siitä, kun lapset käyvät nukkumaan. Keitämme teetä ja juttelemme kahdestaan, jaamme asioita. Nämä iltahetket antavat meille molemmille paljon ja läheisyys suhteessa säilyy.
Kun vauvan antaa alusta asti nukahtaa itsekseen, hän ei opi "nukuttamiseen" (ihan kuin toista edes voisi nukuttaa) eikä vaadi sitä myöhemminkin, ei huuda, eimä paru vaan käy iltaruutiinien jälkeen tyytyväisenä nukkumaan omaan sänkyynsä. Neljän lapsen äitinä olen joskus miettinyt, että lasten nukahtamisvaikeude ja yöheräilyt ovat aikuisten tehtailemia ongelmia, mutta tätä ei tietenkään voi eikä saa sanoa silmät ristissä päivät kulkeville yökukkujien vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Ihan kivaahan se on taaperon kanssa, mutta kun lapsi on 6v. ja vielä tarvii nukuttamista. Joskus olisi ihan kiva vaikka katsella televisiota tai lukea kirjaa ihan rauhassa. Ja lapsi voisi iltasadun jälkeen mennä nukkumaan... mutta kun ei!
Meillä 2,5 v. poika saa nukahtaa aina turvallisesti jomman kumman vanhemman lähellä. Illat ovat ihania kun halataan ja nuuskutetaan ja vielä suukottelu suikataan hyvän yön merkiksi. Lapsi nukahtaa aina nopeasti ja rauhallisena. Joskus pieni laulun luritus tai luetaan kirjaa tai katsellaan valokuvia ja siihen pieni simahtaa. Sydän ihan pakahtuu kun saa katsoa lapsensa nukahtavan. Ja tämä kaikki "nukutus" on perheen yhteinen iltarituaali josta tulee hyvää mieltä kaikille ja se 15-20 min ei varmasti ole liikaa aikaa kulutettu illan aikuisten omasta ajasta.
Uskon, että kaiken tämän hellyyden ja rakkauden tuoma turva maksaa takaisin luottamuksena sitten teini-iässä. :)
Ne vanhemmat jotka lukitsevat kaksivuotiaan illalla nukkumaan omaan huoneeseensa, itkuun.. Aivan järkyttävää! Millaisia hylkäämiseen kokemuksia lapselle. Kaksivuotias ei voi vielä käsittää, että lukitun oven takana on hänen vanhempansa, vaan pakokauhuissaan itkee. Toivottavasti luette kommentit ja heräätte miettimään toimintatapojanne! Esimerkiksi neuvolan psykologilta saa apua ja neuvoja arjen haasteisiin!!!
-mannu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2,5 v. poika saa nukahtaa aina turvallisesti jomman kumman vanhemman lähellä. Illat ovat ihania kun halataan ja nuuskutetaan ja vielä suukottelu suikataan hyvän yön merkiksi. Lapsi nukahtaa aina nopeasti ja rauhallisena. Joskus pieni laulun luritus tai luetaan kirjaa tai katsellaan valokuvia ja siihen pieni simahtaa. Sydän ihan pakahtuu kun saa katsoa lapsensa nukahtavan. Ja tämä kaikki "nukutus" on perheen yhteinen iltarituaali josta tulee hyvää mieltä kaikille ja se 15-20 min ei varmasti ole liikaa aikaa kulutettu illan aikuisten omasta ajasta.
Uskon, että kaiken tämän hellyyden ja rakkauden tuoma turva maksaa takaisin luottamuksena sitten teini-iässä. :)
Ne vanhemmat jotka lukitsevat kaksivuotiaan illalla nukkumaan omaan huoneeseensa, itkuun.. Aivan järkyttävää! Millaisia hylkäämiseen kokemuksia lapselle. Kaksivuotias ei voi vielä käsittää, että lukitun oven takana on hänen vanhempansa, vaan pakokauhuissaan itkee. Toivottavasti luette kommentit ja heräätte miettimään toimintatapojanne! Esimerkiksi neuvolan psykologilta saa apua ja neuvoja arjen haasteisiin!!!
-mannu
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 13:47"]
Meillä 2,5 v. poika saa nukahtaa aina turvallisesti jomman kumman vanhemman lähellä.
Uskon, että kaiken tämän hellyyden ja rakkauden tuoma turva maksaa takaisin luottamuksena sitten teini-iässä. :)
Ne vanhemmat jotka lukitsevat kaksivuotiaan illalla nukkumaan omaan huoneeseensa, itkuun.. Aivan järkyttävää! Millaisia hylkäämiseen kokemuksia lapselle. Kaksivuotias ei voi vielä käsittää, että lukitun oven takana on hänen vanhempansa, vaan pakokauhuissaan itkee.
-mannu
[/quote]
No voi hyvää päivää, mistä näitä kyökkipsykologeja oikein tippuu? On muitakin vaihtoehtoja kuin lukita lapsi yksin itkemään tai nukuttaa hänent aikuisen valvovan silmän alla. Ja ihan varmasti ne lapset, jotka ovat saaneet opetella itsekseen nukahtamisen taitoa ja luottaa siihen, etteivät möröt hyökkää kimppuun, vaikkei äiti tai isä olekaan vieressä, pärjäävät myös teineinä: uskaltavat hakea töitä, ottavat vastuuta koulunkäynnistään sekä siitä, että nukkuvat riittävästi. Nimimerkillä Kokemusta on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 13:28"]
Lasten nukuttaminen on minusta aikuisen karhunpalvelus lapselle. Jos lapsi ei osaa nukahtaa itsekseen, hän ei osaa nukahtaa uudelleen yöllä heräteässään. Ja kaikki ihmiset heräilevät öisin. Pahimmillaan tästä nukuttamisrumpasta seuraa nukahtamisongelmia vielä aikuisenakin. Miksi vanhemmat tekevät elämästään helvettiä viihdyttämällä lapsiaan 24/7?! En tajua. Mutta itsepähän soppanne keitätte. Meillä vanhempien oma aika alkaa siitä, kun lapset käyvät nukkumaan. Keitämme teetä ja juttelemme kahdestaan, jaamme asioita. Nämä iltahetket antavat meille molemmille paljon ja läheisyys suhteessa säilyy.
Kun vauvan antaa alusta asti nukahtaa itsekseen, hän ei opi "nukuttamiseen" (ihan kuin toista edes voisi nukuttaa) eikä vaadi sitä myöhemminkin, ei huuda, eimä paru vaan käy iltaruutiinien jälkeen tyytyväisenä nukkumaan omaan sänkyynsä. Neljän lapsen äitinä olen joskus miettinyt, että lasten nukahtamisvaikeude ja yöheräilyt ovat aikuisten tehtailemia ongelmia, mutta tätä ei tietenkään voi eikä saa sanoa silmät ristissä päivät kulkeville yökukkujien vanhemmille.
[/quote]
Niin. Et sitten oo tullut ajatelleeksi, etteivät kaikki vauvat halua nukahtaa itsekseen mihinkään? Mulle huudattaminen ei ole vaihtoehto. Meidän vauva tiesi heti vastasyntyneestä, että hän ei halua jäädä yksin mihinkään, vaan seuraa ja syliä pitää olla.
Ihan kiva, että teillä on toiminut, mutta älä nyt ala kuvitella, että kaikki lapset ovat samanlaisia.
Uskon, että kaiken tämän hellyyden ja rakkauden tuoma turva maksaa takaisin luottamuksena sitten teini-iässä. :)
Ne vanhemmat jotka lukitsevat kaksivuotiaan illalla nukkumaan omaan huoneeseensa, itkuun.. Aivan järkyttävää! Millaisia hylkäämiseen kokemuksia lapselle. Kaksivuotias ei voi vielä käsittää, että lukitun oven takana on hänen vanhempansa, vaan pakokauhuissaan itkee.
-mannu
[/quote]
No voi hyvää päivää, mistä näitä kyökkipsykologeja oikein tippuu? On muitakin vaihtoehtoja kuin lukita lapsi yksin itkemään tai nukuttaa hänent aikuisen valvovan silmän alla. Ja ihan varmasti ne lapset, jotka ovat saaneet opetella itsekseen nukahtamisen taitoa ja luottaa siihen, etteivät möröt hyökkää kimppuun, vaikkei äiti tai isä olekaan vieressä, pärjäävät myös teineinä: uskaltavat hakea töitä, ottavat vastuuta koulunkäynnistään sekä siitä, että nukkuvat riittävästi. Nimimerkillä Kokemusta on!
Ymmärsit väärin. Ei ollut vastakkain asettelu ja noin musta-valkoinen mielipide. Ainoastaan kerroin kuinka meillä nukutetaan, kun alkuperäinen aihe oli käsitellä nukuttamisen hyviä ja huonoja puolia. Meidän kokemuksella vartin satsaus iltaisin on kantanut hyvää ja rauhallista yöunta ja hyvää mieltä!
Viittaus oven lukitsemiseen oli muutama teksti aiemmin kirjoittaneelle vanhemmalle joka todellakin lukitsee kaksivuotiaansa nukkumaan! Aika outoa jos puolustai tuota käytäntöä!
Ja vielä kun lainaat tekstiä, lainaa kokonaisuudessaan, muuten tulee virheellinen käsitys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 erilaista kokemusta
Esikonen huusi vauvana kun sitä nukutti / laittoi nukkumaan.. sitten yksi ilta meinasi mennä hermo ja lähdin pois huoneesta vetämään henkeä.. ja kas kummaa, vauva hiljeni ja rupesi nukkumaan. Silloin tajusin että tuossa on lapsi joka haluaa nukahtaa itsekseen ja sen jälkeen näin on aina tehty.
Kuopus onkin sitten toista maata, kuinka monta yötä 2.5v:n kanssa olen valvonut ja pomppinut ja hyssyttänyt ja ja.. ensimmäiset 8kk yritin omaan sänkyyn, herättiin kymmeniä kertoja eikä rauhoituttu. sitten oli voimat loppu ja on saanut nukkua vieressä. Siinä nukkuu aika rauhallisesti. Alkuun jätin yksin nukahtamaan, menikin jonkin aikaa hyvin kunnes alkoi hysteerinen huuto kun poistuin huoneesta. Nukutin pari kuukautta ja taas rupesi jäämään rauhassa nukkumaan kun tein lempeä lähdön siitä sängyn vierestä, eli pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas. No tätä onnea kesti taas ehkä kuukauden ja hysteria otti taas vallan (mielikuvitus laukaa, on pelottavaa, mörköjä tms. selitystä tulee suusta) Nyt siis taas nukutan. Lapsi nukahtaa omaan sänkyyn joka on mun sängyn vieressä ja pitää äitiä kädestä kiinni. Miksi mä aiheuttaisin lapselle pahaa oloa kun voin katsoa rauhassa nukahtavaa lasta.
Jokainen lapsi on erilainen.. mä olisin mielelläni ottanut esikoisen kaltasen rauhallisen nukahtajan / nukkujan mutta tämä kuopus ei ollut sellainen ja sen kanssa on tehtävä asiat erilailla.
Toi lukitsija tarvitsisi kyllä jotain perheneuvontaa tms. Ei voi uskoa, että kukaan tekisi noin. Lapsiparka, ihan varmasti kostautuu jossain vaiheessa. En siis halua syytellä, mutta suosittelisin kyllä, että juttelisitte asiasta vaikka neuvolassa ja saisitte ehkä tietoa vaihtoehtoisista toimintamalleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onneksi ole meillä enää ajankohtaista :) Nukkuminen tai nukkumattomuus paremminkin ja nukuttaminen olivat vauva- ja pikkulapsiajassa kamalinta. Myönnän olevani itse osasyy ongelmaan, sillä kun imetin vauvan yöllä, tein sen sängyssä makuulla ja jäimme nukkumaan perhepetiin. Jos olisin järjestelmällisesti siirtänyt lapsen sänkyynsä, olisi kai tottunut. Toisaalta minusta on aina ollut vaikeaa nousta ylös yöllä, oli miljoona kertaa helpompaa vain imettää vieressä ja nukahtaa sitten siihen. Eli tiedä mikä sitten olisi ollut parasta ja helpointa. Mutta noin muutenkin nukahtaminen on ollut meidän lapsille vaikeaa paitsi kuopukselle illalla. Päiväunille nukutin lykkimällä rattaita pihalla vaikkapa vajaan tunnin... Oli varmaan naapureilla hauskaa. Kun päiväunet jäivät pois (kaksivuotiaana viimeistään) on kumpikin osannut myös alkaa yöunille ihan kunnolla. Nykyisin isompina ovat ihan hyviä nukkujia, joten mitään hallaa ei pidemmällä tähtäimellä tullut. Mutta en voi parhaalla tahdollakaan myöntää, että lapsen nukuttaminen illalla vieressä makoillen olisi ollut hauskaa. Joskus torkahdin itse ja oma nukahtamiseni kohta yöunille vaikeutui siitä. Jos en torkkunut, oli vain tylsää, ja varmaan olisin sen ajan mieluummin viettänyt vaikka laadukasta parisuhdeaikaa! Olin kotiäiti ja sain nauttia lasten seurasta riittämiin ihan päivälläkin.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 13:58"]
. Ja ihan varmasti ne lapset, jotka ovat saaneet opetella itsekseen nukahtamisen taitoa ja luottaa siihen, etteivät möröt hyökkää kimppuun, vaikkei äiti tai isä olekaan vieressä, pärjäävät myös teineinä: uskaltavat hakea töitä, ottavat vastuuta koulunkäynnistään sekä siitä, että nukkuvat riittävästi. Nimimerkillä Kokemusta on!
[/quote]
No johan vitsin murjaisit! Mutta ei se mitään. Sillä on kokemusta täälläkin, miten ollaan aina lapset nukutettu, ja ikinä ei ole ollut mörköongelmia, työnhaut sujuu reippaasti, koulut on hoidettu itsenäisesti, ja niin edelleen. Ei pidä yhdistää toisiinsa asioita vain subjektiivisten luulojen perusteella.
Jotkut eivät vaan ikinä usko, että lapset eivät ole robotteja. Ja sitten kuvitellaan, että kun jokin homma menee oman lapsen kanssa näin, niin siitä voi päätellä, että sama toimii kaikkien lasten kanssa. Ja niin toimisikin, jos lapset olisivat robotteja...
Minuakin ottaa ihan kympillä päähän nämä, jotka kuvittelevat, että kaikki maailman lapset toimii samalla tavalla kuin omat.
Mulla on 5 lasta ja kahden ekan kokemuksella olen oikea superäiti, lapset nukahtivat rauhassa sänkyynsä, söivät mitä eteen laitettiin. Kolmas ei sitten nukahtanutkaan kuin syliin tai heijaukseen, hysteeristä paniikkihuudattamista tuskin kukaan täällä suosittelee. Veikkaan, että monilla ei ole sellaisesta kokemusta, ei ollut minullakaan ennen tätä kolmatta. Siis sitä, että lapsi kouristelee hikisenä tulipunaisena silmät levällään, pahimmillaan oksentaa tai meinaa tikahtua omaan sylkeensä, tärisee jne. Joo, pari kertaa kokeiltiin ja kaduttaa nekin pari kertaa.
No, tämä kolmas huutaja sentäs söi, kuten neljäskin, joka myös nukkuin. Mutta sitten tulikin tämä viides, joka kyllä nukkuu, mutta ei syö. Eikä todellakaan ole kyse pikku pelleilystä tai siitä että tarjottaisiin vain herkkuja. Kasvuseurannassa ollaan jne.
Että tällaista. Tällä kokemuksessa sanoisin teille viisastelijoille, että on erilaisia lapsia, erilaisia aikuisia ja erilaista vuorovaikutusta, jota näissä tilanteissa syntyy. Joten pitäkää arvostelunne omana tietonanne please!
No se ei ole paha asia, jos nukahtaminen tapahtuu kohtuullisessa ajassa, esim. 10 minuutissa. Mutta välillä saa lukea näistä tapauksista, joissa nukutellaan useita tunteja illassa, lapsi saa vettä, ruokaa ja vaikka mitä. Pelkkää vanhempien pompottelua, ja vanhempien kannattaisi myös mennä sinne perheneuvolaan hakemaan vaihtoehtoisia toimintamalleja...
[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 14:52"]
No se ei ole paha asia, jos nukahtaminen tapahtuu kohtuullisessa ajassa, esim. 10 minuutissa. Mutta välillä saa lukea näistä tapauksista, joissa nukutellaan useita tunteja illassa, lapsi saa vettä, ruokaa ja vaikka mitä. Pelkkää vanhempien pompottelua, ja vanhempien kannattaisi myös mennä sinne perheneuvolaan hakemaan vaihtoehtoisia toimintamalleja...
[/quote]
Varmasti näitä on, mutta kuinka monella on oikeasti tuntikausien nukuttamisesta kokemusta. Eiköhän noissa ole kyse hyvin marginaalisesta ilmiöstä, joka vielä todennäköisesti johtuu jostain lapsen neurologisesta poikkeavuudesta tai muusta vaivasta.
Sitten täällä pidetään isoa haloota nukuttamisesta, kun ollaan joskus jostain luettu, että joku on joskus kuullut jonkun joskus nukuttaneen lasta kaksi tuntia.
Meillä lapsi on pienestä pitäen nukahtanut yksin. Hänelle sanotaan hyvää yötä, annetaan suukot ja halit ja sanotaan, että nähdään aamulla. Laitetaan soitin soimaan, johon sitten nukahtaa n. 10 minuutissa. 2-vuotiaana, kun tutti jäi pois käytöstä joutui hänen viereensä jäämään hetkeksi, että nukahtaa. Mä taas totesin, että meillä on tulsosa toinen lapsi kuukauden päästä ja itse olen monta kertaa viikossa yksin kotona yöt ja päivät, kun mies on työreissuilla niin ei nukuttaminen voi jatkua. Vauva saattaa huutaa alakerrassa ja mä nukutan 2-vuotiasta yläkerrassa. Eihän sellaisesta touhusta tule yhtikäs mitään. No meillä 2-vuotias kelpuutti sitten sen ratkaisun, että äiti ei jää nukuttamaan. Annetaan halit, suukot ja höpötykset kuten ennenkin, mutta ovi jätetään auki. Sinne hän sammuu, kun saunalyhty tyytyväisenä. Huutoa tulee vain oikeastaan silloin, jos on esim. jano tai kakka sattunut tulemaan vaippaan ennen nukkumaan menoa.
Vauvaa olen nukuttanut myös soittimen avulla, en ole jäänyt sen enempään silittelemään. Huutoa ei oikeastaan ole ollut laisinkaan, jos on olen käynyt rauhoittelemassa ja se on riittänyt. Kummatkin nukahtavat soittimen avulla 10 minuutissa. Ja mä tykkään tästä käytönnöstä ja olen erittäin kiitollinen, että tämä toimii meillä.