Lue keskustelun säännöt.
Kokkarit(nuoret) sanovat, että jokaisella on mahdollisuus menestyä. Mutta..
04.03.2013 |
onko yksikään näistä tyypeistä niin huono-osaisesta lapsuudenperheestä, etei ole ollut varaa edes esim.harrastuksiin?
Ja ennen kuin kukaan tulee huutelemaan, että olen katkera köyhä.
Ei, olen keskimääräistä parempituloisempi, mutta tiedostan sen olevan suurelta osin hyvätuloisen lapsuudenkotini ansiota. Jos olisin huonoista oloista, en varmasti olisi tässä ja olen noiden kokkarinuorten kanssa eri mieltä.
Kommentit (50)
Kokoomuksen hellimä "mahdollisuuksien tasa-arvo" tarkoittaa sitä, että tie politiikan huipulle, suuryhtiön johtoon tms. ei ole keneltäkään tukossa syntyperän takia. Ajatelkaa nyt vaikka Tarja Halosta. On tietenkin selvää, että kaikilla ei ole edellytyksiä kovin hyvään menestykseen, mutta "mahdollisuuksien tasa-arvo" tarkoittaa juuri sitä, että yhteiskunta ei sulje kansalaisilta ovia syntyperän, sukupuolen, suvun varallisuuden tms. perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvoiset lähtökohdat elämään on ollut vasemmiston retoriikkaa aina - vasemmisto syntyi vastustamaan kansakuntien ikivanhaa asetelmaa ylä- ja alaluokkaisita ihmisistä. Kokoomus vaan käyttää näitä (kuten myös mm. "työväen puolue") heittoja hämärtääkseen sitä tosiasiaa, että käytännön poliittisessa työssä puoue toimii täysin toisin.
Tämän lisäksi toinen näkökulma: Kannattaa itseltään kysyä, mitä menestyminen tarkoittaa. Tarkoittaako se korkeaa länsimaista elintasoa, jossa tuhlaillaan luonnonvaroja, vai kenties jotain ihan muuta? Minulle menestyminen tarkoittaa koko yhteisön hyvinovintia, henkistä hyvinvointia ennen materiaalista ja mahdollisuuksia nauttia taiteista ja kulttuurista.
Täytyy tajuta, että tällaiset puheet ovat yleistystä, ihan jokainen tajuaa, ettei se 100% päde jokaiseen.
Itse en ole köyhästä perheestä, mutta jotain sössinyt ja jotain tapahtunut, joten lapseni tulevat melko köyhästä yksinhuoltaja perheestä, ja väitän, että heillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä ja menestyä. Harrastuksiin ei oikein olisi varaa, mutta kustannan sen työllä, en rahalla. Ja vaikka eivät harrastaisikaan mitään, on heillä silti erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä ja menestyä, Suomessa kun tuo koulutus ei maksa maltaita.
Jotkut ihmiset ihan sokeasti uskovat, että kaikilla on lähtökohtaisesti sama mahdollisuus menestyä. Ei ole. On yksinkertaisia ihmisiä, ja esim. luki.- ja keskittymishäiriöisiä, ADHD, kehitysviivettä jne, jolloin kouluttautuminen pitkälle on todella vaikeaa. Kuka lievästi CP vammainen olisi hyväpalkkainen yrittäjä, tai yritysjohtaja, tai edes päällikkötason duunari... Kaikki vain eivät ole samalla viivalla lahjakkuuden, älykkyyden, opintojavaativien ominaisuuksien ym. mukaan. On heikkolahjaisia ja lahjakkaita. Aina menestyminen ei ole vain ahkeruudesta kiinni, vaan vaaditaan tarvittava kyvykkyys.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 11:08"]
Jotkut ihmiset ihan sokeasti uskovat, että kaikilla on lähtökohtaisesti sama mahdollisuus menestyä. Ei ole. On yksinkertaisia ihmisiä, ja esim. luki.- ja keskittymishäiriöisiä, ADHD, kehitysviivettä jne, jolloin kouluttautuminen pitkälle on todella vaikeaa. Kuka lievästi CP vammainen olisi hyväpalkkainen yrittäjä, tai yritysjohtaja, tai edes päällikkötason duunari... Kaikki vain eivät ole samalla viivalla lahjakkuuden, älykkyyden, opintojavaativien ominaisuuksien ym. mukaan. On heikkolahjaisia ja lahjakkaita. Aina menestyminen ei ole vain ahkeruudesta kiinni, vaan vaaditaan tarvittava kyvykkyys.
[/quote]
Ei kai kukaan tosissaan ajattele, että kenestä tahansa voi tulla olympiavoittaja, nobelisti tai monikansallisen yhtiön pääjohtaja? Tässä on kysymys siitä, rajaako yhteiskunta menestymisen mahdollisuudet vain tietyille ryhmille. Pitääkö olla oikeaa sukua tai puhua oikeaa kieltä oikealla korostuksella, jotta voisi päästä nousukiitoon?
Ns. amerikkalainen unelma perustuu siihen, että vaikka kuinka vaatimattomista oloista voi ponnistaa vaikka kuinka ylös, kun vain omaa kykyä ja tahtoa löytyy. Suomessa on monta tarinaa, joissa tämä unelma on tehty todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Miten ihmisestä, joka on perheestä, jossa urheiluharrastuksia ei arvosteta, voi ikinä tulla ammattiurheilijaa, vaikka lahjakkuuta löytyisikin?
En ymmärrä tuota harrastusnäkökulmaa oikein muuten kuin jos tähtää NHL-kiekkoilijaksi tms. Mutta muuten on kyllä ihan mahdollista opiskella ja hankkia kunnollinen ammatti vaikka olisikin vähävaraisesta perheestä.
Itse olen köyhästä yh-perheestä. Harrastuksia ei ollut, mutta luin paljon ja opiskelin ahkerasti. Olen KTM ja ihan hyvässä työpaikassa ja tienaan kohtuudella. Rahoitin lukio-opiskelujani itse viikonlopputöillä ja kauppisopinnot ottamalla opintolainaa, jonka maksaminen ei sekään ole ollut ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitavat näppärästi unohtaa, että emme kaikki saa samanlaisia lähtökohtia elämään. Hypoteettinen esimerkki:
Henkilö A: varakkaat vanhemmat, äo vaikka 130, terve fyysisesti ja henkisesti, vanhemmat rakastavia ja tukevat henkisesti
Henkilö B: vanhemmat päihdeongelmaisia, äo vaikka 80, pahoja fyysisiä sairauksia, pahoja mielenterveysongelmia, vanhemmat väkivaltaisia.
Onko joku oikeasti sitä mieltä että näillä kahdella on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 15:23"]
taitavat näppärästi unohtaa, että emme kaikki saa samanlaisia lähtökohtia elämään. Hypoteettinen esimerkki:
Henkilö A: varakkaat vanhemmat, äo vaikka 130, terve fyysisesti ja henkisesti, vanhemmat rakastavia ja tukevat henkisesti
Henkilö B: vanhemmat päihdeongelmaisia, äo vaikka 80, pahoja fyysisiä sairauksia, pahoja mielenterveysongelmia, vanhemmat väkivaltaisia.
Onko joku oikeasti sitä mieltä että näillä kahdella on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä?
[/quote]
Kyllä, olen sitä mielt, että näillä kahdella on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä omassa elämässään! Se A voi itse valita, juoko elämänsä kurkusta alas ja B voi myös valita, hankkiiko ammatin vai jatkaako vanhempiensa viitoittamaa tietä.
Kyse ei ole siitä, että jokainen saavuttaisi saman siitä huolimatta, mitkä ovat omat lähtökohdat vaan siitä, että jokainen päättää ihan itse mihin osaamistaan käyttää. Kaikilla on Suomessa samat mahdollisuudet esim. käydä koulua, mutta kaikki eivät tätä mahdollisuutta käytä.
Aina on niitä, jotka jäävät rypemään itsesääliin ja väittävät, että eivät muuta voi. Tietävät jo sanoessaan, että valehtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 15:23"]
taitavat näppärästi unohtaa, että emme kaikki saa samanlaisia lähtökohtia elämään. Hypoteettinen esimerkki:
Henkilö A: varakkaat vanhemmat, äo vaikka 130, terve fyysisesti ja henkisesti, vanhemmat rakastavia ja tukevat henkisesti
Henkilö B: vanhemmat päihdeongelmaisia, äo vaikka 80, pahoja fyysisiä sairauksia, pahoja mielenterveysongelmia, vanhemmat väkivaltaisia.
Onko joku oikeasti sitä mieltä että näillä kahdella on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä?
[/quote]
Niin tai tämä:
Varakkaat vanhemmat, äo vaikka 130, terve fyysisesti ja henkisesti, vanhemmat välinpitämättömiä ja vuorovaikutuksettomia, "henkistä köyhyyttä"
Ulkopuolisten silmiin tuollaisen perheen jälkikasvu on syntynyt kultalusikka suussa ja elävät pumpulissa, mutta onko todella materialistisesta hyväosaisuudesta huolimatta samat lähtökohdat?
Mitä jos henkilö B:n tevrysongelmat tekevät opiskelun vaikeaksi? Sanotaan vaikka että mielenterveysongelmina on hebefreeninen skitsofrenia ja fyysisinä vaikka MS-tauti?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 15:29"]
Kyllä, olen sitä mielt, että näillä kahdella on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä omassa elämässään! Se A voi itse valita, juoko elämänsä kurkusta alas ja B voi myös valita, hankkiiko ammatin vai jatkaako vanhempiensa viitoittamaa tietä.
Kyse ei ole siitä, että jokainen saavuttaisi saman siitä huolimatta, mitkä ovat omat lähtökohdat vaan siitä, että jokainen päättää ihan itse mihin osaamistaan käyttää. Kaikilla on Suomessa samat mahdollisuudet esim. käydä koulua, mutta kaikki eivät tätä mahdollisuutta käytä.
Aina on niitä, jotka jäävät rypemään itsesääliin ja väittävät, että eivät muuta voi. Tietävät jo sanoessaan, että valehtelevat.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syrjäseudun kouluttamattomien juoppojen kersa, jolle yhteiskunta maksoi kirkonkylällä lukion, myöhemmin opinnot Helsingin yliopistossa ja antoi rahaa ja mahdollisuuden asua solussa Kontulassa. Valmistuin, menin töihin, pärjään hyvin ja väitän, että ei olisi joka maassa ollut mahdollista.
MIllaisella tavalla voi menestyä esim. pahasti kehitysvammainen joka vaatii laitoshoitoa?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 15:29"]
Kyllä, olen sitä mielt, että näillä kahdella on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä omassa elämässään! Se A voi itse valita, juoko elämänsä kurkusta alas ja B voi myös valita, hankkiiko ammatin vai jatkaako vanhempiensa viitoittamaa tietä.
Kyse ei ole siitä, että jokainen saavuttaisi saman siitä huolimatta, mitkä ovat omat lähtökohdat vaan siitä, että jokainen päättää ihan itse mihin osaamistaan käyttää. Kaikilla on Suomessa samat mahdollisuudet esim. käydä koulua, mutta kaikki eivät tätä mahdollisuutta käytä.
Aina on niitä, jotka jäävät rypemään itsesääliin ja väittävät, että eivät muuta voi. Tietävät jo sanoessaan, että valehtelevat.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vituttaa nämä vajaat, joiden mielestä epätasa-arvo on sitä, että kaikilla ei ole varaa harrastaa jääkiekkoa ja kouluratsastusta. Hyvinvointiyhteiskunnan kiittämättömiä paskoja, sanon minä.
Itse olen duunariperheestä, jossa ei ollut varaa harrastuksiin, mutta tuloja oli kuitenkin sen verran että asuminen, ruoka ja opiskeluaikoina koulukirjat pystyttiin itse ostamaan. Emme siis saaneet sossusta tukea, vaikka välillä rahasta olikin todella tiukkaa.
Kun ala-asteikäisenä haaveilin arkkitehdin tai opettajan ammatista, niin vanhempani lyttäsivät puheeni sanomalla, että siinä pitää olla matikassa parempi tai ei tuommosella todituksella sellaisiin ammatteihin pääse. Sen sijaan että he olisivat kannustaneet opiskelemaan ahkerammin ja auttaneet vaikeissa aineissa, he vain totesivat, ettei minusta ole sellaisiin "hienoihin" kouluihin ja ammatteihin.
Niinpä luovuin pikkuhiljaa haaveista ja päähäni pinttyi ajatus, ettei minusta voi tulla sen kummempaa kuin vanhemmistanikaan ja sitä jopa odotetaan minulta. Olen tällä hetkellä duunariammatissa, aika matalapalkkaisessa työssä, mutta olen kuitenkin edennyt työssäni kun olen päässyt näyttämään mitä osaan. Mieheni palkka on kuitenkin sen verran hyvä, että pystymme matkustelemaan ja harrastamaan omalla rahalla.
Omalle lapselleni, joka on tällä hetkellä kolmannella luokalla, olen puhunut jo nyt että hänestä voi tulla isona mitä tahansa. Olen myös kertonut, että hyvällä todistuksella voi mennä opiskelemaan alaa jota haluaa. Haaveammattiin voi päästä hyvällä todistuksella, kun taas huonolla täytyy tyytyä siihen koulutuspaikkaan, johon vain sattuu pääsemään.
Autan lastani kokeisiin valmistautumisessa ja läksyissä, kannustan ja kehun. Ehkä hänellä on hieman paremmat lähtökohdat kurottaa korkeammalle, kuin äidillään :)
Kuten sanottu, tuo on yleistämistä, ei hitto teidän kanssa... Laitoksessa asuva monivammainen ei tietenkään voi päätyä mihin tahansa, mutta tavalliset, köyhätkin voivat saavuttaa elämässään enemmän kuin syrjätymisen roolin. Itsestä on kyllä paljon kiinni, mitä tekee ja miten.
Se että pärjää, ei kai ole synonyymi menestymiselle?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 16:12"]
Kuten sanottu, tuo on yleistämistä, ei hitto teidän kanssa... Laitoksessa asuva monivammainen ei tietenkään voi päätyä mihin tahansa, mutta tavalliset, köyhätkin voivat saavuttaa elämässään enemmän kuin syrjätymisen roolin. Itsestä on kyllä paljon kiinni, mitä tekee ja miten.
[/quote]
Eikö se ole yleistämistä jos sanotaan että kaikilla on mahdollisuus menestyä? Eihän siinä oteta ollnekaan huomioon sitä että ihmisillä on erilaiset resurssit ja lähtökohdat.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 16:12"]
Kuten sanottu, tuo on yleistämistä, ei hitto teidän kanssa... Laitoksessa asuva monivammainen ei tietenkään voi päätyä mihin tahansa, mutta tavalliset, köyhätkin voivat saavuttaa elämässään enemmän kuin syrjätymisen roolin. Itsestä on kyllä paljon kiinni, mitä tekee ja miten.
[/quote]
Ahaa! Menestyminen on siis jotain enemmän kuin pärjääminen. Saivartelu pääsi seuraavalle tasolle.
No jaa. Minä olen tosi huonoista oloista, mutta olen menestynyt elämässäni hyvin. Itse asiassa juuri huonot lähtökohdat loivat minuun sisua nousta sieltä suosta, koska tiesin jo varsin nuorena että minä EN halua samanlaista elämää kuin äidilläni, vaan aion tosissani ponnistella paremman eteen.
Mutta ymmärrän kyllä että noin keskimäärin huonot lähtökohdat vaikeuttavat elämässä menestymistä. Tuntuu että sellaiset "lievästi huonot" enemmän kuin tosi karseat kuten minulla. Varsin vähävaraisen mutta kunnollisen duunariperheen lapsi ei ehkä näe mitään ongelmaa lapsuudenkotinsa elämäntyylissä, ja siksi ei kaipaa mitään sen kummempaa menestystä itselleenkään. Siksi ei kiinnosta pitkälle kouluttautumiset ja muut. Minä joka taas olen ollut alkoholisti-yh:n lapsi tajusin jo pienenä että siinä elämäntyylissä ei ole mitään hyvää ja halusin ihan muuta.