yksivuotias nirisee koko ajan äidilleen!
Eli minä olen se äiti. :) Meidän lapsi on tosi kiltti ja ihana kaikin puolin. Varsinkin jos ollaan kylässä tms. Mutta heti kun olen lapsen kanssa kahdestaan, niin hänestä tulee tosi vaativa, huomionkipeä, itkee kaikkea ja mikään ei käy.
Oon ymmälläni. Lapsi on ensimmäiseni ja olen lukenut paljon kyllä mitä tehdä ja mitä ei, mutta silti tuntuu että oon tehnyt kaiken väärin. Mun mies sanoo, että oon passannut lapsen sellaiseksi ja voi pitää paikkansa. Olen kuitenkin vain yrittänyt olla hyvä äiti. Mut välillä on tunne, että mikään ei riitä lapselle.
Lapsi on kuitenkin niin pieni vielä, että toisaalta ajattelen, että kai se on ihan normaaliakin, että äiti on tärkeä. Mutta se on ihme homma miten naureskeleva hymypoika muutttuu niriseväksi kaikenvaatijaksi äitinsä seurassa. Muilla samanlaista?
Kommentit (7)
Ihan normaalia. Äiti on se tuttu ja turvallinen sekä luotettava. Äidille voi turvallisesti narista ja urputtaa. Lapsi luottaa sinuun, että sinä et häntä hylkää vaikka sulle kiukutellaankin. Älä hätäile kuulostaa ihan tavalliselta elämältä lapsen kanssa. Mulla on kohta 4 v lapsi ja äiti on se jolle temppuillaan. Kylässä käyttäydytään aina hyvin ja hurmataan kaikki.
Älä hätäile. Olet riittävän hyvä äiti. Ainoa jota pitäisi ehkä kasvattaa on miehesi. Kirjoituksestasi päätellen hänellä on vähän tyhmiä kommentteja.
1- vuotias ei urputa.
Menkää jutteleen neuvolaan. Oikeesti, sinulla on lapsi noin pieni, ei hän urputa. Tää oli kyllä ihan höpsö aloitus. Tottakai lapsi vierasilla aristelee niin että ei toimi kuten kotona. Kotona lapsi tahtoo huomiota. Opeta myös leikkimään yksin. Kukkuu-leikki auttaa.
T. viiden äiti
Älä tee ainakaan negatiivisia päätelmiä lapsen luonteesta 1-vuotiaana. Eroahdistus kuuluu myös ikään. Pidä mahdollisimman paljon hauskaa ja järjestä mahdollisimman paljon helli hetkiä lapsen kanssa. Nirinä voi olla myös virikkeiden kaipuuta, älyä siis käytännössä. Lue lapselle. Tanssikaa, kuunnelkaa musiikkia, menkää pulkkamäkeen. Miehesi ei tunnu ymmärtävän lapsia ja höpisee syyllistäviä typeryyksiä. Anteeksi suoruuteni, tai ei sittenkään: ole hyvä!
Mäkään en kyllä usko, että 1-vuotiasta on vielä voinut opettaa vaativaksi :) Ehkä sillä on vaan tylsää? Anna kaikkea erilaista tutkittavaksi, esim. keittiövälineitä (kauhoja, lusikoita, kippoja, vispilöitä...) tai joku laatikko ja muutama pallo tai duploja. Mun puolitoistavuotiaani "auttoi" äsken tiskikoneen tyhjentämisessä ja leikkii nyt onnessaan olohuoneessa sillä aterinkorilla ja muutamalla lusikalla. Täyttää, tyhjentää, maistelee, täyttää, tyhjentää jne. Kun kyllästyy tuohon, tulee takuuvarmasti kitisemään ja roikkumaan lahkeeseen ja pakottaa äidin nousemaan koneen äärestä ja keksimään taas jotain uutta ;)
No meillä ihan sama vaihe ja se siis nimenomaan on nurinaa, kaikki on huonosti ja harmittaa. Lapsen kanssa pitäisi kokoajan istua lattialla, että olisi tyytyväinen, silloinkin ährää ja kiemurtelee ja repii tukasta ym.. tai vaihtoehtoisesti kantaa,pyörittää ja tanssia.
Meidän lapsella on myös sisarus jonka kanssa saattaa hetkellisesti uppoutua johonkin puuhaan, mutta heti jos näkee minut loppuu touhu ja kitinä alkaa. Aika haastava vaihe sinänsä, muutenkin saa olla silmät selässä kun lapsi koko ajan siirtelee tuolit ja kiipeää pöydille ym. eikä ole mitään järkeä päässä.
Mutta vaiheitahan nää vaan on ja menee ohi ja tulee uusia tilalle :)
Kiitos paljon vastauksista! Mä en kyllä ajatellutkaan, että lapsen luonteessa olisi vikaa, vaan lähinnä mitä minä teen väärin. Yritän keksiä puuhaa paljon, mutta kyllä se voi olla tekemisen puutetta. Ja suurimmaksi osaksi minusta lapseni on minusta ihana ja en mä odottanutkaan että lapsen kanssa on koko ajan helppoa ja mukavaa.
Mieheni on kyllä tosi urpo, koska ei tajua että meillä asuu yksivuotias. Hänen odotuksensa ovat utopistiset ja vaativat. Se vaikuttaa osin siihen miten koen asiat.
Lisäys. Lapsella on kuitenkin kaikki kunnossa päällisin puolin ja neuvolassakin hän hurmaa tädin ja sain viime kerralla oikein tunnustusta, että "näkee, että lapsella on hyvä koti ja kaikki hyvin", että jotain olen varmasti tehnyt oikeinkin. Ap