Oletko varma, että lapsi jota kasvatat, on sinun?
Vauva vaihtunut sairaalassa ja vasta kotona vanhemmat huomanneet vielä paikallaan olevasta rannekkeesta.
Montakohan tapausta jää huomaamatta?
Kommentit (47)
Vastasyntyneen ulkonäkö voi pettää, vaikka äiti ja isi olisivatkin varmoja että tuntisivat omansa missä vain. Samaten "sukunäkö" on niin ja näin. Melkein kaikilla on olemassa montakin liki kaksoisolentoa, jotka eivät ole sukua.
Isompana voi lapsesta päätellä jopa enemmän kuin vastasyntyneenä, ulkonäön perusteella.
Olen ihan varma. Poika on niin mun näköinen, ettei asiasta voi olla mitään epävarmuutta.
No todellakin olen varma, että mun muksuja ovat. Olivat ensinnäkin vierihoidossa koko ajan, joten sellaista tilannetta, jossa olisivat voineet vaihtua, ei missään vaiheessa ollut. Mun vauvat ovat myös olleet niin oman näköisiäkin, että millään en olisi voinut sekoittaa johonkin toiseen. Molempien itkukin oli niin omalaatuista, että ruoanhakureissullakin tunnistin, jos omani alkoi sillä välin huoneessa itkeä. Nyt vanhempana ovat myös niin tunnistettavissa tämän suvun jäseniksi, että ei onneksi tarvitse tuollaisia miettiä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 08:45"]
Vauva vaihtunut sairaalassa ja vasta kotona vanhemmat huomanneet vielä paikallaan olevasta rannekkeesta.
Montakohan tapausta jää huomaamatta?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288545109858.html
[/quote]
Olen varma, että biologiset lapseni ovat minun, koska heitä ei ole synnytyssairaalassa missään vaiheessa hoitanut kukaan muu kuin minä tai mieheni.
Ihan yhtä varma olen siitä, etteivät kaikki nelapset joita kasvatan, ole minun.
Olen. Me otettiin ranneke pois vasta kotona (ja se laitettiin paikalleen salissa).
Ulkonäköön en kyllä minäkään hirveästi luottaisi, käsittääkseni adoptoituja lapsiakin usein ihaillaan äitinsä näköiseksi. Ihmisen käsitykset ohjaavat havaintoja voimakkaasti.
No olen, lapsi sai rannekeen käteensä niin että isä seisoi vieressä jonka jälkeen hän oli koko sairaalassa olo ajan joko isän tai mun valvonnassa. Ja mun sotu siinä luki kun kotiin tultiin. ja ei noi penskat VOI olla kuin tuon mun aviomiehen lapsia.
Ole varma. Lapseni ranneke on edelleen tallessa ja lapsesta on otettu dna näyte samoin kuin minusta ja lapsen isästä (isyydenvarmistamista varten. Vaikka asiassa ei mitään epäselvyyttä ollutkaa, mutta se oli keino vältyä muutaman kuukauden elatusmaksuilta.)
mutta ei siis epäilystäkään ketkä on vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 08:45"]
Vauva vaihtunut sairaalassa ja vasta kotona vanhemmat huomanneet vielä paikallaan olevasta rannekkeesta.
Montakohan tapausta jää huomaamatta?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288545109858.html
[/quote]
Olen varma. Mä olen ollut jokaisen lapseni kanssa koko ajan sairaalassa. En siis ole vienyt mihinkään kanslioihin muiden hoidettaviksi, vaan itse hoitanut. Eipä siinä pääse lapsi vaihtumaan.
sata varma, synnytyksestä lähtien vierellä. esikoinen kävi kerran toimiston puolella ottamassa tirsat ja sama syntymämerkki ja imukuppi jälki oli takaisin tullessa.
ovat sen verran näköisiä toistensa kanssa ja vanhemmat löytyy näöstä myös, ettei epäilystäkään.
Esikoisella oli ranneke koko ajan matkassa, vaikka olikin ihan alussa välillä kansliassa nukkúmassa. Kuopus taas kävi ilman ranneketta välillä kansliassa verikokeissa, mutta sama vauva tuli aina takaisin. Tämä äiti kyllä tuntee omansa, vaikka esikoisen syntymän jälkeen olinkin kunnon pöllyssä.Kyllä nuo vauvakuvissa näyttävät sen verran samanlaisilta, että ovat 100% minun ja mieheni jälkeläisiä.
Olen. Vauvan ranneke kyllä irtosi heti, mutta koska hän sai imukupista päähänsä haavan, oli tunnistaminen helppoa. Vauva oli myös aivan samannäköinen kuin minä vauvana, joten kyllä hän oli ilmiselvästi meidän lapsi!
Olen varma, että omia ovat. Ihmetyttää vain tuo menenettely sairaalassa, miten vauva on tuossa uutisen tapauksessa päässyt vaihtumaan synnytystä seuraavana päivänä. Itse en ollut synnärillä lainkaan erossa vauvoista muuten kuin kuopuksesta pari tuntia, kun itse kävin synnytyksen jälkeen leikkaussalissa tikeillä. Isäkin lähti siinä välissä hakemaan esikoista hoidosta, joten tuon parituntisen siis vauva oli "yksin" hoitajien kanssa. (Mutta ei siis vaihtunut tuolla reissulla.) Sen jälkeen en olisi vauvaa hoitajille jättänyt, eivätkä käsittääkseni olisi myöskään häntä hoitoon ottaneet. Vastasyntyneen paikkahan on äidin lähellä.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 13:10"]
Olen varma, että omia ovat. Ihmetyttää vain tuo menenettely sairaalassa, miten vauva on tuossa uutisen tapauksessa päässyt vaihtumaan synnytystä seuraavana päivänä. Itse en ollut synnärillä lainkaan erossa vauvoista muuten kuin kuopuksesta pari tuntia, kun itse kävin synnytyksen jälkeen leikkaussalissa tikeillä. Isäkin lähti siinä välissä hakemaan esikoista hoidosta, joten tuon parituntisen siis vauva oli "yksin" hoitajien kanssa. (Mutta ei siis vaihtunut tuolla reissulla.) Sen jälkeen en olisi vauvaa hoitajille jättänyt, eivätkä käsittääkseni olisi myöskään häntä hoitoon ottaneet. Vastasyntyneen paikkahan on äidin lähellä.
[/quote]
Totta kai vastasyntyneen paikka on äidin lähellä, mutta joskus äiti on niin huonossa kunnossa, ettei pysty hoitaa vauvaa. Mun vauva nukkui kaksi ensimmäistä yötä vauvalassa, koska ei musta olisi ollut häntä hoitamaan. Vasta sitten, kun isä sai tulla yöksi osastolle, voitiin ottaa vauva hoitoon yöksikin.
Olen varma, että ei ole minun. Hain valmiin nyytin aikoinaan.
Ekasta olen varma, koska oli koko ajan vierihoidossa.
Toka olisi voinut vaihtua, koska oli keskonen ja vietiin synnytyksen jälkeen hyvin pikaisesti teho-osastolle. Ehdin vain vilkaista häntä ja seuraavan kerran pääsin näkemään vasta seuraavana päivänä. Eli kuka tietää ;)
Periaatteessa jokainen kolmesta lapsestani olisi voinut vaihtua, ensimmäinen ja toinen helpoimmin. Lapset ovat syntyneet hätä- tai kiireellisillä sektioilla. Kahden syntymän aikana olen ollut nukutettuna ja sen jälkeen heräämössä pari tuntia, joten vauva jonka olen saanut osastolla olisi voinut olla väärä. Ensimmäinen joutui lisäksi vastasyntyneiden teho-osastolle pariksi päiväksi heti syntymänsä jälkeen.
Rannekkeet ovat olleet oikeat kaikilla, mutta pienistä käsistä ovat irtoilleet koko ajan. Löysin rannekkeen välillä lattialta, välillä vauvasängystä, välillä omasta sairaalasängystäni. Puin aina takaisin vauvalle. Mutta jos sattumalta olisi vauvoilta ranneke irronnut heidän ollessaan osastolla hoidossa, ja samaan aikaan joltakin toiselta vauvalta, niin onhan siinä rannekkeilla ollut mahdollisuus vaihtua.
Olisin varmaan huomannut, jos vauva olisi sairaalassa kesken kaiken vaihtunut, mutta jos vaihdos olisi tapahtunut jo ennen ensikohtaamista (tai esikoisella silloin teho-osastoaikana, jolloin en ollut häntä saanut itse vielä hoitaa), niin varmaan mikä tahansa valkoihoinen vauva olisi mennyt minulle täydestä läpi. Ja uskon, että olisin löytänyt ne omat tai miehen piirteetkin ;)
Onneksi mahdollisuus vaihtumisesta on kuitenkin olematon. Eiköhän ne rannekkeet ole pysyneet oikeassa vauvassa kiinni. Ja kaikki lapset ovat nyt isoina keskenään kovin samannäköisiä, ja sukujen tutut piirteet näkyvät. Kyllä olen varma, että ovat minun lapsiani :)
Olen täysin varma: lapsella on minun sukuni varpaat ja isänsä sormet. Lisäksi on muutenkin minun näköinen :)
Ja nyt vanhempana on luonteeltaan vanhempansa potensiin 10 (ei hyvä juttu :)
Mun vauvat olisi voineet vaihtua sairaalassa, koska nukkuivat öitä kansliassa/keskolassa. Nyt ovat jo koululaisia ja 100% varma olen siitä, etteivät ole vaihdokkaita. Yhdellä on puhjennut suvussa kulkeva melko harvinainen krooninen sairaus ja koko katras on niin saman näköisiä ja oloisia (mm. kasvavat kaikki -2 käyrällä), että vaikea uskoa jotain/kaikkia heistä vaihdokkaiksi.
Minäkin olen varma, koska pidin lapseni lähelläni koko sairaalassaolon ajan.
Minullakin muuten nuorimmaisen kanssa sama fiilis kuin yhdellä edellä kommentoineella; on niin vieraan näköinen, että ellen sattuneesta syystä voisi olla varma äidistä, luulisin lapsen syntyneen miehen syrjähypyn tuloksena...