"miten päästit itsesi tuohon tilaan?"
on varmaan typerin kysymys ikinä.
Näin reippaasti lihavana voisin sanoa, että kyseessä ei ole päästäminen. Vaan ihan puhtaasti se, ettei ulkonäkö ole koskaan ollut mulle tärkeä juttu.
En ole ollut koskaan kiinnostunut ulkonäöstäni, eikä mua muuten kiusattukaan sen takia, että päällä oli mitä oli. Miehiä on aina riittänyt. Se ja sama minkä näköisiä ja kokoisia, kunhan keskustellaan syviä ja naidaan.
Eihän se lihavuus terveellinen juttu ole, mutta typerintä ajatella, että ulkonäkö olisi terveyden mitta.
Olen onnellinen elämässäni, bmi 51. :) (ja kyllä olen laihtumaan päin jo!)
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:27"]
Olen itsekin sairaaloisen lihava, ja kyllä mietin sitä päivittäin, en tosin halua sitä kuulla muilta. Pelkään että kuolen ja pienet lapset jää ilman äitiä.
[/quote]
Nyt sitten lääkärin puheille lihavuuden takia ja sieltä se alamäki sitten alkaa. Eli tie ei niin pelkoisaan elämään. :)
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:27"]
Olen itsekin sairaaloisen lihava, ja kyllä mietin sitä päivittäin, en tosin halua sitä kuulla muilta. Pelkään että kuolen ja pienet lapset jää ilman äitiä.
[/quote]
Nyt sitten lääkärin puheille lihavuuden takia ja sieltä se alamäki sitten alkaa. Eli tie ei niin pelkoisaan elämään. :)
[/quote]
Niin, kannattaa tehda se ajoissa, ettei kay kuin yhdelle kuuskymppiselle ystavalleni, joka vasta silloin pakon edessa meni laihdutusleikkaukseen ja harmitteli sitten ettei tehnyt jotain jo aikaisemmin. Ihminen muuttui silmissa iloiseksi, pirteaksi ja elamanhaluiseksi, harmitteli kuinka paljon olisi voinut nauttia jo aikaisemmin. No, parempi myohaan kuin ei milloinkaan.
Sielu ja ruumis. Tuskin ihan tosissasi, täysin voit sanoa, että olet tyytyväinen nykyiseen olotilaasi (ja ole huoleti, 89 prosenttia naisista on samaa mieltä omasta itsestään, ne laihatkin).
Mutta tiedät sen, että olet liian iso, vaikka kuinka hyvinkin mukava olisit ja kavereita riittäisi. Sinä tiedät sen.
Riskin. Että kuolet ennen aikojasi. Et ehdi elää elämääsi, koska et kaikkeen pysty, jaksa, taivu.
Hyvä sinä varmasti olet. Tee itsellesi se hyvä palvelus, että aloita se kuuri, mikä tahansa, tulet omasta mielestäsi vielä paremmaksi, saat lisää itsetuntoa. Olet hyväntuulisempi jo tässä ja nyt, tunnet voivasi hyvin, ja ennen kaikkea estät itseäsi kuolemasta ennen aikojasi. Arvaa vaan, että se on perheellesikin tärkeää. Ystäville.
Painoindeksini on 40, kovimmillaan ollut 43,6.
Ykkössyynä mielenterveyden ongelmat. Kun mikään ei jaksa kiinnostaa, ei kiinnosta oma ulkonäkökään. Toisena syynä "metabolinen romahdus", jojolaihdutin elimistöni huonoon kuntoon.
Mielestäni kysymys ei koske ulkonäköä, vaan sitä, miten pitää elää, että ylimääräistä ihraa kertyy kymmenien kilojen edestä. Lihavuutta aiheuttavat sairaudet ja lääkitykset ovat asia erikseen, mutta jos elintavat ovat edes lähellä normaalia, ylipainoa ei pitäisi tulla.
Lihavan ihmisen nähdessäni mietin lähinnä sitä, että "miten hurjaa elämää tuo mahtaa viettää". Miten sellaiseen kuntoon oikein tulee?
Mä en jaksa näitä läskien "BMI:ni on 200 ja olen niin terve ja onnellinen". Kusettavat vain itseään jutuillaan. Jos ei ole koskaan ollut hoikka ja hyväkuntoinen, ei voi tietää miten hyvä olo silloin on.
No mutta jos se nyt sun kohdallasi sattuu olemaan typerä kysymys, niin ei se suinkaan tarkoita sitä, että tilanne olisi näin kaikkien kohdalla.
Mä olen todellakin "päästänyt itseni sellaiseen tilaan", että välillä ihmetyttää itseänikin. Tykkään panostaa ulkonäköön (meikit, hiukset, vaatteet, ihon kunto, kynnet jne) mutta nyt on käynyt niin, että mä en vaan pysty. Yleensä raskaus ei liene sairaus, mutta mun kohdallani se sitä valitettavasti on.
Mulla on ihan koko ajan aivan tajuton nälkä ja voin todella pahoin, jos en syö pitkin päivää. Mä kuolen nälkään (eli koviin vatsakipuihin) jos syön vain 5 kertaa päivässä. Koska voin 24/7 pahoin, ei mikä tahansa ruoka mene alas. Tai menee toki, mutta se tulee melko nopeasti myös ylös. Niinpä mun on syötävä sitä, mikä sisällä pysyy. Edes suunnilleen. Eikä se aina ole terveellistä.
Jos tämä pahoinvointi olisi ollut vain alkuraskauden juttu, en olisi muuttumassa merinorsuksi. Mutta kun tämä valitettavasti jatkuu edelleen, vaikka ensimmäinen kolmannes on jo takanapäin. Koitan kyllä tietyssä määrin vähän miettiä mitä suuhuni tungen, mutta juuri nyt (tai siis kaikkina näinä viime viikkoina) ykkösprioriteettini on voida sikäli hyvin, etten pode järjetöntä pahaa oloa. Ulkonäkö tässä menee, mutta sen saa kyllä onneksi aikanaan takaisin.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 11:05"]
Mielestäni kysymys ei koske ulkonäköä, vaan sitä, miten pitää elää, että ylimääräistä ihraa kertyy kymmenien kilojen edestä. Lihavuutta aiheuttavat sairaudet ja lääkitykset ovat asia erikseen, mutta jos elintavat ovat edes lähellä normaalia, ylipainoa ei pitäisi tulla.
Lihavan ihmisen nähdessäni mietin lähinnä sitä, että "miten hurjaa elämää tuo mahtaa viettää". Miten sellaiseen kuntoon oikein tulee?
[/quote]
Hurja elämä kuulostaa tosi vauhdikkaalta. Varmaan oletat, että syön viikottain ellen lähes päivittäin roskaruokaa, vedän suklaalevyjä ja herkkuja naamaani kaksi käsin, koska näin tuhtiin kuntoon (olen sairaalloisen lihava eli bmi yli 40) ei mielestäsi muuten pääse. Kerronpa, miten minulle kävi.
Olen ollut lapsesta saakka lihava. Laihdutin teini-iässä rajusti ja sain bmi:n 18:aan. Siitä pari vuotta pysyi paino hallinnassa, kunnes taas bmi läheni 10 vuoden jälkeen 30:tä. Jälleen kerran laihdutin rajusti, bmi tällä kertaa 22. Pysyin normaalipainossa, vaikka painoa tulikin hiljalleen lisää vuosien karttuessa. Lasten syntymän jälkeen kotona ollessani alkoi lihominen. Söin normaalisti ja vahdin painoani, mutta aterioita tuli lisää ja niistä tuli suurempia. Söin lasten mukana viisi ateriaa päivässä, iltaisin vielä iltapalaksi kaksi ruisleipää. Sorruin kyllä herkutteluunkin, ehkä kerran viikossa, mutta silloin söinkin herkkuja oikein kaksin käsin. Viikolla saatoin syödä tiukemmin mutta silti niiden ruisleipien verran liikaa. Bmi nousi 10 vuoden aikana 32:een eli lihoin 20 kg (2 kg vuodessa). Toki välissä laihdutin saadakseni vain lisää painoa laihtumisen jälkeen. Tyypillistä jojoilua.
Sitten lakkasin välittämästä. Vuoteen en tehnyt ainuttakaan yritystä laihduttaa enkä enää jaksanut zumbailla, pyöräillä ja käydä lenkillä. Menin töihin ja iltaisin olin rättiväsynyt tekemään yhtään mitään. Lasten harrastukset veivät aikaa. Söin edelleen ns. normaalisti, herkutteluun sorruin edelleen noin kerran viikossa, silloin upposi esim. kokonainen suolapähkinäpussi. Ateriarytmi oli oikea mutta annoskoot liikaa. Söin edelleen yhden ruisleivän verran iltaisin liikaa, mutta päälle nyt herkuttelut eikä yhtään laihdutusyritystä tai ruokavalion tiukennusta. Vuodessa sain 20 kg. En syönyt tuon vuoden aikana hampurilaisia kuin kerran. Tein kotona pizzaa ehkä 5-6 kertaa. Söin kotiruokaa, joka päivä yhden leivän liikaa ja joka viikko jotain herkkua liikaa. Herkkuina oli harvemmin karkkia, yleensä suolapähkinöitä tai jäätelöä, joskus suklaapatukka. Pahimmat herkuttelut olivat juustot ja niiden kanssa punaviini. Näihin sorruin noin kerran kuukaudessa.
Mitään isoja orgioita en viettänyt, vaikka määrällisesti söinkin paljon. Tyypillinen ruokavalioni oli:
Aamu: kaksi leipää, voita, juustoa, tomaattia, kahvia maidolla
Lounas: Lautasmallin mukainen työpaikkaruokailu tai joskus iso annos kana-fetasalaattia
Välipala: hedelmä, joskus keksi tai pulla, jos niitä tarjoiltiin töissä (ehkä pari kertaa kuussa)
Päivällinen: kaksi lautasellista tavallista kotiruokaa esim. kanakeittoa, kanawokkia, jauheliha-kasvisvuokaa, uunilohta. Annoskoot isoja.
Iltapala: kaksi leipää, joskus jäätelöä, marjasmoothieta tai jugurttia. Tämän lisäksi saatoin napsia jääkaapista viinirypäleitä tai muuta nopeaa syötävää. Joskus tein vielä yöpalaksi muutaman näkkileivän, vaikka ei ollut nälkä, teki vain mieli.
On ehkä yllättävää ja pelottavaakin, että sellaisella muka kohtuullisella ruokavaliollakin voi lihota, jos mitään yritystä pitää hommaa kurissa ei ole. Tavallinen kotiruoka lihottaa, jos sitä syö liikaa. Kerran viikossa herkut lihottavat, jos niitä syö paljon. Yksinkertaista, eikö? Ei tarvita isoja mässäilyorgioita päivittäin, jotta pääsee kamalaan kuntoon.
^ Entä sitten sen energian kulutus? Fyysisesti passiivinen ihminen ei tietenkään kuluta niitä normaalikokoisina pidettyjä ruoka-annoksia. Minusta vain on aika hurja se elintapa, jota monien tiedän harrastavan: kuljetaan autolla joka paikkaan, lenkkivaatteita ei edes omisteta. Koirakin viedään vain laahustaville pikku kusetuslenkeille.
Keho on tehty liikkumaan ja "normaaleilla" elintavoilla sitä energiaa kyllä kuluu sen verran kuin syödään. Esimerkiksi töissä/luennoilla käynti kauppa- ja muiden asiointireissujen kanssa polkupyörällä tai kävellen on sitä päivittäistä liikuntaa, jonka keho vähintään tarvitsee. Lisäksi muutamat lenkit tai jumpat viikossa nyt ovat ekstraa välttämättömän päälle, mutta niidenkin voi silti olettaa kuuluvan itsestään huolehtivan ihmisen elintapoihin.
Ja ei, en ole itse mikään laiheliini, joka voisi syödä mitä tahansa lihomatta. Kyllä minäkin joudun välillä tarkkailemaan syömisiäni. Mutta joudun myös syömään melko paljon, sillä kestävyysjuoksijana kulutukseni on eri luokkaa kuin kevyttä liikuntaa harrastavilla.
Kyllä se niin on että ei tarvita mässäilyorgioita lihoakseen pikkuhiljaa pienellä määrällä ylimääräistä ruokaa. Ei tarvita paljoakaan että lihoo 5 kg vuodessa, mutta kymmenessä vuodessa se on jo 50 kg. Jos en ihan väärin muista, luin jostain että 5 kg vuodessa tulee jo siitä että syö yhden ylimääräisen ruisleivän joka päivä. Kuinka moni tavis oikeasti pystyy sanomaan tarkalleen että missä se raja menee, yhden ruisleivän tarkkuudella?
10 kg lihoaa vuodessa, jos syö 200 kcal yli tarpeen. Se voi siis olla ruisleipä monenlaisine päällisineen tai yksi rivi suklaata.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:27"]
[/quote]
[/quote]
Niin, kannattaa tehda se ajoissa, ettei kay kuin yhdelle kuuskymppiselle ystavalleni, joka vasta silloin pakon edessa meni laihdutusleikkaukseen ja harmitteli sitten ettei tehnyt jotain jo aikaisemmin. Ihminen muuttui silmissa iloiseksi, pirteaksi ja elamanhaluiseksi, harmitteli kuinka paljon olisi voinut nauttia jo aikaisemmin. No, parempi myohaan kuin ei milloinkaan.
[/quote]
Mistä päättelet että ap ja muut läskit eivät ole iloisia, pirteitä ja elämänhaluisia?
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:11"]
10 kg lihoaa vuodessa, jos syö 200 kcal yli tarpeen. Se voi siis olla ruisleipä monenlaisine päällisineen tai yksi rivi suklaata.
[/quote]
Joo, mutta painon noustessa kulutuskin kasvaa, joten ei sitä voi laskea noin yksinkertaisesti. Eiköhän suurin osa liho ahmimalla säännöllisesti aivan liikaa ruokaa kerralla. Sitten listataan palstalle esimerkkiruoat normaalista päivästä, jolloin ei ollut ahmimista.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 01:27"]
Olen itsekin sairaaloisen lihava, ja kyllä mietin sitä päivittäin, en tosin halua sitä kuulla muilta. Pelkään että kuolen ja pienet lapset jää ilman äitiä.
[/quote]
Nyt sitten lääkärin puheille lihavuuden takia ja sieltä se alamäki sitten alkaa. Eli tie ei niin pelkoisaan elämään. :)
[/quote]
kokemuksesta voin sanoa, ettei lääkärin puheille menosta ole mitään hyötyä. Ei niitä kiinnosta. Ne antaa papri esitettä käteen ja toivottaa hyvää jatkoa. Ihan saman löytää itse netistä.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 15:11"]
10 kg lihoaa vuodessa, jos syö 200 kcal yli tarpeen. Se voi siis olla ruisleipä monenlaisine päällisineen tai yksi rivi suklaata.
[/quote]
Ei se kulutus kasva, jos ei liiku. Mahalaukku tosin kasvaa.
Joo, mutta painon noustessa kulutuskin kasvaa, joten ei sitä voi laskea noin yksinkertaisesti. Eiköhän suurin osa liho ahmimalla säännöllisesti aivan liikaa ruokaa kerralla. Sitten listataan palstalle esimerkkiruoat normaalista päivästä, jolloin ei ollut ahmimista.
[/quote]
Totta kai kulutus kasvaa, kun paino nousee. :D Miten tyhmiä mammojs täällä taas on jakelemassa viisauksiaan?
Omat vanhempani syövät reippaasti. Aamiaisella etenkin viikonloppuna menee monta kinkkuleipää ja kahvissa on kermaa. Sitten tuhti pääteria jossa aina perunaa ja kunnon kastike sekä lihaa tai kanaa, joskus kalaakin. Sitten he syövät pitkin iltaa nälkäänsä. Tämä on myös heidän sisaruksiensa tapa. Liikuntaa tulee lähinnä kesällä mökkeilyn yhteydessä, akateemisia istumatyöläisiä koko sakki. Että siinä varmasti tulee enemmän liikakaloreita ihan päivittäin kuin jostain yhdestä ylimääräisestä ruisleivästä päivässä. Silti he pysyvät siinä samassa pikku keskis-iän pönäkkyydessä, lukuunottamatta tätiäni joka juo aika reippaasti punaviintä ja ilmeisesti mässäilee muullakin kuin leivällä ja perusruoalla. Hän on jo lihava.
Ihmisen muuttumattomilla elintavoilla saavuttaa oman kulutuksen mukaisen peruspainon. Ja se kulutus määräytyy koonkin mukaan, siitä huolimatta että täällä jotkut olettavat pääsevänsä kokoon 54 syömällä joka päivä yhden ylimääräisen ruisleivän tarpeeksi monen vuoden ajan.
Olen itsekin sairaaloisen lihava, ja kyllä mietin sitä päivittäin, en tosin halua sitä kuulla muilta. Pelkään että kuolen ja pienet lapset jää ilman äitiä.