Olen kyllästynyt kaikkeen
Mun elämä -milloin siitä tuli näin hirveä? Oon niin kypsä kaikkeen, omaan itteeni, työhöni, lapsiini, kotiini, asuinpaikkakuntaani... No, en täysin kypsä mieheeni.
oon voinu enempi vähempi pahoin jo pitkään, vaikka ulospäin mun elämä varmaan näyttää ihan tavalliselta. En oikein tiedä mitä haluaisin, en tiedä millainen olen... Olen jotenkin ihan pihalla kaikesta, vaikka kuten sanoin, vaikutan taatusti ihan normaalilta.
Olen hakenut apua, en ole räjähtävä aikapommi... Mutta vihaan tätä elämänvaihetta kun lapset on pieniä, eikä pääse irti eikä mihinkään vaan samaa ympyrää menen.
Tämä on varoitus teille, jotka ette ole varmoja siitä, haluatteko lapsia. Jos ette ole varmoja, kannattaa miettiä oikeasti kaksi kertaa. Lapset sitovat tosi pitkälsi aikaa teidät ihan sellaiseen, mikä ei ole teille ehkä oikein luontaista. Eihän se lapsetonkaan elämä hääppöistä ole, mutta lasten kanssa on aina vastuu niistä lapsista!
Jos mulla ei olis lapsia, en tiedä olisinko sen tyytyväisempi, mutta nyt mä olen myös vastuussa lapsista. On heillä tietysti isäkin, mutta kotona ei pääse pakoon lapsia, kun lapset haluavat äidinkin kuuntelevan jne. Kuvittelin kun sain lapsia, että mies voisi hoitaa heidät lähes yksin. Ei se niin mennyt. Lasten takia en voi hylätä heitä, ei kukaan kiltti äiti jolla on vähän voimia edes, voi.
Mutta siitä seuraa pitkiä vuosia vapautta toivoessa.
vapautta olla tekemättä ruokaa! Vapautta olla pukematta ketään! Vapautta olla patistamatta tai komentamatta ketään syömään, tulemaan eteiseen, keräämään lelunsa, lopettamaan tietokoneela jne. Vapautta jäädä kaupungille niin pitkäksi aikaa kun haluaa! Vapautta katsoa telkkaria! Vapautta jutella miehen kanssa ilman jatkuvasti keskeytetyksi tulemista. Vapautta olla omissa oloissaan.
Kommentit (4)
Kyllä se vapaus vielä koittaa. Älä vaivu synkkyyteen je epätoivoon.
t. teinin äiti
P.S. Et ole muhun kyllästynyt, koska ei tunneta. Voisinko auttaa? Jos haluat, kerro, niin voidaan kirjoitella. Minusta on moneksi, mutta terapeutti en kyllä ole. Puhuminen / kirjoittaminen voi auttaa, jotiain kannattaa tehdä. Juttusi kuulosti tutulta. Jos mikään ei kiinnosta, et ole vain löytänyt omaa juttuasi. Etsi.
Minkä ikäinen olet? Vaikutat aika nuorelta. Saitko lapset liian varhain? Onko sinulla isovanhempia, sisaruksia, kummeja tai muita aikuisia, jotka voisivat sinua auttaa? Voisivatko ottaa välillä lapset hoitoonsa edes muutamaksi tunniksi, että saisit ihan vaan olla itseksesi.
Kerroit hakeenesi apua, et ilmeisesti sitä saanut? Mistä hait? Neuvolasta sitä on turha kysellä...
Nyt olet ilmeisesti turvautunut alkoholiin. Älä tee niin jatkossa. Jos sinulla ei ole tukiverkostoa, voisit esim. palkata MML:sta lapsenvahdin pariksi tunniksi ja ottaa aikaa itsellesi ja/tai miehesi kanssa, jos budjetti sallii. Tai sitten aloittaa jonkun harrastuksen. Jätät vain kylmästi lapset ja talouden miehen hoitoon ja käyt itse tuulettumassa esim. jumpassa tai kaupassa.
Just niin. Vaikka lapsi on maailman ihanin, se on turhan usein niin levoton, että kaatuu seiisoessaan, hölöttää ketään kuuntelematta 14 t / vrk eikä mikään mene perille. Ja tämä lapsi on oikeasti fiksu, normaali ja jopa rauhallinen. Kunhan kasvatan kärsivällisesti, juttelen jatkuvasti / toisaaltaa kuuntelen 13 t / vrk, ulkoilemme tuntikausia päivässä, vielä muutaman tunnin vain luemme, piirrämme, askartelemme, harrastamme - siis koko lapsen valveilaoloajan. Ja kaksiuotiaanahan päiväunt lopetetaan, kun 1-vuotiaana aloitetaan...
Rakastan lastani. En aina pidä vauvoista tai kaikista lapsista, mutta oma on ihana. Mutta myös todella energiaa vaativa ja rasittava.