Millainen uskonto on helluntalaisuus?

No se on sellane et raamatusta poimitaan ne kohdat, joista tykätään ja kaikki ikävät asiat jätetään pois. Tää on mun tulkinta, joten olen oikeassa ikuisesti.

Helluntailaisia sanotaa iloisiksi kristityiksi ja nyt vuoden perehtymisen jälkeen koen todellakin näin. Iloitaan yhdessä siitä että Jeesus on sovittanut jokaisen meidän synnit ja sillä suonut jokaiselle anteeksi annon ja mahdollisuuden taivaspaikkkaan. Taivaspaikan saa siis jokainen joka avaa sydämensä Jeesukselle ja haluaa elää seuraten Jeesusta ja kunniaksi hänelle.

Helluntailaisuudessa oleellista on että uskoo Jeesuksen eläneen ihmisen hahmossa maan päällä. Ja että uskoo Jeesuksen opetuksiin joihin kuuluu mm. aikuisten uskovien upotuskaste.Kaste on uskollisuuden lupaus seurata Jeesusta koko elämänsä ajan.

Itse olen tehnyt päätöksen kasteelle menosta ja se edessä runsaan viikon päästä. Uskon että tässä kohtaa on oikea aika käydä kasteella että uskon elämäni kehittyy ja kantaa edelleen.

Siunausta jokaisen arkeen, juhlaan ja kaikkiin toimiin.

Rahan ahnetta porukkaa ja mitään pyrkimistä vähäosaisten auttamiseen ei ole; rukoilukin on pääosin ettei menetä omaisuuttaan. Suurin hurmio tulee rahasta ja jätti-matkailuautosta, jolla mennään juhannuksena Keuruulle.

Todella tylyä porukkaa.

ulospäin iloista.

sovinistista.

eli voisi kai sanoa että jenkkimeininkiä.

Sorry, painelin vahingossa vastaukseesi peukkuja sinne tänne..!

Mun kokemus hellareista on, että siellä oli todellakin Pyhä Henki vaikuttamassa ja ihmiset olivat aidosti uskossa. Laulut, todistukset ja puheet olivat mielenkiintoisia ja tunsin että pääsin Helluntaikirkossa lähemmäs Jumalaa.

Kävin tilaisuuksissa alle 10x ja totesin ettei ollut kuitenkaan minua varten. Alussa kun en kunnolla edes tuntenut heitä, niin yksi vanhempi ihminen alkoi kyselemään elämästäni ja alkoi neuvoa ettei noin saa elää. Asuin silloin avoliitossa, mikä on luonnollisesti uskovista väärin, mutta silti, minusta oli vaikea hyväksyä noin tuomitsevaa käyttäytymistä ihan uutta ihmistä kohtaan!

Profetointi ja kielillä puhuminen sekä jonkinsortin pahojen henkien manaaminen tuntui myös todella vieraalta. Itseäni ahdisti se että ryhmän paine vaikuttaa käyttäytymiseen. Tuntui etten ole kunnon uskova kun en kaadu "kaatajapapin" edessä, en puhu kielillä, enkä nosta käsiä ylös.  

Joka kirkossa on varmaan hyvät ja huonot puolensa, hellareissa on varmasti enemmän niitä hyviä puolia, mutta ne pari "huonoa" puolta saivat minut perääntymään.

tylsä luterilainen

Uskontojen uhrit ry:stä kannattaa kysyä.

Älyvapaata touhua tuokin hhhulismi.

Olen kasvanut uskovaisessa perheessä, vähän vapaammassa suunnassa. Mutta helluntailaisuutta en kestä. En kestä sitä paatoksellisuutta, sitä kaanaankieltä, kohoavaa messuamista. Se on vaan jotenkin niin erilaista, vaikka evlut jumalanpalvelukset ovat aivan yhtä ahdistavia, vaineri tavalla.

Ahdistava uskonto se on. Minut on kastettu hellareissa 13-vuotiaana, ja viiden vuoden päästä lähdin seurakunnasta hermorauniona. Helluntailainen teologia on täynnä ristiriitoja. Esimerkiksi sanotaan että pelastutaan yksin Jeesuksen takia, mutta kuitenkin jatkuvasti uskovakin on vaarassa eksyä, eli turvasa ei voi tuntea olevansa. Jos elät julkisynnissä, et lue tarpeeksi Raamattua, käy seurakunnassa, evankelioi jne niin pelastuksesi onkin varsin epävarmalla pohjalla. 

Lisäksi helluntailaisuuteen kuuluu yleensä pinnallinen tekonöyryys, jonka alla muhii kunnon annokset ylimielisyyttä ja kova-arvoisuutta. Missään en ole kuullut niin paljon pahaa selän takana puhumista ja toisaalta eteenpäin maireaa sydämellisyyttä kuin helluntaiseurakunnassa.

Taivaan kiitos olen itse nyt ev-lut, ei enää usko ahdista kuten se hellarina teki.