Parikymppinen tarvitsee tukiverkoston opiskelupaikkakunnalleen.
20-25 vuotias tarvitsee vielä opiskelupaikkakunnalleen vahvan tukiverkoston, sillä muuten nuoren elämänhallinta voi pettää ja pahasti.
Kommentit (5)
Höpö höpö. Todella monet nuoret lähtee ihan vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan, missä ei ennestään ole yhtään tuttua, ja hyvin pärjäävät. Itsekin lähdin maalta yliopistokaupunkiin eikä "elämänhallinta pettänyt" - mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Juhlin tietysti kuten nuoruuteen kuuluukin, mutta sain ruoan eteeni, vaatteet pestyä, tutkinnonkin suoritettua.
Moni lähtee opiskelemään jo 16 vuotiaana. 20-25 vuotiaana monella on jo ammatti, lapsia ja asuntokin.
Olisin varmaan tarvinnut 19 vuotiaana hirveen tukiverkoston kun lähdin vieraaseen maahan asumaan, töitä tekemään ja opiskelemaan sekä maailmankatsomustani avartamaan kun en edes kieltä osannut!
Kuule kyllä se vaan niin on että se tukiverkosto luodaan varhaislapsuudessa ja siitä eteenpäin niin että 20 vuotiaalla on hyvä itseluottamus ja osaaminen pyytää apua sitä tarvitessaan. Kaikilla ei edes vanhemmat elä enää 20 vuotiaina. Kyllä on myöhäistä enää tai vielä siinä vaiheessa höösätä. Monet vastaavat jo seuraavastakin sukupolvesta 20-vuotiaina. Elämä kantaa.
Onko tässä tosiaan tahallinen väärinymmärrys?
Kyllähän nimenomaan tarvitsee tukiverkkoa. Monille opiiskelijoille se tulee esimerkiksi ainejärjestö- tai osakuntatoiminnasta. Harrastuskin lisää sitä. Opintojen ohjaus on varsinkin yliopistossa paikoin niin surkeaa, että ilman opiskelijaverkostoa ja esimerkiksi tutorointia voi olla vaikea saada opinnot käyntiin.
Kyllähän lähes järjestään pudokkailla on nimenomaan ollut ongelmia opintojen ohjauksessa ja tukiverkosto on lähinnä virtuaalinen netissä.
Niin.On se hyvä että sellainen on,