Miten voi sietää sietämätöntä?
Kuinka voi kestää sen tilanteen, mihin useat vanhemmat ovat itsensä ajaneet:
Elämä jossa aamulla herätään (liian aikaisin), lähdetään viemään kirkuvia, pahanhajuisia lapsia päiväkotiin, mennään työhön jota inhotaan, mutta jota on "pakko" tehdä, illalla väsyneenä haetaan kirkuvat lapset päiväkodista sadan muun samankaltaisen joukosta (miten erotatte omanne?), mennään niiden kanssa kotiin, kestetään kiukuttelua ja huutoa, pyyhitään kuolaa, ruokitaan niitä vaikka eivät halua syödä (on väärän värinen paketti), tapellaan pelaamisesta, hammaspesusta, riisumisesta, iltasadusta, peiton väristä, valon sammuttamisesta, karkeista.
Sitten kun ne on saatu tajuttomiksi, aletaan tehdä kotihommia. Ja kotiin vietyjä töitä. Nukutaan kaksi sekuntia.
Ja sama alusta. Loputtomiin. Viikkoja, kuukausia, vuosia.
Miten sitä kestää? Mitä siitä saa? Miksi?? Monet elävät näin, joten siinä täytyy kuitenkin olla jotain hyvääkin. Mitä?
Kommentit (39)
Sulla on tosi hyvä kysymys ja mäkin voisin sen esittää, mutta mulla on vaan sen sietämättömän sisältö ihan muu.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:24"]
Sulla on tosi hyvä kysymys ja mäkin voisin sen esittää, mutta mulla on vaan sen sietämättömän sisältö ihan muu.
[/quote]
Mikä sulle on sietämätöntä sitten? Ja miksi siedät?
ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:18"]
Eihän kukaan tuollaista kestäisikään. Se on omasta itsestä kiinni miten suhtautuu asioihin. Jos suhtautuminen on tuollaista, niin eihän sitä kestä. Varmaankin ne vanhemmat näkevät asiat vähän eri tavalla, tai ainakin myös paljon hyviä puolia elämässään.
[/quote]
Siinä on kaksi mahdollisuutta: Joko heidän aivot tuottaa niin paljon endorfiinia/oksitosiinia ym. mielihyvähormoneja, että heistä mikään hirveys ei tunnu hirveältä TAI he alistuvat tilanteeseen koska eivät näe mitään vaihtoehtoja.
Se on tietysti virhe, koska aina on vaihtoehtoja. Nämä hormonihumalaiset ovat onnellisessa asemassa, koska he kestävät mitä tahansa, kunhan aivot tuottavat onnellisen olotilan.
OT, mutta miksi AP:n lapset haisevat pahoille? Etkö pese niitä?
Minusta tuo ap:n kuvaama elämä oli aika ihanaa. Tosin mulla oli työ josta oikeasti useimpina päivinä tykkäsin, ja tein sitä kolmessa vuorossa eli elämä ei ollut sitä 8-16-elämää ja mulla oli joskus joku arkivapaa jolloin saatoin roistomaisesti viedä lapset tarhaan silti ja viettää oman vapaapäivän.
Kaipaan tuota aikaa.
Toisaalta ap:n kuvauksessa voi olla totuuden siemen, sillä eikö tuossa vaiheessa "kaikki" parit eroa?
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:36"]
OT, mutta miksi AP:n lapset haisevat pahoille? Etkö pese niitä?
[/quote]
No minulla ei ole lapsia, koska en ole sitä elämää halunnut, mutta kaikki tapaamani lapset on kyllä haisseet melko lailla. Eihän ne osaa pestä käsiään tai tukkaansa tai hampaitaan niin hyvin kun niiden vanhemmat kuvittelee. Kyllähän ne haisee yleensä aika tunkkaiselle, jos rehellisiä ollaan. Tämä aihe on varmaan tabu, koska lapsethan on niiiiin ihania, mutta on ne kyllä aika tahmeita myös.
ap
tuo nyt on omaa tyhmyyttä jos yksikin asia on totta tuosta listasta.
Voi ap-poloinen,
minusta lapset tuoksuvat hyvälle. Alle 5-vuotiaissa on joku ihana ominaistuoksu, joka saa mut aina hoivaviettiseksi ja sentimentaaliseksi :) Etenkin rintaruokinnassa olevat vauvat tuoksuvat tavattoman ihanalle.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:36"]
Minusta tuo ap:n kuvaama elämä oli aika ihanaa. Tosin mulla oli työ josta oikeasti useimpina päivinä tykkäsin, ja tein sitä kolmessa vuorossa eli elämä ei ollut sitä 8-16-elämää ja mulla oli joskus joku arkivapaa jolloin saatoin roistomaisesti viedä lapset tarhaan silti ja viettää oman vapaapäivän.
Kaipaan tuota aikaa.
Toisaalta ap:n kuvauksessa voi olla totuuden siemen, sillä eikö tuossa vaiheessa "kaikki" parit eroa?
[/quote]
Juu, ainakin onnellisuuskäyrä on pohjilla kun lapsia on tehty. Siksi on vaikea käsittää miksi niitä keskeneräisiä ihmisiä halutaan niin kovasti. Mikä riesa niistä on kun eivät ymmärrä miten olla: että kannattaisi olla kohtelias, kiva muille, huomioonottava. Ihmiseksi kasvattaminen on kova työ, ja ihmettelen niitä jotka jaksaa sen tehdä. Lapsi kuitenkaan ei vielä ymmärrä (eikä voikaan) miten maailmassa toimitaan ja mitä empaattisuus tai tasapuolisuus tarkoittaa. Joten käyttäytyvät kuin siat lätissään ja niistä pitäisi sitten tehdä toimivia ihmisiä, härreguu.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:36"]
OT, mutta miksi AP:n lapset haisevat pahoille? Etkö pese niitä?
[/quote]
Voihan se lika olla sellaista pinttynyttä. Silloin ei pesut auta.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:36"]
OT, mutta miksi AP:n lapset haisevat pahoille? Etkö pese niitä?
[/quote]
Voihan se lika olla sellaista pinttynyttä. Silloin ei pesut auta.
Niin. Tuo ei nyt kuitenkaan ole kaikkien elämää. Yleensä lapset lopettavat haisemisen ja kirkumisen alle kolmevuotiaana ja sitten heidät on jo paljon helpompi viedä päiväkotiin. Kotitöitä ei ole niin paljon kuin sinä kuvittelet, ruokaaa syödään tai ei mutta pöydässä ei huudeta. Jos peitto ei kelpaa, sitten ei saa peittoa. Kyllä se siinä vaiheessa taas kelpaa.
Lisäksi olen aamuvirkku, pidän työstäni ja nukun tarpeeksi. Meillä oli ehkä liiankin helppoa, erosimme kun lapset menivät kouluun.
Vakavissaan: voiko joku väittää, että nauttii elämästään päiväkoti/työpaikka/hima -helvetissään?
Vai eikö kukaan ole tarpeeksi rehellinen myöntämään, että tuli mokattua ja pahasti kun punkesi niitä kakaroita maailmaan?
Kuitenkin, voisi elää toisinkin: itselläni on ihana mies, talo, iso tontti, vapaata aikaa, herään n. 9.30, harrastan, "parannan maailmaa", pidän yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.
Ei lapsiahdistusta, ei stressiä, hyvä elämä.Miksi lasten teko ja työssäkäynti parantaisi elämääni jotenkin?
ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:51"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:36"]
OT, mutta miksi AP:n lapset haisevat pahoille? Etkö pese niitä?
[/quote]
Voihan se lika olla sellaista pinttynyttä. Silloin ei pesut auta.
[/quote]
Voi peittää sen hajun hajukuusilla kainalossa.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:51"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 07:36"]
OT, mutta miksi AP:n lapset haisevat pahoille? Etkö pese niitä?
[/quote]
Voihan se lika olla sellaista pinttynyttä. Silloin ei pesut auta.
[/quote]
Voi peittää sen hajun hajukuusilla kainalossa.
[/quote]
Sittenhän ne lapset haisee ihan teinidatsunilta.........noh kai sekin parempi kuin pinttynyt lianhaju.
OT senkö takia niissä hajukuusissa on ne lankalenksut, että pysyvät kätevästi kainaloissa kun pujottaa kädet lenksuihin?
Lapsiperhe-elämä näyttää ulospäin kamalalta. Mutta ei se sitä ole. Musta esim. on tullut paljon organisoituneempi, mutta toisaalta rennompi lapsen myötä. Lapsi auttaa jaksamaan, vaikka väsyttäis. Esim. sairastaminen ei tunnu yhtä pahalta. Mä oon ollut nyt yli kaks viikkoa flunssassa, mutta jaksan ihan hyvin olla lapsen kanssa ja nautin siitä.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:05"]
Lapsiperhe-elämä näyttää ulospäin kamalalta. Mutta ei se sitä ole. Musta esim. on tullut paljon organisoituneempi, mutta toisaalta rennompi lapsen myötä. Lapsi auttaa jaksamaan, vaikka väsyttäis. Esim. sairastaminen ei tunnu yhtä pahalta. Mä oon ollut nyt yli kaks viikkoa flunssassa, mutta jaksan ihan hyvin olla lapsen kanssa ja nautin siitä.
[/quote]
kuulostaa hienolta, onnittelen
Mistä arvelet että tämä johtuu? Eikö se kakru ole ihan hirveä riesa?
ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:11"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:05"]
Lapsiperhe-elämä näyttää ulospäin kamalalta. Mutta ei se sitä ole. Musta esim. on tullut paljon organisoituneempi, mutta toisaalta rennompi lapsen myötä. Lapsi auttaa jaksamaan, vaikka väsyttäis. Esim. sairastaminen ei tunnu yhtä pahalta. Mä oon ollut nyt yli kaks viikkoa flunssassa, mutta jaksan ihan hyvin olla lapsen kanssa ja nautin siitä.
[/quote]
kuulostaa hienolta, onnittelen
Mistä arvelet että tämä johtuu? Eikö se kakru ole ihan hirveä riesa?
ap
[/quote]
Ei, se kakru on maailman ihanin olento maan päällä. Se johtuu biologiasta.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 08:44"]
Vakavissaan: voiko joku väittää, että nauttii elämästään päiväkoti/työpaikka/hima -helvetissään?
Vai eikö kukaan ole tarpeeksi rehellinen myöntämään, että tuli mokattua ja pahasti kun punkesi niitä kakaroita maailmaan?
Kuitenkin, voisi elää toisinkin: itselläni on ihana mies, talo, iso tontti, vapaata aikaa, herään n. 9.30, harrastan, "parannan maailmaa", pidän yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.
Ei lapsiahdistusta, ei stressiä, hyvä elämä.Miksi lasten teko ja työssäkäynti parantaisi elämääni jotenkin?
ap
[/quote]
En mä tiedä, parantaisiko se sun elämää, mutta omalla kohdallani ajatuskin siitä, että lapsi ei olisi elämässäni, tuntuu kamalalta. Lapsi on maailman hienoin pieni ihminen, mutta työläs, totta kai.
Mä sain aika vanhaksi asti mennä niin kuin haluan, sitten tuli sellainen olo, että nyt haluan jotain muuta. Kyllä mä mietin, että entä jos se onkin virhe, mutta en oo kyllä katunut, päin vastoin, ajattelen, että olisi ollut kiva saada lapsia jo aiemmin (mikä ei kyllä olisi oikeastaan ollut mahdollista).
Suoraan sanottuna, et sä voikaan ymmärtää, kun sulla ei ole lapsia. Et voi tietää, miten rakas voi lapsi olla. Kyllähän siitä on vaivaa, mutta enimmäkseen se "vaiva" on vaan sitä normaalia elämää.
18
Eihän kukaan tuollaista kestäisikään. Se on omasta itsestä kiinni miten suhtautuu asioihin. Jos suhtautuminen on tuollaista, niin eihän sitä kestä. Varmaankin ne vanhemmat näkevät asiat vähän eri tavalla, tai ainakin myös paljon hyviä puolia elämässään.