Lapselle annetaan sama nimi kuin sukulaislapsella jo on
Mitäpä mieltä tästä? Kävi ilmi, että mieheni sukulainen oli sitten antanut lapselleen yhdeksi nimeksi meidän lapsemme etunimen, joka ei ole yleisimmästä päästä, siis paremminkin harvinainen. Pahoitin mieleni, koska minun mielestäni on olemassa kirjoittamaton sääntö, ettei suvussa anneta kenenkään jo olemassa olevan ihmisen nimeä tai jo käytössä olevaa nimeä toiselle. Asia on ollut yleisessä tiedossa, koska lapsilla on useampi kuukausi ikäeroa, vaikka ovatkin samana vuonna syntyneet. Minusta on jotenkin mielikuvituksetonta antaa sama nimi, jonka jotkut toiset ovat ns.keksineet ja jotenkin matkimiselta tuntuu.Onhan maailmassa niin paljon nimiä, että varmasti voisi jättää jo sen sukulaislapsella käytössä olevan nimen antamatta. En olisi pahoittanut mieltäni, jos nyt joku tuntematon olisi saman nimen lapselleen antanut.Mies ei mieltään pahoittanut, mutta minä kihisen vieläkin:)
Kommentit (27)
Olet outo!
Mä oliisin vaan ilahtunut, jos olisin osannut valita lapselleni niin kauniin nimen, että sitä kelpaa matkia. Voit miettiä asiaa toisinpäin: mitä jos sulla olis mielessä todella kaunis nimi, jonka ehdotto asti haluaisit antaa lapsellesi, jättäisitkö antamatta sen vaan koska joku sukulainen ehtii antaa sen saman nimen ensin omalle lapselleen? Mulle ainakin lapsen nimi on niin yärkeä juttu, etten missään nimessä suostu siinä asiassa tekemään kompromisseja yhdenkään sukulaisen tai sukulaismuksun takia!
Oliko ihan kokonaan uusi nimi jota ei löydy nimipäiväkalenterista? Voisihan tuon ajatella kohteliaisuutenakin, mielestänsä nimi on niin kaunis, että halusivat osaksi myös oman lapsen nimeä. Tai saattaahan olla että olivat päättäneet nimen jo ennen oman lapsenne nimenantoa.
Miksi olisi pitänyt välittää sinun syksyllä keksimästä nimestä jos on itse haaveillut siitä samasta nimestä jo 90-luvulta saakka?!
Meillä kävi samalla tavalla, ei omalle kohdalle, mutta suvussa. Ihan tyhmää, maailma on nimiä pullollaan. Nyt sitten joudutaan aina laittamaan etuliite iso- tai pikku- nimen eteen, että tiedetään, kummasta puhutaan. Ja kuinka hauskaa on sitten niille olla suvussa aina ja ikuisesti "Iso-Iita" ja "Pikku-Iita".
Molemmat lapset ovat syntyneet viime vuoden puolella, omani alkuvuodesta ja sukulaislapsi loppuvuodesta. Itse vaihtaisin/jättäisin pois nimen, jonka toinen ehtii antaa yli puoli vuotta aiemmin omalle lapselleen. Ei tuntuisi minusta oikein sopivalta ja omaperäiseltä käyttää samaa nimeä.
Ihan ensin pitäisi määrittää, että kuka miehen sukulainen. Pikkuserkku? Sisko? Isoäidin miehen lapsenlapsi (siis ei isoisän vaan isoäidin kakkospuolisin=.
Meillä on suvussa muutama nimi, jotka kulkevat lähes kaikissa sukupolvissa tavalla tai toisella. Vilhelmiinoja eri muodossaan on monia, eikä kukaan vedä hernettä nenään, kun joku nimetään Helmiksi, vaikka pikkuserkun serkulla jo sama nimi onkin.
Heh, oletko tosissasi? Jos olet itse keksinyt jonkun kirjoittamattoman säännön niin se ei tarkoita, että muiden pitäisi sitä noudattaa. Ei ole olemassa mitään nimien omistamista, kukaan ei voi varata jotain nimeä omaan käyttöön, edes suvun tai perheen sisällä.
Mistä muuten tiedät, että nimi on matkittu? Oletko varma, ettei nimi ole jo aiemmin suunniteltu? Meille lapsen serkku sai juuri sen nimen, mitä olimme omallemme miettineet pitkään (harvinainen nimi) - jos olisimme kolmannen lapsen vielä saaneet niin aivan taatusti olisimme sen nimen antaneet, vaikka serkulla se jo olikin.
Koitahan nyt kasvaa aikuiseksi, tuo on lapsellista.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 11:58"]
Molemmat lapset ovat syntyneet viime vuoden puolella, omani alkuvuodesta ja sukulaislapsi loppuvuodesta. Itse vaihtaisin/jättäisin pois nimen, jonka toinen ehtii antaa yli puoli vuotta aiemmin omalle lapselleen. Ei tuntuisi minusta oikein sopivalta ja omaperäiseltä käyttää samaa nimeä.
[/quote]
Pitääkö siis syynätä jotain kastettujen palstoja ja varmistaa, että kukaan kavereista, sukulaisista tai naapureista ei ole ko. nimeä antanut? Entä jo minä päätän, että tytöstäni tulee Tekla ja sitten serkun tytär antaa lapselleen nimeksi Tekla, niin minunko täytyy luopua maailman ihanimmasta nimestä? Miksi? Vain siksi, että joku antoi sen jo omalle lapselleen?
On eriasia, jos suvussa on joku yhteinen toinen nimi jota annetaan yleisesti, mutta kun lapsemme oli suvussa ensimmäinen tämän niminen ja sitten miehen serkku antaa sattumalta saman nimen lapselleen yhdeksi nimeksi. Ei ihan sattumalta tunnu ja kaikkihan eivät suinkaan käytä etunimenään sitä ensimmäistä nimeä, senkin voi itse päättää ja jos hyvin käy, niin joku päivä on kaksi saman nimistä ja saman ikäistä aikuista sukujuhlissa:D
Ei ole minusta kohteliasta eikä hyvä tapa,ellei asiasta ole yhdessä keskusteltu.
Täysin typerä tapa ajatella. Mistä sinä tiedät miten nimi on valittu? Jos vaikka on isovanhemman nimi sieltä toiselta puolelta? On melkoisen omanapaista tulkita nimen valinta niin, että se on annettu siksi koska SUN lapsen nimi on tuo. Eikä kellään muulla koko suvussa, siis missään noista suvuista? Tai edes nimipäiväkalenterissa?
Ei ole olemassa mitään "kirjoittamatonta sääntöä" nimien varaamisesta. Muuta oman lapsesi nimi jos se häiritsee niin kovasti.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 11:41"]
Mitäpä mieltä tästä? Kävi ilmi, että mieheni sukulainen oli sitten antanut lapselleen yhdeksi nimeksi meidän lapsemme etunimen, joka ei ole yleisimmästä päästä, siis paremminkin harvinainen. Pahoitin mieleni, koska minun mielestäni on olemassa kirjoittamaton sääntö, ettei suvussa anneta kenenkään jo olemassa olevan ihmisen nimeä tai jo käytössä olevaa nimeä toiselle. Asia on ollut yleisessä tiedossa, koska lapsilla on useampi kuukausi ikäeroa, vaikka ovatkin samana vuonna syntyneet. Minusta on jotenkin mielikuvituksetonta antaa sama nimi, jonka jotkut toiset ovat ns.keksineet ja jotenkin matkimiselta tuntuu.Onhan maailmassa niin paljon nimiä, että varmasti voisi jättää jo sen sukulaislapsella käytössä olevan nimen antamatta. En olisi pahoittanut mieltäni, jos nyt joku tuntematon olisi saman nimen lapselleen antanut.Mies ei mieltään pahoittanut, mutta minä kihisen vieläkin:)
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 12:15"]
On eriasia, jos suvussa on joku yhteinen toinen nimi jota annetaan yleisesti, mutta kun lapsemme oli suvussa ensimmäinen tämän niminen ja sitten miehen serkku antaa sattumalta saman nimen lapselleen yhdeksi nimeksi. Ei ihan sattumalta tunnu ja kaikkihan eivät suinkaan käytä etunimenään sitä ensimmäistä nimeä, senkin voi itse päättää ja jos hyvin käy, niin joku päivä on kaksi saman nimistä ja saman ikäistä aikuista sukujuhlissa:D
[/quote]
OMG! :-D Hei kasva aikuiseksi. Mitä sitten jos on kaksi samannimistä ja samanikäistä aikuista sukujuhlissa? Meinaatko etteivät mahdu samaan tilaan?
Meillä lapsen nimi oli valmiina kolmisen vuotta ennen kuin tämä syntyi. Eikä taatusti tarkkailtu sukulaislasten nimiä, meidän lapsi sai vanhempiensa päättämän nimen. En ole ennen kuullutkaan, että nimet pitäisi hyväksyttää serkun puolisoillakin... :-D
No minusta on periaatteessa parempi, että paljon tekemisissä oleville sukulaislapsille annettaisiin eri kutsumanimet, ihan käytännön syiden takia (siis esim. sisarusten lapsille, sitä en tiedä kuinka paljon miehesi on serkkunsa kanssa tekemisissä). Siis jos ei ole joku spesiaalitapaus kuten suvussa kulkeva nimi tms.
Mutta jos on kyseessä toinen nimi, niin en kyllä näe asiassa ongelmaa. Oletko ap tosiaan aivan varma, että eivät ole miettineet tuota nimeä jo aiemmin? Tai jos eivät olleetkaan, niin tosiaan eivät ehkä ajatelleet että tuosta voisi loukkaantua, kunhan keksivät että tuohan olisi kaunis nimi myös meidän lapselle. Toki em. tapauksessa olisi kohteliasta kysyä ensin, mutta en minä tuota minään suurempana loukkauksena ottaisi.
Ja jos huolesi on tosiaan se, että joku päivä kaksi samannimistä aikuista kohtaa sukujuhlissa, niin ei kuulosta siltä että olisitte kovin läheisissä tekemisissä, eli mitään käytännön hankaluutta tuosta ei pitäisi seurata.
Tuliko sama kutsumanimi vai ei?
Siis jos sun lapsi on vaikka Elli Maria ja sukulainsen lapsi nimi Milla Elli Kaarina, niin mitä väliä??
Ei ehkä hyväksyttää, mutta korrektia olisi valinnastaan jotain kautta informoida, että tätä olemme ajatelleet nimeksi, vaikka se ja se onkin suvussa tämän niminen jo...kuin se, että muu suku lukee lehdestä nimen syntyneitä-palstalta ensimmäistä kertaa.En olisi ehkä suuttunut, jos minulle olisi asiasta etukäteen kerrottu.
No meilllä on serkuksilla ikäeroa 2 vuotta.
Toinen on tyyliin Maija Annaliisa ja toinen Liisa Maija. Joista vielä Maija on näiden lasten isomummu.
Ei ongelmaa, eikä herneen vetämistä nenään. Tosin me ei tiedetty Liisa Maijaa nimetessämme serkun toista nimeä.... eipä ollut koskaan tullut puheeksi. Lapsista itsestään tämä nimijuttu on lähinnä hauska yksityiskohta.
Olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä ottaisi päähän ja rajusti. Kyllä kuuluu vähän miettiä miten sen lapsen nimeää. Eihän äidin omaakaan nimeä anneta (yleensä) lapselle etunimeksi. Olisin minäkin raivona. jos joku käyttäisi minun suunnitteleman nimen suvussa jättäisin antamatta sen lapselleni. Vahinko on jo tapahtunut ja en usko että voit asialle enää mitään :/ harmin paikka.
Entäs kun miehen sisko veti herneet nenään kun kuuli, että mietimme lapselle nimeksi sitä minkä hän oli ajatellut antaa lapselleen, JOS joskus saa tytön. Kuulin tuosta nimivarauksesta vasta kun olin ääneen sanonut tämän miettimämme nimen. Ihan meinasi sukuriita tulla ja lopulta sisko antoi lluvan meidän käyttää kyseistä nimeä. Heillä kun ei ehkä sittenkään ole enää lisää lapsia tulossa...
Mitään nimeä ei voi omistaa. So simple. Niele tappiosi ap.
Jos kutsumanimi ei ole sama, niin mitä väliä?