Olipa mieltäylentävä 4-v neuvolakäynti. Ylihuomenna uudelleen.

Meillä oli ihan sama juttu. Terveydenhoitaja vain sanoi, että katsotaan puolen vuoden päästä, kyllä se siihen mennessä on tainnut mennä ohi. Ja niin tehtiin ja hyvin meni.

Tiedän, että' ärsyttää ja sapettaa, mutta elämää se vain on.



T: kohtalotoveri

minusta tuntuu, että suurin osa asioista, joita hän ei suostu tekemään ovat hänen mielestään typeriä.

kun pojan piti kertoa mitä kuvissa oli (näkötesti) esim. lentokone, niin ei suostunut tekemään ja sanomaan mitään. Sitten siellä kun puettiin takkeja päälle ja lähdimme ulos, niin eiköhän poika sano, että kyllä se täti tiesi itsekin ne lentokoneet ja muut... Kyllä nauratti. Sen jälkeen olen aina selittänyt lapselle miksi nyt pitää katsoa niitä kuvia eli nyt katsotaan näetkö noin kauas jne.

olen yrittänyt selittää että kyllä aikuisetkin joutuu tekemään kaikenlaista

" tyhmää" vaikka ei yhtään huvittaisi . Vähän olen kyllä huolissani miten

tollasen luonteen kanssa tulee oikein pärjäämään.

On vielä sellanen ehdoton, että jos päättää että tuon ihmisen kanssa en tee yhteistyötä niin päätä ei sitten kyllä käännetä ja osoittaa sen kanssa

selvästi. No, on se tietysti toisaalta hyvä että on omaa tahtoa

Meillä ajankohtainen asia.

teki kyllä testejä, esim. näkötestin, mutta näytti kuvasta mitä näkee. Th kysyi, että ilmeisesti osaa puhua kuitenkin. Mutta ei siis millään houkuttelulla sanonut sanaakaan, ja yleensä puhuu kuin papupata. No testit tehtiin ja sanoin että osaa puhua ja ilman muuta äännevirheitä kuin r puuttuu. Taisi uskoa, ei käskenyt ainakaan uudelleen tulla :)

Meillä oli aluksi yritystä kiukkuilla ja vastustaa, mutta sain tietysti pojan toimimaan ja kaikki testattua (kuulo, näkö jne)

Olin lapsena juuri tuollainen...

vanhemmilta vaaditaan hiukan enemmän: monet asiat pitää vääntää rautalangasta ja terve itsetunto rakentaa pala palalta.

minä kerron sitten, olenko käyttänyt sitä.

ei ole mitään yleispätevää. Sen vuoksi just äidit osaa niistä vedellä... jos siis osaa.



8

meillä ei kyllä vedetä mistään muusta narusta kuin siitä, että ikäänkuin saa lapsen päättämään asian. mutta se ei ole aina se oikea keino, kasvaa muuten liian itseriittoinen ihminen.



meillä ei onnistu ainakaan muiden esimerkki, käsky, suostuttelu, järjen puhuminen, ehkä lahjonta voisi tehota, mutta se ei minusta myöskään hyvä tapa.

Olisinpa minäkin..huoh..

Aloin miettiä, että onnistuisinkohan minä kääntämään lapsen päätä, jos hän päättäisi olla käyttäytymättä neuvolassa kunnolla. En tiedä, mutta onneksi ei tarvitsekaan tietää. Minä kun olen niin hyvä kasvattaja, etteivät lapset ole koskaan tuollaista tehneet neuvolassa. Olen siis parempi kuin kasi.

Meillä 4v neuvolassa kun piti ottaa esim. näkötesti, ei poika suostunut sanomaan mitään. Sitten käytiin niitä kuvioita uudestaan läpi ja minä ehdotin, että se talon näköinen olisi talo. Siihen poika sitten tokaisi, ettei se mikään talo ole vaan ikkuna. Siitä sitten suostui kertomaan niiden muidenkin kuvioiden " nimet" .



Itse testissä sitten ei " jaksanut" kertoa mitä näki vaan oli lähdössä kotiin. Neuvolan tätsy alkoi väsyä ja alkoi ehdottaa, että tullaan toinen päivä uudestaan, mutta minä ehdotin, että sanotaan vuorotellen. Alkuun poika oli vastahakoinen, mutta kun sanoin kerran yhden tahallani väärin, hän heti korjasi ja taas alkoi maistua testi. Pääsimme yhdessä testin loppuun ja siinä samassa tuli äidinkin näkö testattua :)



Että tämmöinen naru meidän pojasta löytyi. Entäs sinun lapsestasi?



8

jotka eivät tule menestymään elämässä.

Vierailija:

jotka eivät tule menestymään elämässä.

Uskon kyllä onnistuneeni kasvatuksessa suht. hyvin.



6:lle: 4-vuotiaana testataan näkö ja kuulo, kävely (myös varpailla ja kantapäillä) ja viivaa pitkin kävely ja tasapainotesti. Lisäksi piirtämistä, saksilla leikkaamista kuvien tunnistamista.



Nyt on tilanne rauhoittunut enkä itsekään ole enää pahalla päällä. Sovittiin tytön kanssa, että perjantaina kaikki sujuu " normaalisti" .



Tätähän tämä on, tää elämä.

Vierailija:

jotka eivät tule menestymään elämässä.

Monet eivät sano sanaakaan, kysellään sitten vanhemmilta puhetaitoja. Jos mikään ei onnistu, katsotaan muutaman kuukauden päästä uudestaan. Kannattaa ajoittaa neuvola päivän hyvään hetkeen, eli lapsi virkeä ja maha täynnä. Toinen juttu on, jos 6-vuotias ei suostu tekemään mitään eikä puhumaan. Silloin taustalla usein jo ongelmia. Eniten näiden jääräpäisten lasten kohdalla ärsyttää, jos vanhempi on täysin otteeton. Eli jos lapsesi esim karkaa pöydän alle, reippaasti hae vaan sieltä pois eikä mitään puolen tunnin lepertelyä. (oli vähän kärjistetysti ilmaistu)

terveisin neuvolatäti