ihailen lestadiolaisperheita.heidan aitien ohjeet olis hyvaksi naille 2-3 lapsisille jotka eivat millaan jaksa hoitaa isompia kotona kun on se vauvakin ja kaikki stressaa
Kommentit (16)
Minä tunnen muutamia lestadiolaispeiden aikuisia lapsia ja he kaikki ovat enemmän tai vähemmän katkeria siitä että eivät ole saaneet vanhemmiltaan tarvitsemaansa huomiota ja hoivaa.
He ovat kaikki valittaneet että kun 8-vuotiaana jo piti jäädä välillä koulusta pois hoitamaan pienempiä sisaruksia ja kantaa liian suurta vastuuta.
Eihän se äiti ehdi hoitaa kuin sitä vauvaa kun kotitöitäkin on aivan tuhottomasti suuressa perheessä.
Niin siis meidän lapset on saatu lapsettomuushoidoilla ja itse olen ns. uraäiti. Harvat tekee tällaisia ratkaisuja mutta kyllä moniin vl-koteihin palkataan lastehoitajia äidin avuksi.
samaa mieltä täällä.minulla tuttu perhe jossa lapset tasapainoisia fiksuja ihmisiä.ovat toinen toistaan kasvattaneet ja huomaa että kotona vallitsee harmonia ja kunnioitus
ihailen lestadiolaisperheitä.heidän äitien ohjeet olis hyväksi näille 2-3 lapsisille jotka eivät millään jaksa hoitaa isompia kotona kun on se vauvakin ja kaikki stressaa
kun mulla on isommat puol päiväsesti tarhassa ja olen vauvan kanssa kotona?
Lapset siksi tarhassa, koska vanhin on eskarissa, ja vien keskimmäisen(syksyllä aloittaa eskarin) siinä sitten samalla. Itseasiassa, tarhasta ne olivat sitä mieltä että keskimmäinen kanssa tarhaan siksi ajaksi kun on eskaria.
Lisäännytään ja täytetään maa, vaikka sitten oman ja lasten terveyden hinnalla!
Otetaan mallia lestoista ja jätetään lapset , pienin 2v. pihalle yksin naapurien valvottavaksi . Koululaiset ovat siis koulussa ja pienimmät ihan yksin :(
Nämä pihalla yksin liikkuvat lapset ovat totisinta totta, valitettavasti.
Naapurin kanssa olemmekin kauhistelleet koska joku heistä jää auton alle tai sattuu pahempaa :(
lestoista ja tuupataan pennut ilman valvontaa ulos ja annetaan suojelusenkelien valvoa heitä.
Aika moni tähänkin ketjuun vastannut voisi ottaa mallia ainakin siitä elämänilosta ja turhasta valittamattomuudesta!
Kummassakin on muistaakseni n. 13 lasta.
Toisessa perheessä äiti on kotona, pienin on vähän alle kouluikäinen. Isä hoitaa paljon lapsia, ja tekee kotitöitä.
Lapset ovat hyvin onnellisia ja tasapainoisia, isommat jo aikuisia.
Lapset ovat tosi hyvin pukeutuvia, ja heistä todella näkee että on välitetty! Hirveän kauniit käytöstavat yms.
Toisessa perheessä isä ei osallistu mitenkään lasten hoitamiseen eikä kotitöihin. Lapset kulkevat liian pienissä ja rikkinäisissä vaatteissa. Naapurit vahtivat etteivät pienemmät juokse läheiseen järveen tai jokeen.
Näistä lapsista näkee että he heistä ei kukaan huolehdi eikä välitä.
Terveyskeskuksessa työskentelevä tuttuni sanoi, että tämän perheen äiti kävi mieheltään salaa äskettäin sterilisaatiossa.!
Että kyllä siihenkin porukkaan mahtuu erilaisia ihmisiä!
Teilläpä on kunnassa hyvätasoinen terveyskeskus... Onko siellä koskaan kuultu vaitiolovelvollisuudesta?!
Ei ole pisteen jälkeen väliä.Miten onnistuu?
Kai hekin ovat yksilöitä ja kaikki toimivat omalla tavallaan monissa asioissa.
Vierailija:
Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, miksi nämä vanhemmat tekevät sitten vielä lisääkin lapsia? Eikö olisi järkevintä lopettaa lapsen teko siihen, kun huomaa, että " hups, nyt tuli minun rajani vastaan, enkä enää itse jaksakaan hoitaa kaikkia tai tarjota jokaiselle virikkeitä" ?
Minusta taas olisi mielenkiintoista tietää, miksi lapsia pitäisi vauvaiän jälkeen hoitaa 100 % yksin itse. Oma esikoiseni on ollut hoidossa tasaisesti noin 18 h/viikko, oman työssäkäyntini vuoksi alun perin mutta myöhemmin jatkoi, vaikka olen ollut kotona. Pelkkää hyvää sanottavaa siitä asiasta kaikkien meidän kannalta. 18 h on sen verran vähän ja kotiaikaa vastaavasti paljon, että ehtii sitä lasta kasvattaa ihan hyvin. En pidä järkevänä miettiä lapsilukua ollenkaan tämän asian valossa, kyllä siihen vaikuttaa ihan muut asiat.
Ja tuosta virikkeiden tarjoamisesta: tässähän minä tarjoan lapselleni virikkeitä, kun järjestän lapselle 18 h viikossa muuta tekemistä kuin tavallinen kotielämä. Minähän tuon hoitoratkaisun järjestin ja päätin, siinä missä muut järjestävät ne uskiskerhoviritelmät tms., tai käyvät muualla virittymässä, missä sitten käyvätkin (ja jos käyvät). Vai onko tämä minun järjestämäni aktiviteetti nyt sitten ratkaisevasti vääränlainen virike, ja nuo muut vastaavasti jotenkin oikeanlaisia virikkeitä?
Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, miksi nämä vanhemmat tekevät sitten vielä lisääkin lapsia? Eikö olisi järkevintä lopettaa lapsen teko siihen, kun huomaa, että " hups, nyt tuli minun rajani vastaan, enkä enää itse jaksakaan hoitaa kaikkia tai tarjota jokaiselle virikkeitä" ?