Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Toivon usein mieheni vain katoavan, kuolevan pois :(

Vierailija
16.05.2006 |

Enkä mahda tunteilleni mitään! Hullu, kaikenkestävä rakkaus on siis tullut tähän pisteeseen. Vuosia jaksoin ytoivoa ja odottaa parempaa, ja nyt kun kaikki on hyvin, on rakkaus hävinnyt jonnekin, ja mieheeni minua sitoo lähinnä velvollisuus, ja lasten paras. Ja salaa siis toivon, että hän kuolisi vaikka jossain onnettomuudessa. Kauheata, vai mitä!

Joku aika sitten mies ajoi kolarin, ja soitti sitten heti onnettomuuspaikalta, ja minun ensimmäinen ajatukseni oli, että miksi hitossa sillä kerrankin oli turvavyö päällä! :(

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
17.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei toisen kuolemaa KOKO ajan toivo, ja elämä ei pyöri tuon toiveen ympärillä. Kai vähän samaan tapaan, kuin jos joku haaveilee, että olisinpa rikas, niin tekisin sitä tai tätä. Eihän sekään haaveilu sitä oikeaa elämistä estä.

Ehkäpä aikuista onkin, ettei suhteesta lähde itsekkäistä syistä, ketään muuta ajattelematta.

Elämäntilanteita on monenlaisia ja tarinoita vaikka minkälaisia. Vaikeaa se kai on ulkopuolelta ketään arvostella.

Vierailija
2/30 |
17.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


" Eihän sekään haaveilu sitä oikeaa elämistä estä. Ehkäpä aikuista onkin, ettei suhteesta lähde itsekkäistä syistä, ketään muuta ajattelematta."



Haluaisitko sinä itse jatkaa tässä suhteessa, jos tietäisit, että miehesi toivoo kuolemaasi, tai että katoaisit elämästään?? Ja väitätkö tosiaan, että lapsesi eivät aisti sitä, kuinka onneton olet, etkä silti tee elämällesi mitään. Lapset ovat onnellisimpia silloin, kun vanhemmat ovat onnellisia. Eivät silloin, kun toinen toivoo toisen kuolemaa ja yrittää perheen takia " epäitsekkäästi" jatkaa suhteessa, joka on kuollut. Lapset eivät ole tyhmiä eivätkä sokeita. Annat tosi oudon käyttäytymismallin heille. Mitä hyötyä kenellekään on tuosta, että leikit aikuista marttyyria?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
17.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarkoitin tuolla lähinnä sitä, ettei kummassakaan tapauksessa asia vie kaikkea aikaa, energiaa ja ajatuksia.

Ja ei ne avioerolapset(kaan) taida ihan niitä tasapainoisempia olla.

Vierailija
4/30 |
17.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asia ei kuitenkaan aina ole niin yksinkertainen. On masennusta ja ahdistusta joka johtaa siihen ettei jaksa/osaa/tajua itse hakea apua itselleen. Silloin on hyvä että pääsee edes tänne välillä purkamaan itseään ja saa ehkä huomata että on muita joilla elämä samassa jamassa.



Sen jälkeen saattaa taas olla hitusen lähempänä sitä hetkeä jolloin saa oikeasti jotain aikaiseksi.

Vierailija
5/30 |
17.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kerran ajattelin että mikä olisi kauheinta lapsille , niin se olisi toisen vanhemman kuolema. Nuo sinun ajatuksesi ovat sitä luokkaa että nyt keräät itsesi ja otat eron. SE ON PAREMPI VAIHTOEHTO kuin kuolema jota miehellesi toivot. Sinun on oltava vahvempi, tuohan kertoo juuri siitä että sinulla ei ole voimia tehdä ratkaisua ja toivot että taivaan isä tekisi sen puolestasi.

Vierailija
6/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä tiedä onko edes hengissä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikäväkseni voin myös ilmoittaa, että lapsetkin vaistoavat sen vaikka kuinka yrität peittää sen ja onko sittenkään se se paras vaihtoehto olla tässä suhteessa sitten näillä ehdoilla? Olisiko mahdollista korjauttaa suhdettanne uuteen/vanhaan uskoon? Terapiaa, keskusteluja jne??

Vierailija
8/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa kauhealta...



ei ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitään tunteita ei ole jäljellä, sisarellista kiintymystä ja muuten välinpitämättömyyttä. Itse on sen aiheuttanut jatkuvalla poissaolollaan ja laiminlyömisenä. Jos edes kerran olisin lasten kanssa ollut tärkeämpi kuin kaverit...

Vierailija
10/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on ihan sairas, enkä enää usko, että hän paranee. Ei oikeastaan kai haluakaan, eikä tee itse juuri mitään sen eteen. Lapsia ei ole, joten eivät kärsi. Itse kuitenkin toivoisin, että olisi lapsia, jotta elämässä olisi jotakin sisältöä ja toivoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähteä.

Lapsille hän on ihana isä, ja en haluaisi heitä erottaa. Ja talonkin ja nykyisen hyvinvoinnin menettäisimme. Tiedän että on kauhea toivoa toisen kuolemaa, varsinkin kun joissakin perheissähän niin todellakin käy, mutta sillä tavoin pääsisin kuin koira veräjästä.

Ehkä tavallani pelkään, että tulen taas kerran pettymään mieheeni, enkä siksi enää jaksa suhteeseen panostaa.

Mieheni vannoo rakkauttaan, eikä halua minua menettäâ, ja minua hänen tunteensa vain ahdistavat.

ap

Vierailija
12/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän oli kyllä aivan väärässä. Vahva lähtee, heikko jää.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Helpottavaa huomata, etten olekaan ainoa...

Vierailija
14/30 |
17.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen samaa mieltä aiempien kanssa, että ei se elämä paremmaksi toivomalla muutu (muuten meillä kaikilla olisi lottovoitto jo plakkarissa), elämää täytyy ELÄÄ.



Käsittämätöntä, miten moni on valmis kuluttamaan elämänsä elämättä, ja toivoo vaan että mies katoaisi tai kuolisi. Oletteko aikuisia ollenkaan, naiset?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millä ihmeellä perustelet väitteesi, että ero on aina parempi vaihtoehto???

Minä voin kertoa, että on paljon tapauksia joissa vanhemman kuolema olisi kuin lahja jumalalta, helpotus maanpäälliseen helvettiin.

Kaikki isät eivät ole eron jälkeen rakastavia etäisiä jotka soittelevat ja tapaavat lasta säännöllisesti. Joukkoon mahtuu valitettavasti myös juoppoja, narkkareita, väkivaltaisia, pedofiileja, narsisteja, psyykkisesti sairaita jne. jotka kykenevät tuhoamaan koko perheen elämän mikäli vaimo hakee eroa.

Valitettavasti Suomikaan ei ole sellainen oikeusvaltio joka sen pitäisi olla, vaan täälläkin ihmisiä saa uhkailla, raiskata ja pahoinpidellä ilman tuomiota. Esimerkiksi lähestymiskielto on lähinnä pelkkä vitsi.

Tiedän itsekin muutaman tapauksen, jossa koko perhe on toivonut isän kuolemaa eikä eron ottaminen ole ollut ajatuksissakaan (kuin kaukaisena haaveena) enkä todellakaan tuomitse heitä, sillä tiedän ettei kukaan ulkopuolinen voi tietää koko tilannetta.

Oletteko koskaan kuulleet sanontaa; Pidä ystävät lähelläsi ja viholliset vielä lähempänä? Sillekin sanonnalle on perusta ihan tosielämässä, mutta valitettavasti kaikki eivät tätä voi ymmärtää.

Vierailija:


Minä kerran ajattelin että mikä olisi kauheinta lapsille , niin se olisi toisen vanhemman kuolema. Nuo sinun ajatuksesi ovat sitä luokkaa että nyt keräät itsesi ja otat eron. SE ON PAREMPI VAIHTOEHTO kuin kuolema jota miehellesi toivot. Sinun on oltava vahvempi, tuohan kertoo juuri siitä että sinulla ei ole voimia tehdä ratkaisua ja toivot että taivaan isä tekisi sen puolestasi.

Vierailija
16/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus on tosiaan tullut toivottua pahintakin, ei tosin kovin usein. Tälläkin hetkellä tässä kärvistelen epätietoisuudessa. Mies lähti su mökille ja tänään aamupäivällä hänestä viimeksi kuulin. Sen jälkeen puhelin ollut kiinni eikä herraa kotiin näy. Toivon ettei tänään enää tulisikaan. Kunto taitaa olla semmoinen että parempi pysyäkin poissa.

Vierailija
17/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan kesällä tulee ero, se on nyt päätetty. kaikille parempi.

Vierailija
18/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua elää ihmisen kanssa joka ei arvosta minua ollenkaan. Meillä menee lapsen kanssa paremmin kahdestaan. On ainakin selvät sävelet.



Mieheni vaan osaa laitta sen charmi-vaihteen päälle kun sitten kotiin joskus tulee. Ja on erittäin hyvä puhumaan. Tällä kertaa on pakko pysyä lujana. Järkihän tässä multakin kohta menee. t.12

Vierailija
19/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin olen toivonut usein että kumpa mies vain kuolisi. Tosin tällä hetkellä kun tätä kirjoitan ajatuskin kuulostaa kauhealta. Toivon välillä kuolemaa, en eroa, sillä eromme tulisi olemaan aivan kauhea. Mies on uhannut jo ties millä ja on täysin mahdollista että hän toteuttaisi uhkauksena. Ainakin saisin elää pelossa. Siksi puolison kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, vaikka hyvä kakkosvaihtoehto olisi että löytäisi toisen ja unohtaisi minut kokonaan. Oma kuolemani taas jättäisi lapset suurinpiirtein heitteille. Ei niin itsekeskeinen ihminen heistä pystyisi kunnolla huolehtimaan. Onneksi huonosti ei mene koko aikaa, pääosin ihan hyvin. Kai mulla on tunteitakin ja muuten meillä on kaikki päällisin puolin kunnossa. Mustina hetkinä vain tulee vain mustia ajatuksia.

Vierailija
20/30 |
16.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska ajatukset olivat aika lailla samantapaisia kuin AP:lla.

Voimia.