G: kaameat koululiikuntamuistosi?
mä aloitan. olen niin vanha et olen ala-asteella kävellyt tummansininen karsen mallinen jumppapuku päällä ja ruttutossut jalassa ympyrää kun opettaja seisoi keskellä ja HAKKASI TAMBURIINILLA TAHTIA. välillä ihan JUOSTIIN.
sitten mentiin vaihtaan vaatteet. oli vain yksi pukuhuone, joten pojat oli suihkutiloissa. avaimenreiästä kurkittiin puolin ja toisin.
Kommentit (30)
tuijtotti ja kiusattiin pienistä rinnoista ja laihuudesta yms. Se oli iahn kauheeta, en ole käynyt sen koommin uimahallissa.
Lisäksi hiihtokisat oli ihan hirveetä ( oli pakko osallistua) ja myös nämä pesisjoukkueeseen valinnat viimeisten joukossa yms ei itsetuntoa hivelleet. Toivottavasti nykyaikana on erilaista, toi oli painajaista.
tamburiinia hakkaava ope ja juostiin/marssittiin ringissä 90-95 vuosina...
tehdä näin kun opettaja käski. Ei auttanut sanoa etten osaa tai uskalla. Mulla nimenomaan telinevoimistelun eri telineet, joissa piti kiivetä jonnekkin ylös ja pyörähtää jotenkin päin siinä samassa käsien irtipäästö ja muualta kiinniotto, kun olet pää alas päin. Huhhuh...
Menin tunneille, mutta en tehnyt siellä koskaan mitään. Joskus liikunnanopettaja turhautui niin, että paiskasi mut pukuhuoneeseen ja tuli perässä ja huusi siellä punaisena puoli tuntia ja töniskeli vasten naulakoita. En ole varma, miksi en tahtonut osallistua - ajattelin kai, että olin niin huono, ja sitten tuli asennevammakin, kun niin koetettiin pakottaa.
vaikka toiset pelasivat jo pesäpalloa, eihän siinä muuten mitään, mutta kun sitä lunta ei enää paljoa ollut! Oltiin yleinen naurunaihe kun kannettiin suksivälineitä kouluun.
Inhosin yli kaiken ryhmäpelejä (sähly, koris, lentopalloyms), koska muut olivat niin urheilullisia eivätkä olisi tahtoneet minua mukaan.
Ylä-asteella jouduin liikuntaryhmään jossa oli kaikki ne jotka nauroivat epäonnistumisille ja olivat itse superliikunnallisia.
Eipä minua juuri tunneilla näkynyt. Uskomatonta että pääsin läpi.
Vaihdoin koulua kesken yläasteen ja siellä liikunta oli mukavaa. Kesäisin auringonottoa ja yöuinteja :)
Nythän ne jo naurattaa, mut eipä silloin. Lisäksi aina hävetti kun valittiin nelis ym. joukkueisiin viimeisten joukossa.. =S Sen siitä sai kun oli niin pieni..
Hän selitti, kuinka hänen on nyt pakko antaa mulle todistukseen nelonen liikunnasta, kun en ole tehnyt mitään, ja sitten pääsen kesällä liikkumaan taikka jään luokalle. Sitten niinä parina liikuntatuntina tahallisen huonosti teeskentelin jotakin liikkuvanikin, ja kevätlukukausien todistuksissa oli sitten aina liikunta 5. Tosiaan ihme, että siitä ei koskaan tullut mitään isompaa ongelmaa.
t. se, joka lopetti pakkoliikunnan ala-asteella (tarkemmin 3. luokalla)
pelkäsin niiiin kovasti pukkihyppyä ja opettaja pakotti hyppäämään...
Vielä pahempaa siitä teki sen, että kun opettaja aina vaihteli joukkueen valitsijaa, niin valitsijana itse tottakai valitsin ekana niitä ketkä myös jäi viimeisten joukkoon (siis jonkinsortin kavereita). Sitten taas kun joku muu näistä " jämistä" pääsi valitsemaan joukkuetta niin valinta meni samalla tavalla kuin ennekin eli itse olin taas siellä viimeisenä..Tää tuntuu olevan sen pahin muistikuva liikunnasta! Nyttemmin aikuisena olen miettinyt sitä että miksei voinut silloinkin olla samaa jakoa kuin yläasteella (jako neljään vaikka) tai että miksei opettaja voinut jakaa joukkueita.
Telinevoimistelu oli jotain ihan hirveää...En ymmärrä miksi semmoiseen pitää pakottaa, jos ei ole mitään kiinnostusta/taitoa ja lisäksi pelkää roikkua niissä hemmetin renkaissa ja tehdä ihme kuperkeikkoja siinä (ja arvatkaa onnistuinko siinä ikinä ja opettaja auttaa peffasta että saan sen helv*tin kuperkeikan siinä ilmassa tehtyä)
Tiukka nuttura päässä ja helmet kaulassa...
HIIHTO. Ala-asteella oli hiihtopakko ja me jouduttiin hiihtämään sellaista n. kilsan lenkkiä. Ei siinä mitään, mutta se reitti oli ihan perseestä:
A) Siellä oli kantoja, juurakoita ym. pitkin matkaa
B) Matkan varrella oli kanala ja sitä kanan paskaa oli laduilla.
Enpä ole enää ala-asteen jälkeen koskenut suksiin (murtomaa) enkä koske.
Mut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen, siis ihan aina. (Olin koulukiusattu).
Samoja kokemuksia on ollut mullakin. Mut sitten on ollut semmonen kun ala-asteella aina, siis AINA opettaja sanoi et lyhimmästä pidempään muodostakaa parit. Tyttöjä oli pariton määrä ja minä olin pisin. Olin siis aina ilman paria. Ikinä ei voinut alottaa pidemmästä lyhempään. Kerran kun jotain palloja heiteltiin parien kanssa, niin ope sanoi mulle et sä voit sitte heitellä seinään. Vitutti niin suunnattomasti ja taisin näyttääkkin siltä, niin ope sanoi mulle et aina säkin oot naama vinos!!! Edelleen vihaan sitä ämmää.
Yläasteella piti käydä aina liikkatunnin jälkeen suihkussa, vaikka koulu olisi loppu siltä päivältä. Ja tuo ämmä kyyläsi siinä suihkun oven edessä, että kaikki varmasti käyvät suihkussa. Ja piti pestä oikein hiuksetkin, ei riittänyt se, että pesasi kainalot ja jalat. Ja tuolle ämmälle piti aina ilmoittaa, jos on menkat ja sitten pääsi 5 minuuttia ennen muita suihkuun. Ja sitten jos sille sanoi, että mulla on menkat, niin eikös tämä rouva sitten kailottanut tunnin lopuksi kovaan ääneen, niin että kaikki varmasti kuulivat, että Maijalla, Marjalla ja Tiinalla onkin sitten ne PISTEET, että alkakaapas mennä siitä suihkuun. Todella noloa.
Hiihdettiin aina läheisessä metsässä, jossa eripituisia latulenkkejä. No vedin kerrankin ihan marjomatikaisena, mutta sitten iski kauhea pissahätä.. No eihän siinä auttanut muu kuin ladulta metsään ja pissalle =).
Kun rämmin takaisin ladulle, näki opettaja sen ja väitti että olen oikaissut. Ei uskonut mun hätäjuttuani (kun olisi muutaman metrin viitsinyt käydä kurkkaamassa niin olisi homma ollut todistettavissa =)). No pääsin sitten hiihtämään pellolle rangaistuslenkkiä. Ketutti niin että vihasin hiihtoa monta vuotta tuon jälkeen.
Nyt onneksi aikuisena olen " oppinut" taas hiihtämään ja mielelläni murtsikoin järvenjäällä kun ei ole pakko eikä kiire mihinkään.
perustelivoimistelua, jota harrastin. Juuri joukkueisiin jakaminen oli niin pepusta. Ope olisi voinut vaan jakaa joukon kahtia.
tuo tamburiinia hakkaava ope (80-luku), hiihtotuntien kurjuus, aina viimeisten joukossa pesisjoukkueita valittaessa...
Ja muistan elävästi ekaluokkalaisena, pitkänä ja kömpelönä tyttönä jolta oli edellisenä kesänä murtunut käsi ja olin siksi aika arka - no en jumppatunnilla voinut/uskaltanut/halunnutkaan harjoitella kärrynpyöriä ja käsilläseisontaa ja opettaja nauroi minulle... Siis oikeasti, nauroi pelolleni asettua murtuneen käteni varaan seisomaan... Hirveä ja tuskainen muisto!
3. luokalla voitin juoksukisat ja siitä alkoi 10 vuoden mittainen harrastus, jossa menestyinkin ihan kohtalaisesti. Liikunta oli aina 10, ainut aine missä koulussa pärjäsin. Se mikä oli kaameaa oli jumppasalin pukukopin haju!! Sitä en unohda. Yök! Taisi homeongelmaa pukata jo 80-luvulla!
en ollut kovin suosittu :(