Voiko paniikkihäiriö mennä itsestään ohi?
Kommentit (8)
mutta kun niistä puhuttiin, ei enää tullut uusia... ??!!
oudoista kohtauksista (2-6 kertaa kuukaudessa): tuli epämiellyttävä poissaolon tunne, päässä humisi, tuntui kuin olisin katsellut kaikkea ulkopuolelta, lisäksi tunne että happi loppuu. Kohtaus kesti aina n. 5-10 min. kerrallaan. Sen jälkeen oli pari tuntia kestävä huono olo, siis ihan fyysistä pahoinvointia ja usein päänsärkyä. Kohtauksia sain noin 5 vuoden ajan, sitten ne jäivät pois. En tiedä oliko kyseessä paniikkihäiriö, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä se oli sitä. Jos se sitä oli niin ilmeisesti olen siitä parantunut, ilman hoitoa.
Vierailija:
oudoista kohtauksista (2-6 kertaa kuukaudessa): tuli epämiellyttävä poissaolon tunne, päässä humisi, tuntui kuin olisin katsellut kaikkea ulkopuolelta, lisäksi tunne että happi loppuu. Kohtaus kesti aina n. 5-10 min. kerrallaan. Sen jälkeen oli pari tuntia kestävä huono olo, siis ihan fyysistä pahoinvointia ja usein päänsärkyä. Kohtauksia sain noin 5 vuoden ajan, sitten ne jäivät pois. En tiedä oliko kyseessä paniikkihäiriö, mutta jälkikäteen olen ajatellut että ehkä se oli sitä. Jos se sitä oli niin ilmeisesti olen siitä parantunut, ilman hoitoa.
Tosin oireet alkoivat n. 12-vuotiaana ja loppuivat n. 19-vuotiaana itsekseen. Multa tutkittiin silloin lapsena verensokeriarvot, sydänfilmit yms. Mitään ei löytynyt, mutta paniikkihäiriöstäkään ei silloin tiedetty. Myöhemmin luin siitä itse ja olen aika vakuuttunut, että mullakin nuo poissaolokohtaukset olivat sitä.
Ja kyllä se voi parantua itsestään, mutta yleensä siihen tarvitaan harjoittelua, eli pitää mennä tilanteisiin joissa paniikki saatta tulla ja näin kohdata pelot.
Itselläni oli lääkitys, mutta nyt olen ollut ilman jo pitkään, ja välillä sujuu oikein hyvin. Välillä sitten taas ei.
paniikkihäiriö jo yläasteella. Vuoteen en kertonut kellekään (en uskaltanut). Sinä aikana se meni niin pahaksi, etten uskaltanut mennä kouluun, lintsasin. Lopulta uskalsin kertoa vanhemmilleni ja he saivat minut heti yksityiselle lääkärille. Sain lääkkeet ja pikkuhiljaa alkoi vuosien paraneminen. Sain käytyä koulun, lukion ja ammattikorkean. En olisi koskaan pystynyt, jos en olisi saanut apua. Ilmeisesti mulla sitten oli aika pahana. Ehkä lievempänä voi mennä itsestään ohi, mutta kokemuksesta tiedän, ettei mun ainakaan kannata jäädä odottamaan avun hakemista, jos oireita ilmenee. En siis ole käyttänyt lääkkeitä 5 vuoteen ja elän normaalia elämää.
aina härkää sarvista... lenkillä lasteni kanssa, liikennevaloissa autolla, kassalla.. ne meni sitten ohi, kun en halunnut alkaa pelkäämään niitä tilanteita, että meinas pyörtyä.. hengitin ja koitin hallita itteni .. meni ohi, mutta kesti noin kolme kuukautta.. ja oli ajoittain tosi pahana..
Minulla ainakin. Oli joskus teini-iässä.
mutta se ennemminkin ns. poikkeus kuin sääntö