Lue keskustelun säännöt.
Koiran lopetus, miten saada lapsi hyväksymään?
13.05.2006 |
Meillä sattui pari viikkoa sitten onnettomuus, jossa toinen koiramme tuli ikkunan läpi puolustamaan pienempää lastamme, joka riiteli toisen lapsen kanssa. Pitkään asiaa mietittyämme olemme tulleet siihen tulokseen, että emme pysty tätä koiraa pitämään niin, että se ei aiheuttaisi vaaraa sivullisille. Koska olemme koiran viides koti ja muutenkaan en oikein usko muidenkaan kykyyn pitää tätä koiraa turvallisesti, olemme päättäneet, että velvollisuutemme on lopettaa se.
Nyt ongelmana on se, että vanhempi 11-vuotias poikamme ei pysty ymmärtämään tai hyväksymään koiran lopettamista. Hän on hyvin kiintynyt koiraan ja hirveän vihainen minulle ja miehelleni, koska aiomme tappaa sen. Hän ei tietenkään pysty ymmärtämään asiaan liittyviä vaaroja ja vastuukysymyksiä, mutta miten ihmeessä hänet saisi edes jollain tavalla hyväksymään asian?
Poika ei ole asunut meillä hirveän pitkään ja on melkoinen ongelmalapsi ja hänen on ollut helpompi kiintyä eläimiin kuin ihmisiin ja tämä koira todellakin on äärimmäisen tärkeä hänelle ja nyt me olemme sitten niitä pahoja ihmisiä, jotka haluavat tappaa hänen parhaan ystävänsä. Ymmärrän häntä hyvin ja välillä harmittelen, että päätimme olla hänelle rehellisiä. Olisi ehkä ollut helpompi, jos hänelle olisi valehdeltu, että koira on kipeä. Mutta toisaalta sehän se vasta hirveä paikka olisi ollut, jos totuus olisi sitten kuitenkin joskus tullut julki, niin kuin sillä tapana on.
Kommentit (25)
kulman takaa käskemään koiraa maahan ja lopettamaan hyökkäyksen, en tiedä mitä olisi käynyt. Koira olisi aivan hyvin voinut purra, se olisi myös voinut vahingoittaa huonolla tuurilla kaksivuotiasta kohdetaan ihan vain menemällä sillä vauhdilla ja painolla päälle.
Koira on sekarotuinen ja siinä on ainakin tavallisimpia palveluskoirarotuja (rottweiler, saksanpaimenkoira, dobermanni) ja mahdollisesti jotain muutakin. On suurinpiirtein rotikan kokoinen ja luonteeltaankin muistuttaa paljon erittäin vahvaviettistä rotikkaa. Monella tavalla upea koira, mutta emme sitä pysty pitämään niin, että voisimme taata, että mitään ikävää ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sekoittaa dobberin, rottiskan ja seksanpaimenkoiran! huh!
Olemme ajatelleet, että jos poika suinkin haluaa, hän saa oman koiran. Jonkun sopivanrotuisen pennun, jota poika voi yksinkin ulkoiluttaa ja joka on seurallinen ja leikkisä ja sopiva nuoren pojan kaveriksi. Voi kuitenkin olla, että uuden koiran ottaminen tämän lopetettavan tilalle voi tuntua pojasta pahalta ja siksi emme vielä ole ehdottaneet sitä hänelle. Toivomme, että saisimme hänet ensin ymmärtämään, miksi tämä on lopetettava ja sitten hänen olisi ehkä helpompi hyväksyä ajatus uudesta koirakaverista.
Hän ei olisi tarvinnut niitä enää yhtään lisää. Vaikka pettymykset kohtuullisessa määrin ovatkin hyväksi lapselle, niin jos niitä kertyy liikaa, ne ovat haitaksi. Kenellekään ei ole hyväksi menettää kaikkea, mikä on tärkeää.
Piikki todellakin kuulostaa armeliaimmalta vaihtoehdolta. Aiemmista vastauksista en vain ihan saanut kiinni, mikä on ongelman ydin. Mutta ilmeisesti koira voi myös purra, käydä ulkopuolisiin kiinni ja tarvitsee jatkuvaa silmälläpitoa? Sinä tapauksessa en pistäisi enää kiertoon enkä missään tapauksessa pitäisi lapsiperheessä.
Ihan uteliaisuudesta kysyn minkä rotuisesta koirasta on kyse? Pojalle selittäminen on varmasti vaikeaa, mutta pysyisin totuudessa. Koiralla on huono olla, koiraan ei voi luottaa, se ei voi elää normaalisti vaan joutuu aina olemaan kahlittuna johonkin ja silti jonakin päivänä saattaa sattua peruuttamaton vahinko.