Nainen ottaa miehekseen isänsä kaltaisen miehen? Pitääkö paikkaansa teidän kohdalla?
Kommentit (29)
Mieheni on keskustalainen, maanviljelijä ja yrittäjä, kuten isänikin. Ulkonäössä yhtenäistä on lähinnä se, että molemmat n. 175cm pitkiä, eli melko lyhyitä.
Yhteistä on ehkä olut. Valitettavasti. Mieheni on isääni suunnattomasti parempi isä. Viettää aikaansa ja kasvattaa elämään. Mieheni kyllä muistuttaa äitiäni:) Weird. " Taiteilijaluonteita" molemmat.
hyvin paljon samaa miehessä ja isässäni. Kummatkin tulisia ja räiskyviä luonteita, viinaan meneviä (mieheni ei kuitenkaan häiritsevästi) ja ulkonäöllisestikin ovat jotenkin samanoloiset. Mä ajattelin joskus teininä, että haluan ihan täysin erilaisen miehen kuin isäni on, mutta itse asiassa näin on turvallinen ja hyvä olo :)
Miehetkin kuulemma alitajuisesti etsivät äitinsä kaltaista naista.. Olenko mä anoppini kaltainen? Hui :)
Isäni on täys humanisti ja mieheni enemmän materialisti.
Eri näköisiä ovat kuin yö ja päivä, mutta luonteeltaan herkkiä ajattelijoita molemmat, eivät mitään käytännön toiminnan miehiä. ;)
yritin miettiä että muistuttaako mun mies sitten mun äitiä, mutta en usko.
mä huomasin, että oon valinnut täysin isäni kaltaisen puolison.
kummallekin saa selittää asiat miljoonaan kertaan eivätkä siltikään välttämättä tajua.
kummatkaan eivät siedä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.
kummatkin juovat ihan liikaa alkoholia.
kummatkin esittävät ulos päin, että kaikki on loistavasti.
kummatkaan eivät osaa keskittyä olennaiseen.
näin meillä.
mutta olenkin sitä mieltä, että isäni on maailman paras mies =) Itse tosin todennäköisesti tylsistyisin hänen puolisonaan, koska hän on niin kiltti ja mukava ja oikeudenmukainen ja älykäs jne.
On siis hyvä että minulla on tuo oma vähän pöljä ja helposti hermostuva mieheni, eikä täysin isäni kopiota... =)
huomasin vasta paljon myöhemmin, että mieheni on äitini kaltainen nalkuttaja, jonka vuoksi kotoa aikoinaan lähdin kohtalaisen nuorena. Mies muutti käytöstään, mutta jos jatkaa joskus, minä lähden. Olen kuunnellut tarpeeksi.
Haluaisin kyllä isäni kaltaisen: rauhallisen ja asiallisen, mutta en puhumatonta
Tai on ne tavallaan saman näköisiä, mutta luonne on erilainen.
vastuullisempi lapsistaan, myös vaimostaan (äidistäni siis), ja ei kyllä tosiaan niin viinaan menevä.. ja mieheni siis kaikkea muuta!! Mulla on vastuuton mies!!
Mut muuten on yhtä itsepäinen, määräävä ja omistava luonne molemmilla =(
Enää en kyllä alistuisi samanlaiseen suhteeseen ikinä.
mies ei ole tunneköyhä juoppo tuhlari.
Vaikka ei miehessä mitään vikaa olisi vaikka olisi samanlainen kuin isä.=)
toi ukko johon jouduin tyytymään,ei valitettavasti muistuta isääni yhtään!!
2. aviomieheni muistuttaa jollain tasolla isääni. Arvomaailmat ovat heillä samanlaiset ja molemmat ovat käteviä käsistään. Vaikka isäni on akateeminen ja mieheni pitkän linjan duunari, niin kumman samalla tavalla he ajattelevat asioista. Ovat hyvin samalla aaltopituudella.
Itseasiassa ovat melkein samaa sukupolveakin, isäni on 63v ja mieheni viikon kuluttua 50v.
siinä missä äitinikin silloin kun olin lapsi. Hän myös kävi aina kaupassa ja hoiti muutenkin asioita. (Oli 3-vuototyössä, joten oli viikollakin päivällä kotona aina välillä, tosin yövuorojen aikaan nukkui päivällä.)
Mieheni huolehtii yhtä paljon lapsista ja kodista kuin isäni, mutta (ainakin) yhdessä luonteenpiirteessä on selkeä ero: isäni on huomattavasti äksympi luonne kuin mieheni, joka suuttuu tosi harvoin. Itse olen perinyt äksyyden isältäni joten on hyvä että mieheni on tasaisempi ja sopuisampi luonne.
Mieheni on aika samaa maata kuin isäni ja minusta on todettu että olen aivan kuin anoppini... (minä en kyllä kauhee yhtäläisyyttä havaitse!)