Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä mieltä olette tälläisesta anteeksipyynnöstä?

Vierailija
10.05.2006 |

Yks ihminen aiheutti nuoruudessani paljon tuskaa, joka on vaikuttanut elämääni tähän päivään asti. Vieläkin muistot vaivaa.

Nyt sitten on pistänyt toisen ihmisen asialle. Puhelimessa toinen kertoi, että tämä ilkeä ihminen haluaa tavata minut ja lapseni, ja jos hän on jotenkin tietämättään loukannut, niin pyytää anteeksi.

Mua ärsyttää suunnattomasti, tämä tietämättään aiheuttanut. Olen ihan varma, että on täysin tahallaan ollut se mikä on. Mutta jostain syystä ei ole voinut koskaan sanoa, että hänessä on vikaa. Vaikka moni muu on sitä hänelle hokenut.

En millään haluaisi enää tavata häntä, jotenkin vaan en voi sen jälkeen mitä hän on tehnyt. Miljoonia kertoja olen elämässäni toivonut, etten enää koskaan tapaisi häntä. Ja nyt sitten tunnen itseni niin kylmäksi ja sydämettömäksi ihmiseksi. Tätä tilannetta ei voi enää puhumalla sopia. Olen sanonut, etten aio tavata häntä koskaan.

Nyt mulla alkaa jo päässä liiraamaan, että mitä jos tämä henkilö tuleekin meille. Varmaan soittaisin poliisit ja ottaisin haulikon (jos sellanen olis). Joka päivä mietin, mitä mä teen.

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hänellekin tuo voi olla vaikeaa. Entä jos kertoisit rehellisesti hänelle miten olet kokenut ne menneisyyden tapahtumat. Muista miten tärkeää on antaa anteeksi. (siis ihan itselle)

Vierailija
2/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kysymyksessä ei ole kaverini vaan äitini, joka antoi yhden ukon jahdata mua murrosikäisenä. Ukko halus kokeilla miten tissit kasvaa, joka kerta käydessään kopeloi. Kesäisin yritin olla ulkona piilossa, mutta eihän siellä voinut yötä olla. Äiti aina komensi sisälle lopulta ja siinä se sisälläkin puristeli tissejä ja otti syliin.

Apua kun pyysin, niin äiti sanoi, että siinähän saat liikuntaa, kun juokset pakoon.

Paljon muutakin on tapahtunut, mutten nyt sitä ala selvitteleen täällä. Kotoa kun muutin, niin ikinä ei ole soitellut tai kysellyt miten menee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna äidillesi mahdollisuus. Voit katua syvästi vielä myöhemmin, jos et häntä tapaa ja selvitä asioita.

Vierailija
4/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja perusteet siihen että lapsellasi on oikeus mummiinsa voit vetää vessasta alas, kuka lapsi tarvitsee tuollaista mummia? miten voit ikinä luottaa häneen? entäpä jos lapsellesi sattuisi jotain siellä ollessa, auttaisiko mummi. (ja tämä olettamus lähti siitä lähtökohdasta että todella antaisit anteeksi ja välinne korjaantuisivat kunnolla). Ole sinä hyvä äiti lapsellesi ja unohda koko äitisi, helppo meidän neuvoa kun ei ole tunteita pelissä.

Vierailija
5/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


kysymyksessä ei ole kaverini vaan äitini, joka antoi yhden ukon jahdata mua murrosikäisenä. Ukko halus kokeilla miten tissit kasvaa, joka kerta käydessään kopeloi. Kesäisin yritin olla ulkona piilossa, mutta eihän siellä voinut yötä olla. Äiti aina komensi sisälle lopulta ja siinä se sisälläkin puristeli tissejä ja otti syliin.

Apua kun pyysin, niin äiti sanoi, että siinähän saat liikuntaa, kun juokset pakoon.

Paljon muutakin on tapahtunut, mutten nyt sitä ala selvitteleen täällä. Kotoa kun muutin, niin ikinä ei ole soitellut tai kysellyt miten menee.

Oletko hakenut apua itsellesi tuon lapsuuden trauman käsittelyyn. Jos et ole niin suosittelen hakemaan!

VOIMIA sinulle!

Vierailija
6/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, tee niin kuin parhaalta tuntuu itsesi kannalta. Missaan tapauksessa et ole kylma ja sydameton ihminen, vaikka paattaisitkin etta haavat ovat viela liian tuoreet etka halua tavata aitiasi. Aitisi velvollisuus olisi ollut sinua suojella kertomassasi tilanteessa, ja han on pahasti laiminlyonyt taman velvollisuuden ja altistanut sinut noyryyttavaan ja vaaralliseen tilanteeseen. Kaikkea ei ole pakko antaa anteeksi ja unohtaa, omille vanhemmillekaan. Jos ajatus aidin tapaamisesta ahdistaa, et ole siihen viela valmis. Voimia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

hänelle kirje jossa purat koko elämäsi aikana tunteman tuskasi, mitä hän sinulle on aiheuttanut. Kerro myös miten se paha olo on sinun elämääsi edelleen vaikuttanut. Muistuta häntä myös siitä kuinka muut hänelle asiasta aiemmin jo huomauttelivat eikä hän ottanut kuuleviin korviinsa. Ei kukaan voi väittää tuollaisen jälkeen, että on tietämättään sinua loukannut. Eikä ukolla ole ollut oikeutta jahdata sinua vaikka karkuun olisit päässytkin. Äitisi olisi pitänyt kieltää tuollaiset sinua nöyryyttävät vierailut äijältä kokonaan. Sinun ei todellakaan ole pakko tavata äitiäsi eikä antaa anteeksi jos et halua, eikä varsinkaan jos äitisi kehtaa väittää ettei ole ymmärtänyt loukanneensa sinua. Jos haluat antaa anteeksi tai sinusta tuntuu, että se helpottaa omaa oloasi niin tee silloin niin. Teet miten teet niin tee se vain itsesi vuoksi ja vain helpottaaksesi omaa oloasi, mutta vaadi silloin myös äitiäsi myöntämään virheensä!

Vierailija
8/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

suhtaudu häneen kuin sairaaseen. sun kannattais käydä psygiatrilla jutteleen menneisyydestäsi jotta opit tiedostamaan mitkä mahdollisista nykyisistä ongelmistasi johtuvat äitisi sairaudesta tai mielettömästä kylmyydestä/tyhmyydestä ja ammattiauttajan avulla oppisit hyväksymään tapahtuneet ja unohtamaan ne. siis en tarkoita että että tuollainen käytös tulisi hyväksyä, vaan meinaan että tapahtunutta ei voi muuttaa mutta puhuminen auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiasta on kuitenkin aikaa todella kauan ja se edelleen vaivaa sinua... Ehkäpä sinulle kuitenkin tekisi hyvää kertoa äidillesi kaikki tuntemukset ym jolloin voisit itse päästä asian yli ;) Kirjoita vaikka kirje tai jotain ja keskustele äitisi kanssa sen jälkeen, jos hän edelleen haluaa...



Vaikka nuoruutesi on ollut kamala, ehkä tämä keskustelu voisi saada sinut hyväksymään nuoruutesi ja antamaan anteeksi... Se varmasti saisi sinun oman olosi paremmaksi, jolloin nuo nuoruutesi möröt jäisivät historiaan ja voisit keskittyä nykypäivään ja tulevaisuuteesi ;) Vaikka tuntuukin varmasti kamalalta edes ajatella anteeksi antoa, niin ajattele asiaa niin päin että vihan ja katkeruuden kanssa on paljon vaikeampi elää kuin sovinnon kanssa...

Vierailija
10/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anteeksiantaminen on tärkeää etenkin sinun kannaltasi, jotta äitisi ja sen ukon teot eivät enää satuttaisi etkä antaisi katkeruuden jäytää itseäsi. Sitten varmaan voisit kohdata äitisikin hieman helpommin. Anteeksiantaminen on vuosien prosessi etkä tule ikinä unohtamaan, mutta pääsisit eteenpäin. Voisit vaikka kirjoittaa äidillesi niinkuin joku ehdotti ja sanoasiinä myös, ettet ole ainakaan vielä valmis kohtaamiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostele omia tuntojasi ja toimi niiden mukaan. En minäkään uskoisi, että tuommoista voisin antaa anteeksi. Mutta pidän todella hienona asiana jos sinä joskus voisit (itsesi takia) tuon antaa anteeksi..se vaan vaatii todella paljon sinulta!



Jos äitisi mielipide on se, että JOS hän on joskus tehnyt jotain pahaa..niin ei hän ainakaan ole mitään tulossa anteeksi pyytämään...=/ Tuosta lauseesta saa sen kuvan, että hänen mielestään sinä olet keksinyt jonkun tekosyyn miksi ette ole väleissä ja äitisi ei muka tiedä mitään todellista syytä.



Tarkemmin tässä kun tätä mietin, niin tuntuu uskomattomalle että tuommoinen äiti voi olla olemassa!!!!! Luulisi, että sitä omaa lasta puolustaisi ja suojelisi kaikelta pahalta =/

Vierailija
12/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pyytää anteeksi jos kerran on mielestäsi jotakin pahaa muka tehnyt.



Eli ei ymmärrä luultavasti lainkaan miltä sinusta on tuntunut, tai ei välitä.

Tuntuu, että yrittää vaan puhdistaa nyt omaa omatuntoaan, ellei oikeasti sitten ole jotenkin sairas.



Sinun ei ole mikään pakko häntä tavata, saati antaa nähdä omaa lastasi, tee niinkuin parhaalta tuntuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se, että tapaat hänet ja annat anteeksi, tarkoita sitä, että asia olisi loppuun käsitelty. Sinulla on edelleen oikeus olla kiukkuinen siitä, mitä sinulle on tehty. Voit sen tehdä toiselle osapuolelle myös selväksi.



Mitä jos tapaisitte jonkun kolmannen läsnäollessa? Saisitko sellaisen henkilön mukaan, joka voisi tarvittaessa olla tulkkina välillänne? Tämän henkilön pitäisi olla täysin puolueeton. Hän kuitenkin estäisi sen, että jos ja kun tunteet nousee pintaa, ei tulisi riitaa.

Vierailija
14/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pura ihmeessä tunteitasi vaikka paperille. Vaikket vielä tai sitten koskaan äitiäsi haluaisi nähdäkkään, sat ainakin omaa päätäsi selvitettyä. Voisi tosiaan olla ihan hyvä käydä asiaa läpi myös jonkun ammatti-ihmisen kanssa.



Itsekin luultavasti toimisin hyvin harkitsemattomasti ja vihan vallassa jos joku minua noin verisesti loukannut ihminen ilmaantuisi oven taakse. JOten asia kannattaisi mielestäni ottaa jollain tasolla käsittelyyn, että siitä voisi päästä eroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
10.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


En lukenut äsken koko ketjua, anteeksi.

Siis oli kuitenkin äitisi.



Törkeän rumasti on tehnyt sinulle. Joko piittaamattomuuttaan tai ei ole tajunnut mitä tekee. Minunkin äiti on välillä vähän " tyhmä" , mutta ei nyt sentään ehkä olisi antanut vieraan miehen kopeloida. Muistan oman isäni joskus kerran kännipäissään kopeloineen rintojani ja se oli todella ÄLLÖTTÄVÄÄ.



Kirjeen kirjoittaminen on tosiaan hyvä idea - lähetätpä sitä tai et. Ja mikset voisi lähettääkin? Saisit purettua siihen omat tunteesi.



Välikäden kautta voit ilmoittaa, että äitisi todella on sinua loukannut. Ja että et usko, että vahingossa.



Tapaamisesta ei varmaan vielä tarvitse päättää.



Jos pääset juttelemaan jonkun psykologin kanssa, niin se varmasti helpottaa oloasi ja selkeyttää ajatuksiasi. Jos sinulla on pieniä lapsia, niin voit hakea apua neuvolapsykologilta itsellesikin.