Onko miehenne jättänyt vauvanne ultrauksen väliin? Miksi? Miltä se on tuntunut?
Oma mies ei olisi jättänyt väliin mistään hinnasta!
Kommentit (18)
Ja ne noin loppuraskauden ultrat, joissa ravasin. En kaivannut miestä ultraan. Mies on loistavan innokas isä...
Mies on ollut kerran ultrassa mukana. Esikoisen rakenneultrassa. Muissa ei ole ollut. Eikä se mitenkään erikoiselta ole tuntunut. Kun niitä tehdään parin viikon välein, niin kyllä siellä mun mielestä ihan hienosti yksinkin pärjää :)
Minä menin yksin fillarilla. Ei edes soittanut miten meni. Olin kyllä vihainen ja itkin.
inhottavaa jos olis ollut katsomassa, kun täti vatkas edestakaisin sauvaansa, kun ei saanut kunnolla mitattua sikiön jalkaa. Jäi niin ällö olo koko ultraa kohtaan.
Kaikkien muiden aikaan ollut töiden vuoksi poissa paikkakunnalta. Ei ole tuntunut yhtään miltään.
Muuten ei ole osallistunut. On avoimesti kertonut että ei ymmärrä eikä se tunnu hänestä mitenkään erityiselle. Ei osaa suhtautua kuvaan kuin lapseen. Siitä huolimatta on sitoutunut, rakastava ja hellä isä kun lapsi on syntynyt. Suhtaudun mieheni päätökseen ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti.
Yritetään aina sopia iltapäiväajat ja mies lähtee aikaisemmin töistä silloin, ja tekee tunnit sisään myöhemmin.
en käynytkään kun ne perusultrat,eli muutaman kerran raskaudessa.
taisi mies olla töissä tai esikoisen kanssa kotona,
eipä siinä sen kummempaa!
mä oon muutenkin aina vähän ihmetellyt niitä herkkisäitejä jotka ei mistään selviä yksin,
mies pitää olla pitämässä kädestä kiinni joka käänteessä ja sanotaan etten olisi selvinnyt " siitä" yksin!
jokainen selviää kun ottaa oikeanlaisen asenteen!!!
ultraan miehen " pääsevän" töistä...
14/ap
tutkittavana sillon tällön mutta ei se nyt niin maailmaa kaatanu vaikkei mies päässyt mukaan
ole ollut yhdessäkään ultrassa eikä neuvolassa. Olen kysynyt haluaako mukaan, mutta ei ole pitänyt niin tärkeänä itselleen. Enkä kyllä ole loukkaantunut tms, ei haittaa. Sitä en edes ymmärrä mitä mies tekisi nla:ssa mukana. On niin tylsiä käyntejä että varmaan nukahtaisi tuoliinsa. :)
Esikoisesta kävin ultrassa 4 kertaa ja nyt tätä toista odottaessa oon käynyt jo kaksi kertaa. Kertaakaan en ole edes olettanut että lähtisi mukaan. Tuntuisi oudolta jos haluaisi lähteä mukaan...
Onko se jokin hyvän isyyden mittari? Ei kaikista töistä livetä vaimon lääketieteellisiin tutkimuksiin tuosta vain mukaan.
innoissaan tuli ultraan ja itki, kun näki oman lapsensa ruudulla.
ja ehkä kymmenkunta ultrausta yhteensä. Kertaakaan mies ei ole ollut mukana ja olen mielissäni, ettei hän ole itseään sinne tunkenut. Olen itse sitä ihmistyyppiä (negatiivinen ilmeisesti) että haluan ottaa kaikki pahat asiat vastaan ensin yksin (onneksi mitään pahaa ei ole kertaakaan ollut)
Muuten mua sitten ultrattiinkin jatkuvasti eikä sitten ollut mukana. Valmennuksessa ei ollut myöskään, sattu onni, että pysty tuleen synnytykseen mukaan, sekin oli epäselvää loppuun asti.
toiseen ultraan tuli sitten mukaan.
ensin asia tuntui kauhealta ajatukseltakin mutta eipä se nyt sen kummallisempaa ollut. esikoisen kanssa kaikki tuntui vielä suuremmalta ja tärkeämmältä.