Onpa surkea olo kun ainoa lapsi on ruvennut viettämään aikaansa naapurustossa
Ainoa lapsemme (4v8kk) on nyt keksinyt, että kavereita pitää olla ja lamppaakin nyt leikkimässä lähitalojen lasten kanssa kaiket illat. Tunnen itseni eläkeläiseksi kun tyttö ei ole kotona. Tässä vaiheessa pitäisi olla ainakin 2 lasta hankittuna mutta emme ole saaneet, kaikkemme on yritetty. Kohta lapsi lähtee kouluun ja sitten kaverit tulevat vielä tärkeimmiksi. Minä niin haluaisin vielä hoivata enkä päästää ainokaista " maailmalle" mutta ei minulta kysytä. On jotenkin tosi surkea olo. Aina olin ajatellut 2 lasta saavani ja hankkivani mutta ei ja nyt se ainoakin jo pitää kavereita tärkeämpänä kun minua.
Kommentit (3)
Mies ei missään nimessä halua sijaisperheeksi ryhtymistä ja adoptiotakaan emme saa. Syytä en nyt täällä viitsi kertoa mutta on terveydellinen.
Hiljainen koti vuosien huudon, metelin ja kaaoksen jälkeen oli kamalaa varsinkin minulle. Joten päätimme hankkia kolmannen. Kesällä päästään taas valvomaan ja elämään pikkuvauvan kanssa arkea.
Olet vain kasvattanut lapsen hyvin! Hän on luottavainen ja sen verran uskalias, ettei vain kotona ole. Saa paljon kokemuksia ja muuta ulkomaailmassa. Sellaisia ne lapset on! Mutta jos sulla on hoivaviettiä jäljellä ja aikaa yms, niin miten olisi sijaisperheeksi ryhtyminen? Olisi aina pieniä, jotka tarvitsee sua?