Kertokaa kokemuksia kultaisistanoutajista. ev

ja voin sanoa, että kultainen noutaja oli niistä ihanin. Todella mahtava luonne ja mukava seurakoira. Ei ole moitteen paikkaa tuossa rodussa. Vaan hyvin pitkälle jalostettu ja rodulle ominaiset sairaudet hyvin yleisiä:(

ihanampaa koiraa saa hakea! Ikä rauhoitaa kummasti, joskin uroskoirilla vauhtia riittää pidempään kuin nartuilla. Omamme selkeästi rauhoittui pari vuotiaana, 5-v jo hyvin rauhallinen, vaikkain leikkisä. Terveyden suhteen kultsien heikoimmat lenkit ovat lonkat (nivelet yleensä), sekä silmät. Meillä koiralla alkaakin olla vanhuuden oireina nivelten heikkous, mutta näkö pelaa hyvin (joskin samentumista on jo havaittavissa). Narttukoirilla taas ongelmana voi olla myös märkäkohtu (meillä iski 7-vuotiaana), eli jos ei pennuteta, kannattaa steriloida (vaikka hintavaa onkin).



Kulsin kouluttaminen on sieltä helpoimmasta päästä, jokin kannattaa, onhan koira sangen suurikokoinen. Liikuntaa ja muuta virikettä kaipaa reippaasti, mutta tässäkin suhteessa on erittäin joustava rotu. Parhaita piirteitä on myös se, että yleensä haukkuvat erittäin vähän. Negatiivista taas on turkin jatkuvan hoidon tarve...



Mutta kaikenkaikkiaan maailman paras lapsiperheen koira!

lempeistä kultsistakin on tullut arvaamattomia....TOSIN ei voi yleistää mutta kun yleisesti on käsitys että ne ovat herttaisia lapsiperheen koiria niin ihminen voi kyllä pilata senkin...

Eka narttu eli lähes 14-vuotiaaksi, ei pahemmin sairastellut mutta lonkkavaivojen takia sitten lopetettiin kun tuota ikääkin tietty jo noin paljon kertyi.

Aivan ihana rotu, antakaa paljon seuraanne, rakkautta, liikuntaa, muiden koirien seuraa, älynystyröitä kehittävää puuhaa.

harvalla vaikuttaisi olevan hajuakaan siitä että kultainen on alunperin jalostettu metästyskoiraksi, juu luitte oikein, eikä seurakoiraksi.

Jalostus on tässäkin pilaamassa rotua, tai sanotaanko kasvattajat jotka mieluummin tahtovat ulkonäköä ja " mahtavuutta" toimivuuden ja taipumusten tilalle. " Jalostuksen" myötä ovat kultaisten alkuperäiset taipumukset katoamassa ja samalla myös luonteen arvaamattomuus nostamassa päätä. Enenemässä määrin löytyy paukkuarkoja kultaisia, tai myös sellaisia jotka eivät halua uimaan. Luonteessa on tapahtunut myös muutoksia, agressiivisuutta lisääntynyt ja toimintakyvyttömyyttä.

Sen siitä saa kun mieluummin tahtoo jalostaa näyttelykelpoisia kultaisia kun myös toimivia. En sano että kaikkien pitäisi kasvattaa vinttikoiran näköisiä kultaisia mutta joku raja sentään, nykyään urokset esim. ovat vaan massakkaampia ja massakkaampia. Tätä myötä myös varmasti lonkka- ja kyynärongelmat lisääntyvät. Hintakin on aivan kaamea verrattuna siihen mitä oikeasti saat, tai noh, riippuu tietysti että mihin tarkoitukseen olet kultaista hankkimassa. Itse hankin metsäkaveriksi ja en silloin tee mitään paukkuaralla koiralla joka ei riistaa ota. Onneksi löytyy muutamia kasvattajia jotka vielä arvostavat taipumuksia ja luonnetta enemmän kun ulkonäköä.

Jos ei metsään halua koiran kanssa mennä (siis metsästämään) niin kultainen tarvitsee muuta aktivointia ettei rupea tekemään pahojaan. Muitakin hyviä lajeja löytyy: mejää, tokoa, pk-puolta, agilityä, vepeä jne jne. Pointti on se että jos meinaat hankkia kultaisen sohvalla makuuta varten niin unohda se, siihen voit hankkia jonkun toisen pienemmän seurakoiran. Kultainen tarvitsee reippaan liikunnan lisäksi paljon aivotyötä, monesti lukee ja kuulee että kultainen tekee tuhojaan (noh, kait se rupeaa muuta hommaa keksimään kun sitä ei aktivoida eli se turhaantuu ja tylsistyy), ja tämä tuhoaminen on monesti juuri johtuu siitä että koiraa ei aktivoida tarpeeksi.

Aina ei saa " lutuista" koiraa, noutaja kun on alunperin ja toivottavasti pysyy vielä noutajana. Koulutus on tärkeää, nämä lutuisat ja hyväkäytöksiset kultaiset ovat juuri monesti koulutettuja, harvalla se kuule kulkee perimässä tämä " hienokäytöksisyys" . Eli ehdottomasti koulutettava rotu. Ajattele jos iso uros painaa yli 30kg ja vetää hihnassa, ei kiva. Kaikki eivät myöskään ole " helposti koulutettavia" , se riippuu luonteesta ja perimästä sekä myöskin ohjaajasta eli siitä tyypistä joka koiraa kouluttaa. Osaako hän kouluttaa oikein?



Eli mietippä kahdesti vielä minkä takia olet ottamassa koiraa? Onko se sohvakaveriksi? Silloin suosittelen jotain koiraa seurakoiraryhmästä. Jos olet aktiivista kaveria hakemassa niin sitten voit miettiä noutajaa, kunhan harrastat jotain sen kanssa. Kannattaa silloin myös katsella sukutaulua, pennun vanhempien taustaa ja osaamista sekä luonnetta ja taipumusta. Tietokanta on tässä oiva apu, löytyy Kennelliiton sivuilta. Hintakin on aika " suolainen" , kaikkea 800-1200 euron välillä. Muista kuitenkin että älä tue pentutehtailua, äläkä missään nimessä osta halvemmalla " puhdasveristä" paperitonta kultaista, jos ei ole rekkareita niin se on aina kuitenkin sekarotuinen.



T: 2 kultaista kotona joiden kanssa harrastetaan nomea, mejää, tokoa ja metsästystä sekä kaikkea muuta aktivointia

haka henkilöhaussa ja esineruudulla, ja nauttii suunnattomasti eli älypuuhaa kultsuille suosittelen minäkin, ei ole sohvakoiraksi luotu