Lue keskustelun säännöt.
Taidan jäädä yksin :(
25.10.2018 |
En oikein jaksa uskoa, että tässä elämässä onnistuisin naisen saamaan. Jostain syystä se tuntuu ihan älyttömän vaikealta minun kohdallani. Ei sillä, että olisin mikään saalis, mutta kyllä minua paskemmatkin miehet näkyy naisia saavan. Kaikenlisäksi vielä ihastun ihan vääriin naisiin.
Aikas masentavaa jos saan suoraan sanoa. Kyllä minäkin haluaisin jakaa elämääni jonkun mukavan naisen kanssa, kokea itseni haluttavaksi (kelvolliseksi) ja kokea läheisyyttä. Vaan huonolta näyttää kaikinpuolin.
Kommentit (43)
Souwot, niin minäkin tulen olemaan yksin loppuelämäni. Homman salaisuus on olla nakkaamatta paskaakaan asian takia ja hyväksyä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Siis 24-vuotias, jolla on ollut alle parikymppisenä ensimmäinen seksikokemus ja jolla on jo toinen vakava parisuhde, neuvoo meitä ikisinkkuja "että kyllä se oikea löytyy, kun mullekin on löytynyt"?
Kokeilepa olla vielä 35-vuotiaana yksin - en ole pitänyt miestä edes kädestä. Puhutaan hieman eri tason "se ottaa vain kauemmin kuin muilla" -kokemuksesta.
AP:lle en osaa antaa neuvoja, paitsi sen että ei se elämä niin kamalaa ole yksin. Olenhan itsekin vielä hengissä ja elän mielekästä elämää, vaikkakin yksinäisenä. Mutta voisi olla asiat pahemminkin.
Minä olen 37-vuotiaana miehenä kerran elämässäni halannut naista. Eikä se ole edes se noloin juttu elämässäni. Nolointa on, kun muistelen vieläkin tuota yli kymmenen vuoden takaista tapahtumaa ja haen siitä voimaa, kun tunnen itseni epäonnistuneeksi ja kun yksinäisyys ottaa pimeänä iltana niskalenkkiä heikosta mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Souwot, niin minäkin tulen olemaan yksin loppuelämäni. Homman salaisuus on olla nakkaamatta paskaakaan asian takia ja hyväksyä se.
Toivottavasti vielä joskus osaan hyväksyä asian ja olla nakkaamatta paskaakaan. Toivottavasti minulta ei turhan usein tulla asiasta kyselemään elämäni aikana.
Ap
Tirsk 24 vee. Mä oon 32-vuotias mies, enkä ole koskaan ollut treffeillä tai missään kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen. Miehiä on kolminkertainen määrä samanikäisiin naisiin verrattuna. Pitäisi tulla sodan kaltainen tapahtuma, joka vähän karsisi miesjoukkoa. Jatkosodan jälkeen jäljellejääneille koitti kissanpäivät, kun ikätoverit oli kävellyt vihollisen luodin tai kranaatin sirpaleen tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Souwot, niin minäkin tulen olemaan yksin loppuelämäni. Homman salaisuus on olla nakkaamatta paskaakaan asian takia ja hyväksyä se.
Toivottavasti vielä joskus osaan hyväksyä asian ja olla nakkaamatta paskaakaan. Toivottavasti minulta ei turhan usein tulla asiasta kyselemään elämäni aikana.
Ap
Voi kyllä siitä vaan kysellään ja kiusataan vähän väliä. Mutta siihenkin turtuu ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään saa enää miestä. Olen jo yli 30.
Niinpä niin ja joopa joo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Siis 24-vuotias, jolla on ollut alle parikymppisenä ensimmäinen seksikokemus ja jolla on jo toinen vakava parisuhde, neuvoo meitä ikisinkkuja "että kyllä se oikea löytyy, kun mullekin on löytynyt"?
Kokeilepa olla vielä 35-vuotiaana yksin - en ole pitänyt miestä edes kädestä. Puhutaan hieman eri tason "se ottaa vain kauemmin kuin muilla" -kokemuksesta.
AP:lle en osaa antaa neuvoja, paitsi sen että ei se elämä niin kamalaa ole yksin. Olenhan itsekin vielä hengissä ja elän mielekästä elämää, vaikkakin yksinäisenä. Mutta voisi olla asiat pahemminkin.
No voi nyt he*vetti miten katkeraa ja inhottavaa puhetta, yritin vain tsempata ja olla kiva. On näköjään ihan totta, että ihan sama miten vain täällä palstalla ilmaiset asiasi, saat aina paskaa niskaan.
Enkä muuten edes tarkoittanut itseäni, kun sanoin että joillakin ottaa kauemmin löytää se oikea tai edes se joku. Tarkoitin vain, että kyllä minunkin ensimmäiset kokemukseni olivat vasta hieman ennen sitä ikää, missä AP on nyt, eli että hänen iässään ei kannata todellakaan menettää toivoaan.
Olen pahoillani puolestasi ja anteeksi kovasti että vain tsempiksi tarkoitettu viestini meni sinulla tunteisiin, mutta ehkä itsekin pystyisit tekemään enemmän, jos et edes kädestä ole miestä pitänyt. Oletko näitä jotka olettavat toisen osapuolen lähestyvän etkä itse osaa tehdä aloitetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tirsk 24 vee. Mä oon 32-vuotias mies, enkä ole koskaan ollut treffeillä tai missään kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen. Miehiä on kolminkertainen määrä samanikäisiin naisiin verrattuna. Pitäisi tulla sodan kaltainen tapahtuma, joka vähän karsisi miesjoukkoa. Jatkosodan jälkeen jäljellejääneille koitti kissanpäivät, kun ikätoverit oli kävellyt vihollisen luodin tai kranaatin sirpaleen tielle.
Kun nämä laskut ei nyt mene noin vaan yksi yhteen. Kyseessä ei ole mikään tuolileikki, ei sua sota auta.
Aina vain isompi osa naisista on siirtynyt naisiin. Lisäksi osa naisista elää tyytyväisinä ikisinkkuina ja selibaatissa ihan omasta halusta. Ja vielä lisäksi: harva on elinikäisessä parisuhteessa, joten paria vaihdellaan ja yksi hyötyy monesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Souwot, niin minäkin tulen olemaan yksin loppuelämäni. Homman salaisuus on olla nakkaamatta paskaakaan asian takia ja hyväksyä se.
Toivottavasti vielä joskus osaan hyväksyä asian ja olla nakkaamatta paskaakaan. Toivottavasti minulta ei turhan usein tulla asiasta kyselemään elämäni aikana.
Ap
Ei sinun tarvitse sitä vielä hyväksyä, älä vielä luovuta. Oletko kokeillut millaisia tapoja lähestyä naisia, vai kokeillut ollenkaan? Olet jo ehkä kokeillut paljon erilaisia keinoja, mutta; käy ulkona, aloita uusi harrastus missä olisi samanhenkisiä ihmisiä, jne. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Siis 24-vuotias, jolla on ollut alle parikymppisenä ensimmäinen seksikokemus ja jolla on jo toinen vakava parisuhde, neuvoo meitä ikisinkkuja "että kyllä se oikea löytyy, kun mullekin on löytynyt"?
Kokeilepa olla vielä 35-vuotiaana yksin - en ole pitänyt miestä edes kädestä. Puhutaan hieman eri tason "se ottaa vain kauemmin kuin muilla" -kokemuksesta.
AP:lle en osaa antaa neuvoja, paitsi sen että ei se elämä niin kamalaa ole yksin. Olenhan itsekin vielä hengissä ja elän mielekästä elämää, vaikkakin yksinäisenä. Mutta voisi olla asiat pahemminkin.
No voi nyt he*vetti miten katkeraa ja inhottavaa puhetta, yritin vain tsempata ja olla kiva. On näköjään ihan totta, että ihan sama miten vain täällä palstalla ilmaiset asiasi, saat aina paskaa niskaan.
Enkä muuten edes tarkoittanut itseäni, kun sanoin että joillakin ottaa kauemmin löytää se oikea tai edes se joku. Tarkoitin vain, että kyllä minunkin ensimmäiset kokemukseni olivat vasta hieman ennen sitä ikää, missä AP on nyt, eli että hänen iässään ei kannata todellakaan menettää toivoaan.
Olen pahoillani puolestasi ja anteeksi kovasti että vain tsempiksi tarkoitettu viestini meni sinulla tunteisiin, mutta ehkä itsekin pystyisit tekemään enemmän, jos et edes kädestä ole miestä pitänyt. Oletko näitä jotka olettavat toisen osapuolen lähestyvän etkä itse osaa tehdä aloitetta?
Ei minun puolestani tarvitse pahoillaan olla, minulla on hyvä elämä (ja tarinaani sen enempää avaamatta, en ole niitä jotka tumput suorina vain odottelevat että jotain tapahtuu elämässä).
Tuo mitä sanoit rohkaisuna, että 'löydät kyllä vielä jonkun' on pahinta mitä voi ikinsinkulle sanoa. Menee samaan kategoriaan kuin tahattomasti lapsettomalle "milloin kuuluu pikkujalkojen tepsutusta" tai "etkö aio hankkia lapsia kun ikääkin jo tulee". Se tuntuu täydeltä v-ttuilulta päin naamaa, sillä kaikille EI ole jotakuta odottamassa. Monet jäävät oikeasti yksin. He elävät, kuolevat ja kukaan ei tiedä että he olivat täällä. Siihen ei auta hyväätarkoittava rohkaiseva neuvo, joka vain ja ainoastaan alleviivaa sitä todellisuutta, että kaikilla muilla on kokemuksia siitä, että joku toinen ihminen tykkää. (Toinen melkein yhtä paha on "ole itse aktiivinen, ei ne kotoa tule hakemaan".)
Älkää koskaan sanoko näitä ikisinkulle!
Juu noi hyväntahtoiset neuvot ei valitettavasti auta. Kaikki sanoo aivan päinvastaisia asioita. Etsi aktiivisesti seuraa. Eikun lopeta etsiminen, ei saa olla epätoivoinen. Mene nettiin. Älä ainakaan netistä etsi. Tutustu kaikkiin mahdollisiin uusiin tyyppeihin tarkoituksella. Eiku elät vaan elämääsi, kyllä tapaat sen oikean sitten sattumalta.
Ei näistä ole oikeasti ikisinkulle mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Siis 24-vuotias, jolla on ollut alle parikymppisenä ensimmäinen seksikokemus ja jolla on jo toinen vakava parisuhde, neuvoo meitä ikisinkkuja "että kyllä se oikea löytyy, kun mullekin on löytynyt"?
Kokeilepa olla vielä 35-vuotiaana yksin - en ole pitänyt miestä edes kädestä. Puhutaan hieman eri tason "se ottaa vain kauemmin kuin muilla" -kokemuksesta.
AP:lle en osaa antaa neuvoja, paitsi sen että ei se elämä niin kamalaa ole yksin. Olenhan itsekin vielä hengissä ja elän mielekästä elämää, vaikkakin yksinäisenä. Mutta voisi olla asiat pahemminkin.
Minä olen 37-vuotiaana miehenä kerran elämässäni halannut naista. Eikä se ole edes se noloin juttu elämässäni. Nolointa on, kun muistelen vieläkin tuota yli kymmenen vuoden takaista tapahtumaa ja haen siitä voimaa, kun tunnen itseni epäonnistuneeksi ja kun yksinäisyys ottaa pimeänä iltana niskalenkkiä heikosta mielestä.
Melko noloa.
Vierailija kirjoitti:
Tirsk 24 vee. Mä oon 32-vuotias mies, enkä ole koskaan ollut treffeillä tai missään kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen. Miehiä on kolminkertainen määrä samanikäisiin naisiin verrattuna. Pitäisi tulla sodan kaltainen tapahtuma, joka vähän karsisi miesjoukkoa. Jatkosodan jälkeen jäljellejääneille koitti kissanpäivät, kun ikätoverit oli kävellyt vihollisen luodin tai kranaatin sirpaleen tielle.
Häh? Millä planeetalla asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Kyllä tässä vähän on usko koetuksella. Myönnän, että se kokemattomuus pelottaa siinäkin mielessä, että jos joskus löytäisikin naisen, niin jaksaisiko hän katsella säälittävää sohlaamistani. Kaatuisiko koko homma jo siihen kun en osaa edes suudella? Noita juttuja tulee mietittyä aikas paljon, ehkä liiankin paljon.
Ap
Olet vielä ihan kakara mieheksi, aikaa on vaikka kuinka paljon. Todennäköisesti olet sitä tyyppiä, joka alkaa kukoistaa miehenä vasta vähän varttuneempana kun tiedät paremmin kuka olet ja saat itsevarmuutta elämän muilta osa-alueilta. Minulla meni neityys vasta 28-vuotiaana mutta siitä lähtikin sitten monelaista seikkailua naisten kanssa elämän varrella.
P.S. neitsyyteni vienyt nainen ei huomannut mitään erikoista ennen kuin kerroin että oli muuten eka kerta. Se ei ole mitään rakettitiedettä ja toisaalta vaikka olisi kokemustakin, niin silti uusi ihminen pitää aina "opetella" ja se on hauskaa. Tärkeintä on halu siitä että nainenkin nauttii.
Minulla ei ole suoraan neuvoa antaa sinulle AP, ja tämä kommentti menee hieman aiheen vierestä, se minulle sallittakoon.
Olen itse ollut yli 20 v. samassa parisuhteessa, löysin mieheni kun olin reilu parikymppinen. Tapasimme sattumalta, asuimme samassa naapurustossa ja normaali tervehtiminen/jutteleminen hississä, roskiksen luona tms kehittyi kuukausien kuluessa suhteeksi.
Kun nyt seuraan eri ikäisten sinkkuystävieni seuranhakua, olen ajatellut että minä en löytäisi itselleni enää nykytavalla kumppania. Miksi? Koska monet käyttää Tinderiä tai muita vastaavia sovelluksia joissa pitäisi a) pystyä ”myymään” itsensä b) pystyä määrittelemään mitä kumppanistaan hakee.
Ulkonäöllisesti ja luonteeltani olen ns tavallinen. Kuitenkin pitäisi lyhyessä muodossa saada itsestään ne hyvät puolet esille ja potentiaalinen kumppani kiinnostumaan. Ja sama toisinpäin. Joku on saattanut nostaa itsestään esiin sellaisia asioita jotka eivät herätä minun kiinnostustani, mutta jos tuntisin hänet paremmin hän voisi olla unelmakumppani minulle.
Kun mietin omaa miestäni, ei ole yhtään varma että olisimme kohdanneet Tinderissä tai jonkun yhteisen kaverin kautta. Meillä on esim. eri poliittiset näkemykset, eri harrastukset, ollaan eri paikkakunnilta kotoisin, ei yhteisiä tuttavia ennen kuin tutustuimme toisiimme, ollaan ihan eri aloilla töissä jne. Kuitenkin sovimme hyvin yhteen.
Jos jonkun neuvon antaisin sinkuille niin se, että olkaa avarakatseisia. En tarkoita että jokaista vastaan tulevaa pitäisi kohdella potentiaalisena kumppanina, vaan että omassa päässään ei pitäisi tehdä tiukkoja kriteereitä millaista kumppania hakee.
Sosiaalisuus, muiden ihmisten kanssa oleminen eri tilanteissa, kaveripiirin laajentaminen, tilanteisiin tarttuminen ja mukana meneminen voi hyvässä lykyssä johtaa parisuhteeseen. Jos ei uskalla vieraiden kanssa puhua vaikkapa siinä kerrostalon hississä, niin kaunis hymy on ihan hyvä alku. Tsemppiä kaikille syksyyn – sekä sinkuille että suhteessa oleville!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Siis 24-vuotias, jolla on ollut alle parikymppisenä ensimmäinen seksikokemus ja jolla on jo toinen vakava parisuhde, neuvoo meitä ikisinkkuja "että kyllä se oikea löytyy, kun mullekin on löytynyt"?
Kokeilepa olla vielä 35-vuotiaana yksin - en ole pitänyt miestä edes kädestä. Puhutaan hieman eri tason "se ottaa vain kauemmin kuin muilla" -kokemuksesta.
AP:lle en osaa antaa neuvoja, paitsi sen että ei se elämä niin kamalaa ole yksin. Olenhan itsekin vielä hengissä ja elän mielekästä elämää, vaikkakin yksinäisenä. Mutta voisi olla asiat pahemminkin.
No voi nyt he*vetti miten katkeraa ja inhottavaa puhetta, yritin vain tsempata ja olla kiva. On näköjään ihan totta, että ihan sama miten vain täällä palstalla ilmaiset asiasi, saat aina paskaa niskaan.
Enkä muuten edes tarkoittanut itseäni, kun sanoin että joillakin ottaa kauemmin löytää se oikea tai edes se joku. Tarkoitin vain, että kyllä minunkin ensimmäiset kokemukseni olivat vasta hieman ennen sitä ikää, missä AP on nyt, eli että hänen iässään ei kannata todellakaan menettää toivoaan.
Olen pahoillani puolestasi ja anteeksi kovasti että vain tsempiksi tarkoitettu viestini meni sinulla tunteisiin, mutta ehkä itsekin pystyisit tekemään enemmän, jos et edes kädestä ole miestä pitänyt. Oletko näitä jotka olettavat toisen osapuolen lähestyvän etkä itse osaa tehdä aloitetta?
Ei minun puolestani tarvitse pahoillaan olla, minulla on hyvä elämä (ja tarinaani sen enempää avaamatta, en ole niitä jotka tumput suorina vain odottelevat että jotain tapahtuu elämässä).
Tuo mitä sanoit rohkaisuna, että 'löydät kyllä vielä jonkun' on pahinta mitä voi ikinsinkulle sanoa. Menee samaan kategoriaan kuin tahattomasti lapsettomalle "milloin kuuluu pikkujalkojen tepsutusta" tai "etkö aio hankkia lapsia kun ikääkin jo tulee". Se tuntuu täydeltä v-ttuilulta päin naamaa, sillä kaikille EI ole jotakuta odottamassa. Monet jäävät oikeasti yksin. He elävät, kuolevat ja kukaan ei tiedä että he olivat täällä. Siihen ei auta hyväätarkoittava rohkaiseva neuvo, joka vain ja ainoastaan alleviivaa sitä todellisuutta, että kaikilla muilla on kokemuksia siitä, että joku toinen ihminen tykkää. (Toinen melkein yhtä paha on "ole itse aktiivinen, ei ne kotoa tule hakemaan".)
Älkää koskaan sanoko näitä ikisinkulle!
No anteeksi. Mielestäni kuitenkin on eri asia sanoa "Tsemppiä, älä luovuta, voit vielä löytää jonkun." ikisinkulle kuin "Etkö aio hankkia lapsia?" jollekin joka on tahattomasti lapseton. Se, ettei joku pysty saamaan lapsia, on biologinen fakta mutta se, että ei ole vielä löytänyt kumppania taas ei ole.
Mitä sitten toivoisit teille "ikisinkuille" sanottavan? Niin että "tulet aina olemaan yksin, turhaan edes elättelet toiveita suhteesta"?! Ps. katkera ja kyyninen asenne muita kanssaihmisiä kohtaan ei ainakaan helpota tilannettasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Siis 24-vuotias, jolla on ollut alle parikymppisenä ensimmäinen seksikokemus ja jolla on jo toinen vakava parisuhde, neuvoo meitä ikisinkkuja "että kyllä se oikea löytyy, kun mullekin on löytynyt"?
Kokeilepa olla vielä 35-vuotiaana yksin - en ole pitänyt miestä edes kädestä. Puhutaan hieman eri tason "se ottaa vain kauemmin kuin muilla" -kokemuksesta.
AP:lle en osaa antaa neuvoja, paitsi sen että ei se elämä niin kamalaa ole yksin. Olenhan itsekin vielä hengissä ja elän mielekästä elämää, vaikkakin yksinäisenä. Mutta voisi olla asiat pahemminkin.
analysoin tekstiäsi erehtymättömän kristallipalloni kautta ja ennustan että yksinäisyydestä saatkin nauttia kun asenne on noin katkeran kyyninen. Mutta mikäs siinä jos maistuu, asenne vaan on harvinaisen veemäinen hyväntahtoisuutta kohtaan.
Asennetta korjaamaan, negatiivinen asenne ei auta yhtään mitään yhtään mihinkään,ei millään osa-alueella elämässä!
Ei sinun tarvitse sitä vielä hyväksyä, älä vielä luovuta. Oletko kokeillut millaisia tapoja lähestyä naisia, vai kokeillut ollenkaan? Olet jo ehkä kokeillut paljon erilaisia keinoja, mutta; käy ulkona, aloita uusi harrastus missä olisi samanhenkisiä ihmisiä, jne. Tsemppiä sulle.
Joskus olen kokeillut suoraan ilmaista, että olen kiinnostunut. Huonoin seurauksin tosin. Nettiä olen eniten käyttänyt, mutta laihoin tuloksin. Netti ei oikein ehkä ole se paras paikka, koska kaikilla on niin paljon valinnanvaraa, että on helppoa ryhtyä nirsoksi. Baari olisi varmaan se parhain paikka, mutta kun en käytä alkoholia niin se vaihtoehto on sitä kautta aikaslailla poissa pelistä.
Ap
ertertr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
24v
Ap
Usko vaan hei, kyllä sulle vielä joku löytyy! :) Olet niin nuori vielä. Ihan varmasti löydät jonkun, toisilla se ottaa vain kauemmin kuin muilla.
Olen itse samanikäinen, nyt vasta toisessa vakavassa parisuhteessa, uskon löytäneeni sen oikean. Aloitin ensimmäistä kertaa seurustelemaan vasta juuri parikymppisenä ja sitä ennen seksikokemuksiakin oli ollut vain yhden miehen kanssa.
Kyllä tässä vähän on usko koetuksella. Myönnän, että se kokemattomuus pelottaa siinäkin mielessä, että jos joskus löytäisikin naisen, niin jaksaisiko hän katsella säälittävää sohlaamistani. Kaatuisiko koko homma jo siihen kun en osaa edes suudella? Noita juttuja tulee mietittyä aikas paljon, ehkä liiankin paljon.
Ap
Olet vielä ihan kakara mieheksi, aikaa on vaikka kuinka paljon. Todennäköisesti olet sitä tyyppiä, joka alkaa kukoistaa miehenä vasta vähän varttuneempana kun tiedät paremmin kuka olet ja saat itsevarmuutta elämän muilta osa-alueilta. Minulla meni neityys vasta 28-vuotiaana mutta siitä lähtikin sitten monelaista seikkailua naisten kanssa elämän varrella.
P.S. neitsyyteni vienyt nainen ei huomannut mitään erikoista ennen kuin kerroin että oli muuten eka kerta. Se ei ole mitään rakettitiedettä ja toisaalta vaikka olisi kokemustakin, niin silti uusi ihminen pitää aina "opetella" ja se on hauskaa. Tärkeintä on halu siitä että nainenkin nauttii.
Toivottavasti aikaa todella on. Itsestä se vaan tuntuu, että heikommaksi ne mahdollisuudet muuttuvat vuosivuodelta. Ehkä sitä jo tavallaan alkaa asennoitua siihen yksinäisyyteen. Mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä se elämä eteen heittää. Toivoisin, että se mahdollisesti kohdalleni osuva nainen olisi oikeasti hyvä nainen, joka jaksaisi sitä mahdollista sohlaamistani katsella. Minulle kun se seksi kaikkine esileikkineen sun muine kosiorituaaleineen on melkoista rakettitiedettä. Paha sitten sanoa miten se mahdollinen ensimmäinen kerta oikein menisi. Kai ne himot jotenkin ihmistä ohjaa oikeaan suuntaan.
Ap
Eipä ainakaan pääse AP:n kaltaiset turhakkeet levittämään paskoja geenejään