Muilla kavereita, jotka aina peruu tapaamiset?
Vaikee tiivistää kysymys tohon otsikkoon ;)
Mut onko teillä kavereita, jotka soittelee, että voitais nähdä, sovitaan, että nähdään huomenna/ylihuomenna/tms, mutta sitten, kun pitäisi nähdä, niin soittavat tyyliin 5min ennen tapaamista ja ilmottaa, että ei kerkiäkään näkemään, kun on jotain muuta tekemistä?
Mitä tollasille pitää tehdä?
Kommentit (51)
" mitä muuta tekemistä sulle muka vois olla?" .
...tohon on kyllä jo tottunu, mut joka kerta se harmittaa, kun odottaa toista tulevaksi..
-ap
mutta ei ole enää, kun alkoi kypsyttää.
Paras kaverini tuppaa myöhästymään aina kaksi tuntia kerralla. Ajattelee, että ei minua haittaa, jos kotona olen.
Mutta haittaahan se, että koko ajan päivystän kotona, kun voisi asioitakin hoitaa.
Eli sanon hänelle, että odotan X ajan. Sitten en ole enää paikalla. Ei se ole kaveri eikä mikään, jos ei hänelle voi suoraan puhua.
Kyllä hän vielä elämässä oppii, että hän ei voi kohdella toisia ihmisiä miten vain. Hänen käytöksensä osoittaa, ettei hän kunnioita ja arvosta sinua.
Se on vaan sellasta, että ei jaksa tulla, kun väsyttää tms, on muuta tekemistä, ihan mitä vaan. Mut joka kerta... Ja se just, et sit vois tulla vaikka parin tunnin päästä (niinkun joku jo aikasemmin sanoi), kun " eihän sulla ole muutakaan tekemistä" . Saapa nähdä, tuleeko tänäänkään... Soitti kyllä jo, että ei ole vielä varma -vaikka sovittu jo oli.
-ap
Tosi inhottavalta tuntuu. Sanoinkin viimekerralla kun taas perui, että älä enää sovi, mikäli et ole varma jaksatko ja viititkö oikeesti tulla. Typerää ootella suotta.
On vielä tytön kummi ja käy joulun alla hätäsesti paketin tuomassa, tai ihan vaa rahaa, että ostakaa jotain kivaa, kun en itse jaksanut kauppaan lähteä. Jestas!!!
Synttäreille ei tule ikinä sovittuna päivänä, vaan aina venkslaa tuloaan.
Kun sitten saadaan järjesteltyä vierailut, niin tuumaa, että pitäis kyllä tavata useammin, kun on niin kiva nähdä. Juupajuu :/
Noilla ihmisillä on usein jotain omia henkilökohtaisia isohkoja ongelmia joiden vuoksi eivät osaa toimia.
Kandee etsiä parempaa seuraa, kenenkään yksittäisen henkilön voimavarat ei riitä auttamaan näitä ihmisiä, ja se on muutenkin vaikee toisen ihmisen auttaa.
Nim. Olin ennen sellainen ihminen, oli vaikea lähteä kotoa jne.
Jätin sitten silloiset kaverini joille olin n. miljoona kertaa jo tehny paskasti.
Nyt harjottelen uusien ihmisten kanssa hiljakseen miten olla ihmisiks (yritän olla luomatta ihmissuhteita ja velvotteita että muokkais elämää sellaseks ettei enää ahdista. Noilla epätoimivilla ihmisillä kun on usein jotain ahdistus- tms ongelmia, vaikeutta lähteä kotoa, hoitaa asioita etukäteen jne. Stressaa niin ettei järki kulje. Ulkopuolisen ei kannata siihen sukeltaa, sieltä voi löytyä mitä vaan mitä toinen ei välttämättä kaikille paljastakaan).
2 krt peruutti n tuntia ennen, kummallakin kerralla syyt olivat tyyliin ei huvita.
Kolmannella kerralla sanoin voin lähteä ulos jos tulet hakemaan mut töistä ja mennään yhdessä keskustaan. Tulikin ja mulla ei ollut parempia päällä, kun sanoinnsuoraan ennkuvitellut että tulisit. Loukkaantui kovasti.
tulla yhdeltä. Kuudelta ilmotti ettei varmaan tulekaan, ja silloinkin minä otin yhteyttä. Seuraavana päivänä tuli, mutta 2 tuntia myöhässä siitä mitä alustavasti oli sovittu.
Meillänollaan nyt kipeenä, en mä pääse.
Huomasin, että pitääkin siivota
Kohta tullaan varmaan kipeiksi
Sulatin just pakastimen
Mä menenkin lepäämään
Oka ehdottaa tapaamista ja sit peruu. Nyt vihdoin oon ymmärtänyt, ett kannata edes ehdottaa, en ehdi kuitenkaan.
Tässä on takana se, että lapsi on ollut kummallisesti kipeä jo jonkun aikaa. Syytä ei tiedetty, pitkään ja siksi se ei oikein kuulostanut hyvältä syyltä olla pois mistään. Ainako se muka on kipeä? Eikö se ole jo niin iso, että osaa sairastaa yksinkin? Pitääkö sitä niide nuhien välilläkin paapoa? Miä sillä muka on kipeä? No nyt sillä on diagnosoitu reuma, ja hoidot alkaneet, mutta edelleenkään mä en ehdi mihinnään, koska nytnpitää juosta labroissa ja kuvauksissa ja lääkärissä ja edelleen se kersa on kipeä. Ja silloinkin kun se ei ole kovin kipeä, siitä on tullut arka ja helposti hätääntyvä kipujen takia ja se kaipaa tukea yllättävissäpaikoissa.
Mut se on oma persoonansa, eikä tykkää, että mä selittelen sen asioita kaikille. Ja olen myös sitä mieltä, että hänellä on oikeus ksityisyyteensä. Niin että valitsen hänet, enkä sinua. Olen sinulle paska ystävä eikä kaduta pätkääkä
N jos menetän ystävyytesi tämän takia, kunhan saan lapseni täysijärkisenä tästä läpi.
Mutta sillä ei oo pokkaa soittaa, laittaa vain tekstiviestin ja syynä yleensä että hän on kipeä tai lapset. TOOOSI rasittavaa.
Tapaamista suunniteltaessa nykyään jo tiedänkin että voin hyvin sopia jo tuohon ajankohtaan muuta, kun kaveri peruu kuitenkin sen. Mutta en jotenkin raaski sanoa hänelle että suksikoon kuuseen tapaamisten kanssa.
tekosyy perua tapaaminen - näin siis ns. "kaverillani" ja jos saman tekee hänelle niin on pitkän aikaa vihainen
Minulla oli kaveri, jonka kanssa olin mielestäni hyvissäkin väleissä, mutta jatkuvasti meidän välisen ystävyyden muodostumista varjosti tämä ikuinen tapaamisten peruminen ja siirtyminen ja myöhästely. Syitä löytyi jos jonkinmoisia. Milloin piti jäädä ylitöihin, milloin menikin myöhempään töihin ja siksi onkin siis nyt pidempään illasta töissä. Joskus vain oli "nukahtanut" ja unohtanut pistää herätyskellon päälle, joskus ei vain vaivautunut ilmoittamaan mitään. Jokaiselle tällaiselle tapaamisen peruuntumiselle tyypillisintä oli kuitenkin se, ettei ilmoitusta sovitun ajan muuttumisesta koskaan tullut etukäteen, vaan aina joko muutaman tunnin myöhässä tai pahimmillaan seuraavana päivänä.
Minulla on tapana uskoa aina vain hyvää läheisistäni, joten näitä unohtamisia kerkesi tapahtua aika reilu määrä, ennen kuin päätin, että nyt saa riittää. Kaveri ehdotti, joskos nyt nähtäisiin kun viimeinen puoli vuotta oli ehtinyt jo kulua näkemättä, kun aina oli jotain estettä ollut ja hän oli muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Hänellä oli melko kiire aikataulu ja kysyi juuri tiettyä päivää ja aikaa, jolloin hänelle sopisi tavata. Minulla oli omat harrastukseni juuri päällekkäin tuon ajan kanssa, mutta totesin kaverille, että voin peruuttaa harrastusmenot, JOS hän sitten myös ilmaantuu paikalle. Kovasti vakuutteli olevansa sovitussa paikassa.
Sovittu kellonaika tuli. Kaveri ei. Soitin hänelle kiusallisen monta kertaa ja kirjoitinpa pari ihmettelevää teksiviestiäkin, missä hän on kun ei vastaa puhelimeen. Noin viiden tunnin kuluttua, lähempänä yötä tulee tekstiviesti: "sori, nukahdin enkä sit heränny sun soittoihin"
Tämän viimeisen tempauksen jälkeen jätin vastaamatta hänen puheluihinsa ja kaikki tapaamisyritykset olen jotenkin onnistunut välttämään, sillä en halua enää tuhlata aikaani seisoskelemassa tyhmän näköisenä yli tunnin jossain ODOTTAEN, joskos toinen suvaitsisi kunnioittamaan läsnäolollaan tapaamistamme...
Älä turhaa vaivaudu tuollaisten ihmisten pompoteltaviksi, he eivät arvosta sinua riittävän paljoa saapuakseen ajoissa tai lainkaan sovittuna ajankohtana.
muakin pompotti tollanen ystävä.
Ei pompota enää!
Taisi kuvitella itsestään liikoja.
Nyt on entinen ystävä.
Mulla on kanssa tuollainen kaveri. Ollaan oltu jo lapsesta asti kavereita, ja tuntuu, että hän pitää mua "itsestäänselvyytenä".
Ei enää nykyään juurikaan nähdä, paitsi silloin, kun hänellä ei kertakaikkiaan ole muuta tekemistä.
Ihan mikä tahansa muu asia menee minun edelleni, vaikka oltais jo sovittu, että nähdään...Luulen, että olen hänelle silti edelleen tärkeä, mutta koska olen niin pitkäaikainen kaveri, luulee hän, että voi kohdella mua ihan miten vain.
En enää jaksa sopia mitään, kun se kuitenkin aina peruuntuu, ja vie sitten aikaa muilta mahdollisilta tekemisiltä.
Ärsyttää.
Joo lähtöpassit samalle frendille... jaksa sitä ylimielisyyttä ja aina skippaamista kun olisi hänen vuoronsa auttaa..
Mulla oli kans yksi kaveri joka aina teki tuota. Suhtauduin vaan aina niihin sovittuihin tapaamisiin että tulee jos tulee. Teen muuta jos ei tule.